Olen lasitettu

Heräsin puoli yhdeltä hämärään päivään. Kahvi oli kylmää, mutta kahvia kuitenkin. Seisoin tovin paljain jaloin keittiön ikkunan edessä viileällä laattalattialla kylmä kahvikuppi kädessäni ja tuijottelin autolta toiselle säntäilevää parkkipirkkoa. (...Onkohan parkkipirkoilla provisiopalkka? Voisin vähintään harkita sivutoimenani. Pihamme olisi kultakaivos, ei tarvitsisi juuri viittäkymmentä metriä enemmän kävellä mihinkään suuntaan ja tasainen tulo olisi taattu.) Siinä seisoskellessani tuli myös mieleen V020, joka lupasi joskus aikoinaan Silakkaan auton väreistä muodostuvan teoksen - mutta sitä ei sitten koskaan tullut. En ole muutenkaan hahmosta kuullut mitään pitkään aikaan, joten mailasin. Ei ole vieläkään kuulunut mitään.

Spämmiteokseni vainoaa. Sähköpostiin oli tullut muutaman vuoden takaista Full of Words-spämmirunoani koskeva kysely ja samalla tiedusteltiin, onko minulla lisää artsua aiheesta. Pakko oli sanoa eioota, mutta ilmoitin kyllä, että tavoitteenani on saada se yksi NewYorkiin alunperin aiottu spämmi-installaatio / download-projekti valmiiksi mahdollisimman pian. Yritän nyt aina eri työprojektien välillä koodata vähän projektia eteenpäin. Inhottavaa tehdä palasissa, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.

Laitoin tuon Neule1-kuvan esiin myös omalle dig.art-sivulleni, jonne ajattelin koota sinne kokonaisen sarjan noista puhelintöhertelyistä (uups, paljastus...) Sarjaa ei kuitenkaan todennäköisesti tule ihan lähiaikoina esiin, koska muistilokerointiin perustuva arkistointijärjestelmäni on pettänyt. Vielä kun joskus oppisi nimeämään kaikki dokumenttinsa jotenkin kuvaavilla nimillä ja tallettamaan ne asianmukaisesti nimettyihin hakemistoihin... Etsimäni sijaan löysin muutamia muita kuva-aihioita, jotka voisin lähiaikoina työstää loppuun. Kun työelämä sallii ja spämmiprojekti on koossa.

-
Paljain jaloin liikkumisesta on harminsa. Lattialle oli ilmeisesti jäänyt viikkoa aikaisemmastani koboltinsinisestä sirpalemosaiikkiperformanssistani muisto, joka tarrautui jalkapohjaani ankeana aamuhetkenäni. Menee splatteriksi, mutta kerrottakoon silti, että olen onnistunut kaivertamaan jalkapohjaani reiän saamatta lasinsirua kokonaan pois. Sentään kimallan!