Balloons. 2006.
Virkeän kevätmusiikin tahdissa muodostelen sanoja. Uusi näppis on niin nopsakka, että en meinaa pysyä perässä. Pitänee varmaan käydä hieman lisäämässä viivettä, että pystyn kirjoittamaan vanhaan malliin.
Ai, että minne olen kadonnut? Sitä itsekin välillä ihmettelen, mutta tällä kertaa tiedänkin: hukun töihin. Tarkoitukseni oli tuon Väristyksiä-näyttelyn pystytyksen jälkeen relata ja pelata pleikkarilla sun muuta, mutta p-m. Onneksi *välillä* jopa tuntuu, että työsatsi on hallittavissa.
Viime viikolla alkoi aktiiviurani seuraavan värinäyttelyn parissa. Välillä on väriä -näyttely aukeaa taidemuseossa syntymäpäivänäni. Viikolla tapasin Sirpan ja katsoimme vähän, mitä on näyttelyyn tulossa. Siitä lisää, kunhan aika koittaa.
Ajattelin alkaa viisaaksi ja aloittaa blogissani sitaattisarjan, jotta edes vähän tulisi syvällisyyttä tähänkin foorumiin. Ensimmäisen lähdettä en tosin tiedä. Ken tietää, minua valaiskoon.
Luennoitsija kiinnitti luentosalin taululle nelikulmaisen valkoisen paperiarkin ja teki arkin keskelle pienen mustan pisteen. Hän kysyi opiskelijoilta, mitä he näkivät.
— Mustan pisteen.
— Eikö kukaan teistä näe isoa valkoista neliötä? kysyi luennoitsija.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti