maanantaina, helmikuuta 07, 2005

Kokous 2.1 aka Megalomania alkakoon

Selkärangattoman Boheemin elämänrytmini vuoksi hädin tuskin ehdin Jania vastaan asemalle aamulla - puoli yhdeltätoista. Ehdimme muutaman tunnin käydä Henkevä Silakka -nettitaidetapahtuman ideoitamme läpi ennen virallista palaveerausta Juomatehtaalla (Digitaalinen kulttuuri/Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos/YO). Alkuperäinen ajatus pienimuotoisen nettitaidetapahtuman järjestämisestä lähti luiskahtamaan pahasti käsistä jo ennen palaveria ja siellä tilanne vain paheni - jos kehitys jatkuu tätä vauhtia, sanaa pieni ei enää mainita tämän projektin yhteydessä. Perinteinen Jani/Päivi-projekti siis.

Reilu viikko sitten suunnittelimme Arktisen upeeta-festarin Markuksen kanssa elokuvafestarin ja nettitaidetapahtuman mahdollista symbioosisuhdetta. Markuksen mieleen tuli mahdollisen puheohjelman järjestäminen, joten otin viime viikolla yhteyttä yliopistolle Päivi Kaijulaan, joka innostui asiasta. Keskustelimme näiden kolmen blokin - AU -elokuvafestarin, HS -nettitaidetapahtuman ja yliopiston samaan aikaan ajoittuvan luentosarjan - yhteen sovittamisesta. Suunnitelmat alkavat näyttää pelottavan hienoilta.

Kokouksen loputtua pää oli aika kevyt ja tyhjäkin kai (kaikui vallan), mutta puolisen tuntia myöhemmin ruoan ääressä Jani/Päivi-ideointi alkoi taas. Käytännön asioiden lisäksi m-myssyyn joutui myös annoksellinen yhteistä artsusuunnitelmaa... Luonnosvihkossani ei ole edelleenkään kuin muutama piirros, mutta neljä uutta sivua tekstiä ja epämääräisiä huomioita se sai kannettavakseen. Alustavassa lyhyessä toimintasuunnitelmassa on jo rivi valmiina, loppu hahmottunee ensi lauantaina, kun matkaan Tampereelle. Päivi K lähetti meille muutamia nettitaidelinkkejä; käymme ne läpi ja yritämme niiden avulla hieman hahmottaa omaa lähtökohtaamme teosvalinnoissa. Eikä pidä unohtaa sitä alkuperäistä projektiakaan eli itse gallerian uusimista: Henkevän Silakan perusleiska on vielä tekemättä.

Maailma on paradokseja pullollaan. Tällä hetkellä voin melkein pahoin, kun on niin hyvä olo. Käsittämättömältä tuntuu tämä yhteistyökuvio ja vastaanotto - ja kaikki mahdollisuudet, mitkä tähän liittyvät. Mutta vatsaa vähän kourii kauhukin.

Asiat etenevät kuitenkin lohdullisesti, lähes omalla painollaan. Arpa on syöty.

Ei kommentteja: