soi | Killing Joke - Love Like Blood

AARGH. Pää meinaa irrota joka kerta, kun radiosta tulee Love Like Blood.

Pää meinaa irrota muutenkin. Hedari saa maailman väräjämään ympärillä. Piti tänään kirjoittaa Live Herring -raha-anomusta, mutta tein tunti sitten päätöksen, että jätän tänä vuonna sikseen. Itse hakemuspaperi on ollut valmiina jo useita päiviä, mutta liitteet vielä puuttuvat ja raaka totuus raahaa minut töiden pariin nyt, kun taas pystyn istumaan koneen ääressä rajallisia aikoja. On jo vähän parempi olo kuin muutama tunti sitten, mutta edelleen käveleminen laittaa diskopallon pyörimään päässä.

Ensimmäistä kertaa viime tippaan jättäminen ei johdu aikaansaamattomuudesta vaan siitä, että ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Ajan saamattomuudesta siis.

Kaada se litku takaisin lehmään! Se ei kelpaa edes kannen pesemiseen!

- Joe-poika Singaporesta, Aku Ankka -

soi | You Say Party! We Say Die! - The Gap (Between The Rich And The Poor)

Forest. 2006.

Kerrankin olen ennen yhdeksää hereillä - ja ollut jo tunnin. Ehtinyt ihastuttaa hyvä kahvi, joka vaihteeksi valui pannuun - ja surustuttaa Porvoon kirkon palo. Mutta bloggaan lähinnä sitä varten, että tähän AIKAISEEN tilanteeseen on niin hieno sitaatti.

Ihmiskunta on kautta historiansa kiinnittänyt aivan liikaa huomiotansa aikaisen linnun onnekkuuteen ja liian vähän madon epäonnisuuteen.

Winston Churchill

Niin.

Minä maan matonen lähden palaveriin.

soi | This Mortal Coil - Song To The Siren

Balloons. 2006.

Virkeän kevätmusiikin tahdissa muodostelen sanoja. Uusi näppis on niin nopsakka, että en meinaa pysyä perässä. Pitänee varmaan käydä hieman lisäämässä viivettä, että pystyn kirjoittamaan vanhaan malliin.

Ai, että minne olen kadonnut? Sitä itsekin välillä ihmettelen, mutta tällä kertaa tiedänkin: hukun töihin. Tarkoitukseni oli tuon Väristyksiä-näyttelyn pystytyksen jälkeen relata ja pelata pleikkarilla sun muuta, mutta p-m. Onneksi *välillä* jopa tuntuu, että työsatsi on hallittavissa.

Viime viikolla alkoi aktiiviurani seuraavan värinäyttelyn parissa. Välillä on väriä -näyttely aukeaa taidemuseossa syntymäpäivänäni. Viikolla tapasin Sirpan ja katsoimme vähän, mitä on näyttelyyn tulossa. Siitä lisää, kunhan aika koittaa.

Ajattelin alkaa viisaaksi ja aloittaa blogissani sitaattisarjan, jotta edes vähän tulisi syvällisyyttä tähänkin foorumiin. Ensimmäisen lähdettä en tosin tiedä. Ken tietää, minua valaiskoon.

Luennoitsija kiinnitti luentosalin taululle nelikulmaisen valkoisen paperiarkin ja teki arkin keskelle pienen mustan pisteen. Hän kysyi opiskelijoilta, mitä he näkivät.
— Mustan pisteen.
— Eikö kukaan teistä näe isoa valkoista neliötä? kysyi luennoitsija.

soi - BBC Radio 2: 50 Years Of Eurovision

Euroviisuhuumassa kuuntelen parhaillani vaihteeksi BBC Radio 2 -aseman Euroviisuhistorian kertausta: www.bbc.co.uk/radio2 Ohjelma ladattavissa vielä muutamia päiviä sivun oikeasta reunasta. Ding Ding Dong.

Yläkaupungin yö toi mukanaan taas vakiokammotusilman, joten oli ihan hyvä tekosyy istua koko lauantai kotona ja katsella Euroviisuja. Menin jälkeenpäin tsekkaamaan Eurovision.tv:n sivuilta semifinaalipisteetkin - Lordi itseasiassa voitti senkin ja ihan samalla pistemäärällä. Loppuyön suunnittelin strategiaa, miten voin tunkea itseni vapaaehtoiseksi työntekijäksi ensi vuonna. Oi, mikä kitschielämän täyttymys!

Uusi kone on muuten pöydän alla ja hurisee niin hiljaa, ettei meinaa saada nukuttua. Tein jo uskomattoman flash-spektaakkelin uudella flash-ohjelmallani, mutta yleisö ei ole vielä valmis kohtaamaan sitä, joten säilyköön arkistoissani. Illustratoria kokeilin kevyesti ja muokkailin hieman tekemiäni värityskuvia. InDesignia en ole vielä uskaltanut avata.

GearWorksin kuitenkin sain asennettua ja uudet kaiuttimet vaihdoin takaisin kymmenen vuoden takaisiin Justereihini - vähän botnea takaisin ääniin.

Niin, ja tulihan se Väristyksiä-näyttelykin melkein valmiiksi. Avajaiset olivat Suomen käsityön museolla viime keskiviikkona ja aika paljon oli porukkaa paikalla. Näyttely on auki syyskuun puoleen väliin, joten aika massiivisen tekosyyn saa keksiä, jos väliin jättää. Vielä on vähän hiottavaa.

Käsityön museolla on nyt myynnissä värityskuviani, joita myydään myös Beckerillä ja Pienessä kamarissa. Museolle tulee lähiaikoina myös ompelukuvakokeiluni... Timppa joutui tänään parsinneulaostoksille, jotta pääsen kokeilemaan kuvia käytännössä. Jos kaikki menee hyvin, niitä on sitten saatavissa viikon sisällä museosta.

Kirjoitettavaa olisi viiden elämän edestä, mutta pakko kai varsinaisten töiden pariinkin on palattava jossain vaiheessa. Sunnuntai on arkeni alku.

soi | ...hei.... missä musiikki?

Eilen oli hyvä mieli, mutta kumminkin koko päivän outo ilkeysvinku päällä. Kytkin sen tänä aamuna pois.

Tauoilla olen piirrellyt värityskuvia Käsityön museon kauppaan - tällä kertaa jopa skannaan ne itselleni. Pieneen kamariin mennyt satsi jäi skannaamatta ja se satsi oli mielestäni paras. Tähän mennessä.

Ompelukuvasetit saan tehtyä varmaan vasta pari päivää näyttelyn auettua. Avajaisten jälkeenhän on hyvää aikaa, kun konekin lähtee huollon kaitoja polkuja kuljeskelemaan keskiviikkoaamuna. Ja on sillä tiellään varmaankin jonkin aikaa. Tämä myöskin merkkinä ystäville/tutuille/kaikille, keneen minun olisi pitänyt tai pitäisi olla yhteydessä sähköisesti tahi muuten: sulkeudun sähköpostisen maailman ulkopuolelle hetkeksi. En siis ole (todennäköisesti) kadonnut tahi pahasti vahingoittunut, jos ei kirjaimia blogiin lisää tule.

soi | Johnny Cash - Mercy Seat

Hieno päivä, sydäntäsärkevä ilta. Semiaktiivisen etsintäsessioni jälkeen näin Arabian kirpparilla "Muumi unelmoi" -mukin tarjolla. Meilasin ja kysyin hintaa. Tässä vastaus: Hintapyyntö on 200€ sehän on harvinaisuus.
Pakko kai toivoa, että joku ystävällinen ihminen sen joskus vielä jättää orpona oveni taakse odottamaan.

---

Niin joo - se näyttely: kirjoittelen / korjailen näyttelytekstejä. Huomenna lienee kiireisin päivä näyttelyn suhteen ja keskiviikkona todennäköisesti aivolisäke pullahtaa. Silloin aamulla pitää yrittää saada kone huoltoon ja päättää, mitä ohjelmia siihen tilaisi... Parin tonnin ohjelmapakettia suunnittelen, mutta en tiedä, kestääkö sielu sellaisella rahasummalla shoppailua. Hirvittää ajatellakin, kuinka paljon jäätelöä sillä rahalla saisikaan. Jäätelö on kuitenkin paljon mukavampi hyödyke.

soi | Bluetonic - Bluetones

Summer Rain. 2006.

Niinhän sitä on, että kun on elämä tai sen korvike, ei sitä tänne ehdi kirjoittaa. Aika mennyt Väristellen.

Ooo, vaikka mitä hienoa tapahtunut ja ihan uskomattomiin ihmisiin olen törmännyt, mutta vaatisi tolstoiromaanin sivumäärän mitan, jotta voisi kertoa kaiken. Joten oletan, että suurin osa hienouksista tulee vielä esiin tulevassa elämässäni lähikuukausina ja todennäköisesti olemiseni rauhoittuu sen verran, että saan jälleen blogattuakin asioita.

Hienosta ostoksestani on kuitenkin pakko kertoa: löysin kahdella kymmenellä eurolla marketista Gary Grant -boksin, jossa on viisi GG-elokuvaa. Kassalla hinta laski alle kolmeentoista euroon. Sadepäivien ohjelmaan on siis varauduttu.

(Tuleepa BBC6:lta *niin* mukavaa musiikkia töitä tehdessä. Uriah Heepiakin soittivat - tuli ihan lapsuus mieleen.)

Colorian foorumiin oli lykätty Värikysely, kosmetiikan värinimistä. Käykää vastaamassa!

soi | Killing Joke - Love Like Blood

Life. 2006.

Pää on vähän vaivannut olemassaolollaan, mutta ainakin tuosta tuntemuksesta voi tehdä varsin vahvan päätelmän sen olemassaolosta. Olen silti kohtuullisen tyytyväinen tekemisiini: töitä olen saanut hoidettua alta pois viime parin päivän aikana varsin huomattavan määrän. Kuin pieni tehdas täällä puhisen. Ja myös muita jonottaneita aktiviteettisuorituksia. Välittämö-galleriaankin lisäilin muutamia ilmoittautuneita taiteilijoita.

Väristyksiä haukkoo päivistäni jo sellaisia paloja, että jos tekeminen ei olisi niin hauskaa, olisin vakavasti huolestunut. Huomenna alkaa pystytys ja sinisiivet vatsassani myllertävät. Reilun viikon päästä avajaiset - toivottavasti silloin on vielä yhtä hauskaa kuin nyt.

Lauantaina viihdytin kotijoukkoja lukemalla ääneen lainassa olevaa Spektrum - der Wissenschaft / Spezial: Farben -lehteä. Pakko, kun ei muuten meinaa ymmärtää. Tämä huvi ei toistu varmaan kovin usein. Vaikka on tuolla hyllyssä mm. yksi saksankielinen orgaanisen kemian kirja viime vuosisadan alkupuolelta.

soi | Wah!Heat - Seven Minutes to Midnight

Grrrr. 2006.

Jaah. Peliplaneetasta löysin parin viikon takaisen uutisen: Ratchet & Clank PSP:lle. Dämn. Daxterin seikkailukin on jo PSP:llä, joten kai tähän pitää alkaa vakavasti suhtautua. Seuraava R&C tulee pleikkari 3:lle 2007 alussa, joten sinne asti pitäisi pärjätä. Onneksi Ratchet & Clank Gadgets tarjoaa vähän hyvää mieltä.

Myös Rayman (RaymanZone.com) saa lisäjaksoa: Ubisoft on julkaisemassa joulumarkkinoille Rayman Raving Rabbids -peliä.

---
Huomattavasti terveempi oli kuin parina viimeisenä päivänä. Oli jopa häivähdys ajatuksesta havaittavissa herätessäni klo 09:10.

soi | The Cure - Hanging Garden

Hämmentävästä numerosarjasta 01:02:03 04/05/06 on selvitty. Mitään ei tapahtunut.

Eikä näköjään tapahdu vieläkään: sitä tavallista vain. Töitä ja näyttelyn pykäämistä.

soi | Dungen - Sjutton

Model. 2006.

Henkevän Silakan toukokuun teemanäyttelynä on Alkuperäinen | Original. Näyttelyn kutsuvieraana on Katja Engblom teoksellaan Original. Aamu meni tiedotteita meilaillessa ja muun silakkaisen touhun parissa.

Olen melkein setvinyt työmeilini ja pääsin jo henkilökohtaisiinkin. Erityisesti ilahdutti, kun huomasin muutamia päiviä sitten saaneeni viestin Pirkolta Ranskasta. Kesällä toivottavasti nähdään pitkän ajan jälkeen.

Tänään pumpsahti kesän odottelufiilis oikein kunnolla päälle. En niinkään odota kuumuutta ja aurinkoa, mutta sitä kylläkin, että ikkunasta näkyy sininen taivas ja sininen vesi harmaan mössön sijaan. Ja että raskaimmat projektit ovat takana päin. Olen vakavasti harkinnut jopa muutaman lomapäivän pitämistä.

Sivuraiteena: Viime viikolla muuten huomasin Prisman mainoksesta, että siellä puutarhaosastolla myydään oopiumunikkoa ja ihan omalla nimellään oopiumunikkona. Joku muukin on huomannut: yhdellä keskustelupalstalla pohdittiin toissapäivänä, onko voiko tuosta unikosta oikeasti valmistaa oopiumia ja jos ei, niin voiko Prismaa syyttää mainonnallisesta harhauttamisesta. Kirjoittajat päättivät testata ja katsoa miten käy. Piti seuraamani tätä uraa uurtavaa mediakeskustelua, mutta hukkasin jo keskustelun osoitteen, enkä googlaten ole vielä löytänyt. Ilmoittakoon, ken keskustelun löytää.

soi | Robots in Disguise - Turn It Up

Välittämö.org on sitten auki sekä verkossa että reaalimaailmassa: 00130Gallery (Korkeavuorenkatu 27, sisäpiha, Helsinki). Veikkaanpa, että jokainen taiteilija on toiminnassaan jonkinasteista vaihtokauppaa käynyt, mutta toivottavasti foorumi löytää paikkansa paitsi taiteilijoiden keskuudessa myös taiteenhankkijoiden parissa. Kunpa joku rohkea ehtisi ilmoittaa ennenkuin roger stepwolf ennättää tarjoamaan vaihtotavaraksi \/iagraa tai genuine rolex replicaa (kyllä, yön aikana oli Colorian vieraskirjaan tullut pari spammia).

Päivän tarpeelliset surinoinnit:
Flickristä voi käydä vilkuilemassa Välittämön pystytys- ja avajaiskuvia: www.flickr.com/photos/valittamo
Gallerian blogista voi tutkailla, mitä muuta paikalla tapahtuu: 00130gallery.blogs.fi/main

--
Eilen oli paluu kotiin, tänään paluu arkeen. Sähköpostitilanne on palautunut noin 50 vielä avaamattomaan, pöydällä lojuu kaksi avaamatonta työkirjettä ja tämä päivä on kulunut puhelimessa. Pöydällä lojuu t-d-lista, tekemättömien joukossa uusi Live Herring -sivu, mikä piti tehdä ennen Helsingin reissua. Kuitenkin oudon levollinen olo. Paluumatkalla junassa monet itselleni avoimet Väristyksiä -näyttelyn asiat loksahtivat päässäni paikalleen ja kummallinen lohdun tunne valtasi mielen. Aloitan uuden stressittömän elämän *NYT* juhlimalla vappua etukäteen syömällä munkkeja ja juomalla simaa.

soi | Delta 5 - Mind Your Own Business

EN OLE KIPEÄ, KOOMASSA, MITENKÄÄN MUUTENKAAN VAHINGOITTUNUT TAHI KUOLLUT! (Ja vastaan posteihin heti, kun kykenen tuottamaan järjellisiä lauseita - vrt. ed. entryn lauseenmuodostus). Kiitos vaan kysymästä. Olen tehnyt täyttä päivää työprojektien kanssa, toista täyttä päivää Väristyksiä-näyttelyn kanssa, kolmatta täyttä päivää Välittämö-näyttelyn kanssa ja sivutöitä Elävän Silakan kanssa. Nuo vä-alkuiset ovat kaikkein rankimpia, kun sompailen niissä omilla rajamaastoillani: teen jotain jopa käsilläni.

Tällä viikolla oli muutama Elävä Silakka -palaveri (ensimmäinen piti sisällään niin herttaisen siilin ja niin herkullista teeleipää, että varsinainen asia jäi itseltäni vähän paitsioon). Suunnitelma oli saada näyttelyyn ilmoittautumislomakkeen esille ennen Helsinkiin lähtöäni, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tavoitteeni ovat universumin peruslakeja vastaan. Vaatisi varmaan jonkin asteista ajan hidastamista. Jokseenkin lohdullista kuitenkin, kun tietää, että tänä vuonna jo tässä vaiheessa tiedetään, että luennoitsijoille voidaan jopa maksaa.

Väristyksiä-näyttelyn puitteissa on palaveerattu ja mietitty ja sain pienen pakokauhuahdistuskohtauksenkin jo yhtenä yönä. Mutta tilasomistus-opiskelijoiden taidonnäytteiden jälkeen rauhoituin suuresti - homma on kokolailla hanskassa. Näyttelystä tulee hieno - ja ennenkaikkea outo. Petkuhuiputusta.

Välittämön ensimmäinen näyttely aukeaa tiistaina Helsingissä paikkanaan 00130Gallery (Korkeavuorenkatu 27, sisäpiha), avajaiset on tiistaina 25.4 klo 17-19, tervetuloa! Tarkoituksenani oli alunperin tehdä sinne tietokonejuttu, joka olisi tykillä heijastettu kuparipinnalle, mutta aika on ollut niin kortilla, että tykin hankkiminen jäi sikseen. Sitten ajattelin pistää esille Oblivion -työni pienellä installaatiolisäyksellä, mutta tietokoneongelmat iskivät projektin puihin. Joten lopulta päädyin vaihtamaan tietokoneen osuuden käsin tehtyyn. Eli: tietokoneteoksen sijaan esille tuleekin käsintehty installaatio. Nyt enää jännittää, säilyvätkö ikkunapokan lasit ehjinä. Etenkin ne puoliksi rikkoutuneet, jotka näköjään helähtelevät pienistäkin töytäisyistä. Eli voi olla, että paikan päällä koetaan vielä yksi metamorfoosi.

soi | Polysics - I Me My Mine

Kuvassa vihreä pääsiäisporomonsteri syö talven hengen välipalakseen.

Keskiviikkona tilttasi aivan täysin. Tiistain olin vielä yllättävän pirteä ja vaikka värikurssista taisi muodostua melkoiseksi dadaistiseksi nonsenseistunnoksi, hauskaa meillä ainakin oli. Ainakin minulla. Ja yhden oppilaan sain nurkkaankin, joten kurssin tavoitteet täyttyivät. Torstaina ja perjantaina olin taas ihan työkunnossa ja viime yönä pääsin taas normaalin valvomisrytmiin: kuudelta nukkumaan ja kymmeneltä ylös, se on sellainen nörtin lauantai. Ja pääsiäinen.

Tiltti-keskiviikkona valmistelin työtä Välittämön näyttelyyn hiomalla vanhoista valokuvista kasvoja pois. Ostin kuvat joskus kirpparilta markalla, joten tuttuja tai sukua nuo kuvien ihmiset eivät ole. Jossakin välissä hiomisprojektia alkoi tuntua siltä kuin suorittaisi järjestelmällistä massamurhaa: siinä hioessa katsoi kuyvien ihmisiä ja heidän kasvonpiirteitään paljon tarkempaan kuin aiemmin. Nyt muutamien päivien jälkeenkin poden outoa jomottavaa syyllisyyttä, kuin olisin tehnyt suuren rikoksen. Ainakin peruuttamattoman.

--

Pääsiäinen kuluu Väristyksiä -näyttelyn parissa. Siitä jaksaa sentään olla innostunut, vaikka pakolliset työt ovatkin lykänneet käsikirjoittamisvaihetta. Paineita kertyy vähän siitä, että muiden työ riippuu tekemisestäni. Mutta hyvä omatunto sikäli, että viime viikolla ei ollut varmaan minuuttiakaan, jonka olisin voinut käyttää tehokkaammin. Jos tätä jatkuu, muutun cyloniksi.

soi | Scott Matthews - Elusive

Code. 2006.

Aamulla Välittämö-palaveria ja sen jälkeen heti putkeen Väristyksiä-näyttelyn kokousta. Yritin yöllä töiden jälkeen tarkistaa välttämättömimmät em. projekteihin kuuluvat tehtävät, mutta kynttilä alkoi sammua puoli viiden maissa aamulla. Tuntuu kuin seisoisi puoliksi yhdeksässä ilmansuunnassa yhtäaikaa. Yhtälön mahdottomuus kuvannee parhaiten hajanaista olotilaani.

Olen niin järjettömän väsynyt tästä useamman viikon työkasaumasta, ettei päässäni pysy mikään ja on hankala ymmärtää simppeliäkään lausetta. Jostain syystä mielessäni hohtaa kirkkaanvihreänä heinäkuun 15. päivä, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Mitä silloin tapahtuu? Kalenterissani ei ole merkitty mitään sille päivälle, enkä suurin surminkaan muista, että olisin suunnitellut tekeväni heinäkuussa yhtään mitään. Kesän zeniitti?

Eilen ei tullut ainoatakaan vastausta Colorian kyselyihin - tätä ei ole tapahtunut moneen kuukauteen. Sen sijaan yksi palaute, jossa vihjaistiin, että kiinankieliset värisanat ei ole kaikki ihan oikein. Palautteen lähettäjä ei kuitenkaan lahjoittanut sen enempää informaatiota, joten jos joku siellä osaa kiinaa, kaikki apu vastaanotetaan. (Tänään Coloria on taas elänyt, ei pidä minun siis huolestuman.)

Päivän piristeenä oli odottamassa mukava positiivinen palaute: joku pitää kuvistani. Hassua, kuinka pienestä viestistä voi tulla NIIIIIN hyvä mieli.

Pitäisi vielä jaksaa valmistella hieman huomista kurssia. Onneksi menen puhumaan väreistä (kai? toivottavasti!?) ja kuulemani mukaan varsin pätevälle porukalle.

soi | X-Ray Spex - Art-i-ficial

In. 2006.

Palmusunnuntai jo? Jos tätä vauhtia menee, kesäkin on kohta taas ohi.

Eilen (tosi-tv:tä katsoessani) tartuin Erno Paasilinnan Timo K Mukka -kirjaan, jonka Timppa oli jättänyt pöydälle (tai jos ollaan eksakteja: kaapelikelalle) lojumaan. En jaksa romaaneihin oikein tarttua (Harry Potteria lukuunottamatta), mutta nuo elämänkerrat näköjään menevät minunkin seulani läpi. Kirjallinen vastine tosi-tv-riippuvuudelleni? Kieltämättä kyllä toisi lisämakua ja yllättävyyttä tuohonkin kirjaan, jos siitä voisi jonkun äänestää pois.

BBC on taas virkistänyt sunnuntaita. Olen kuunnellut viikon takaista Stuart Maconien Freak Zonea (teemana Post punk special ja paljon trackseja X-Ray Spexilta). Mukavaa työrytmiä. Uutisetkin ovat huvittavia: Englannissa jahdataan jotain tappajapupua (ei kylläkään ole tappanut vielä ketään, mutta on noista haastatteluista päätellen ainakin leijonan kokoinen ja syö kasvimaat tyhjäksi) - nyt jäi epäselväksi olivatko jo saaneet sen kiinni vai eivät.

Tänään on ilmeisesti sivulauseinen ja sulkeinen päivä. Ei liene paras lähtökohta kirjoitushommiin, joita tänään pitäisi hieman harjoittaa. Pitänee aloittamalla Väristyksien parissa ja lykätä kirjoittamiset myöhemmäksi illaksi.

soi | Python Lee Jackson - In A Broken Dream

Onnellinen pupu vai typertynyt kala?



Eilinen workshop ei ehkä sittenkään mennyt niin huonosti kuin mitä alkupäivä enteili, vaikka en edelleenkään oikein ollut parhaimmillani. Ilta meni koomassa television ääressä, vaikka olisi pitänyt tehdä vaikka mitä projektimatskua valmiiksi. *häpeissään*

Tänäaamuna eilinen sähköpostikatastrofi ei tuntunutkaan enää niin hirveältä. Oli aika rentouttavaa avata sähköposti, kun viestien määrä oli ihan järjellä käsitettävässä mitassa. Yllättävä käänne. Tämä on nyt varmaan sitä paljon puhuttua reality-elämää: pitää huomennakin varmaan herätä, että näkee, mitä tapahtuu.

Jonkin aikaa sitten osallistuin JavaMuseon haastatteluprojektiin ja nyt ovat sanat löytyneet verkkoon saakka: JIP - JavaMuseum Interview Project. Vähän vääntyneessä muodossa, mutta se sallittakoon.

soi | Khoma - Medea

Silenced. 2006.

(Huutoa, kiljuntaa, kirkumista).

(Jos luet tämän entryn ja olet laittanut minulle viimeisen viikon aikana sähköpostia, johon et ole saanut vastausta, pistä uudelleen tulemaan.)

Eilen oli pakko jättää työt kesken ja mennä nukkumaan jo kolmen maissa, kun tuntui, että aivokuori irtoaa muuten. Mikä kostautui: aamulla, kun yritin jatkaa töitä, oli sähköpostit kadonneet. Joukossa vielä yli viisikymmentä töihin liittyvää avaamatonta postia. Jos luterilainen työmoraali olisi tatuoitu mieleeni, tältä katastrofilta olisi voitu välttyä.

Työpostien häviäminen tietenkin harmittaa, mutta niitä voi sentään pyytää uudelleen ja eivätköhän ihmiset kontaktoi, jos huomaavat, ettei mitään tapahdu pyynnöstä huolimatta. Mutta joukossa tuhoutui myös ainakin pari kymmentä Coloria-palautetta, joita en ehtinyt lukea. Ja kaikkien Coloria-kyselyiden vastauksia melkoisen paljon.

Onneksi sentään olen ehtinyt suuren määrän viesteistäni jakaa eri hakemistoihin ja suuren määrän pistää talteen, joten *ihan kaikki* ei sentään kadonnut. Katastrofi lienee siis vain puolittainen? Tällä hetkellä ei tunnu siltä. Näin alkanut päivä jatkaa näin alkanutta viikkoa, mikä myös enteilee sitä, että jatkossa ei ole muutoksia vähään aikaan. Seija juuri muutama päivä sitten muistutti, että huhtikuu on kuukausista julmin.

Pitäisi vielä yrittää vetää workshop tässä tilassa, aivot denaturoituneina. Kaikki aito katoaa tässä muovimaailmassa. Ajatuksetkin ovat enää vain ajatuksen kaltaisia aivovalmisteita.

soi | N.E.R.D - She Wants to Move

Työt vievät, minä vingun.

Varsinainen valitus löytyy tulevaisuudessa työblogistani, mutta täällä jotain sivuavaa: pistin viikonloppuna uusiksi Värjärikillan kuvasivua ja kesäisten aurinkokuvien ja värien innoittamana ilmoittauduin ensi kesän värjäriviikolle. Värjäriviikko järjestetään kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa, päällekkäin Timpan Beckerin avajaisten kanssa. No, yritän olla ainakin henkisesti läsnä, ellen fyysistä olemustani saakaan paikalle raahattua.

Kuun vaihteessa vaihtui Henkevän Silakan näyttely: tämän kuun teema on Syy / The Reason ja kutsuvieraana helsinkiläinen Vadelma.

Tänään meni koko päivä värinäyttelyn suunnittelun tiimoilla. Muut tapaamiset (onneksi) peruuntuivat. Pää on valmiiksi aika täynnä tavaraa. En halua tietää mitä.

soi | Winterville - Breathe

(en tiedä onko tämä jo virallisesti luovutettu eteenpäin, kun mielenosoituskin taisi olla jo eilen, mutta kai tätä sähkölistaa silti voi kasvattaa)

Allekirjoita adressi taideaineiden opetuksen puolesta - www.uiah.fi/kooma