Kadotin päivän

Olen laittanut koko viikon kaikkiin virallisiin papereihin väärän päivämäärän. Kuvaa hyvin tämänviikkoista epämääräistä huuhailuani. Eilen (teknisesti toissapäivänä, kello on jo yli puolen yön) oli pitkästä aikaa keskittynyt rupeama koneen ääressä - kunnes Janilta saapui viesti... luonnoksia nettinäyttelytilasta, oman artsuprojektin kehittelyä... Vilkaisin kerran kuvia ja suljin paniikinomaisesti sähköpostini. Ja poistuin koneen äärestä kymmeneksi minuutiksi vasmistamaan, että oikea maailma elää vielä oikeasti ikkunan takana.

Muutenkin on ollut vähän hutera olo. Tänään olen sulkenut yhden oven takanani suuresta ja vaikeasta projektista. Vielä en tosin tiedä kuinka hyvin. Projekti ei ole vielä lopussa, mutta pallo on potkaistu kauas ulottumattomiini. Nyt on vain annettava asioiden mennä niinkuin menevät. Hengästyttää.

Päivän piristävä käännekohta oli aamupäivällä saamani pieni kiitosviesti, joka piristi oloani aivan valtavasti. Ilahduttavista sähköposteista tuli mieleen, kuinka pieni maailma tosiaan on nykyään. Joskus tulee lähetettyä yhden sanan kiitokset hienosta nettisivusta jollekin ventovieraalle ja vasta vastauspostista tajuaa, kuinka suuri merkitys muutamalla sanalla on vastaanottajalleen ollut. Helposti nämä yhden viestin palautteet (sekä annetut että vastaanotetut) muuttuvat vähitellen kirjeenvaihdoksi. - Ja muutenkin: kymmenen vuotta sitten ei olisi tullut mieleenkään kirjoittaa kirjettä tai soittaa Englannin Royal Societyyn, nyt sinne mailailee tuosta vaan (kysyin eilen sähköpostitse Richard Wallerin elinvuosia vastaukseksi Colorian foorumilla kysyttyyn kysymykseen ja vastaus odotti aamulla sähköpostissa).

Colorian välityksellä löytyi myös uusi mielenkiintoinen verkkotuttavuus: Marja-Leena Rathje. Suomalaiskanadalainen taiteilija lähetti palautetta Coloriasta jo muutama päivä sitten, mutta en ehtinyt reagoida ennen eilistä. Samanlaisen maailmaa kommentoivan taiteilijablogin kun sitä itse saisi aikaiseksi... Joka tapauksessa: laitoin hänelle vastauksessani linkin myös tähän Jyväskylän taiteilijaseuran blog-projektiin, mutta hän kertoikin löytäneensä sen jo aiemmin ja halusi linkittää omille sivuilleen.

Verkon siimasta vetäistessä voi siis päätyä maapallon toiselle puolelle.