Code. 2006.
Aamulla Välittämö-palaveria ja sen jälkeen heti putkeen Väristyksiä-näyttelyn kokousta. Yritin yöllä töiden jälkeen tarkistaa välttämättömimmät em. projekteihin kuuluvat tehtävät, mutta kynttilä alkoi sammua puoli viiden maissa aamulla. Tuntuu kuin seisoisi puoliksi yhdeksässä ilmansuunnassa yhtäaikaa. Yhtälön mahdottomuus kuvannee parhaiten hajanaista olotilaani.
Olen niin järjettömän väsynyt tästä useamman viikon työkasaumasta, ettei päässäni pysy mikään ja on hankala ymmärtää simppeliäkään lausetta. Jostain syystä mielessäni hohtaa kirkkaanvihreänä heinäkuun 15. päivä, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Mitä silloin tapahtuu? Kalenterissani ei ole merkitty mitään sille päivälle, enkä suurin surminkaan muista, että olisin suunnitellut tekeväni heinäkuussa yhtään mitään. Kesän zeniitti?
Eilen ei tullut ainoatakaan vastausta Colorian kyselyihin - tätä ei ole tapahtunut moneen kuukauteen. Sen sijaan yksi palaute, jossa vihjaistiin, että kiinankieliset värisanat ei ole kaikki ihan oikein. Palautteen lähettäjä ei kuitenkaan lahjoittanut sen enempää informaatiota, joten jos joku siellä osaa kiinaa, kaikki apu vastaanotetaan. (Tänään Coloria on taas elänyt, ei pidä minun siis huolestuman.)
Päivän piristeenä oli odottamassa mukava positiivinen palaute: joku pitää kuvistani. Hassua, kuinka pienestä viestistä voi tulla NIIIIIN hyvä mieli.
Pitäisi vielä jaksaa valmistella hieman huomista kurssia. Onneksi menen puhumaan väreistä (kai? toivottavasti!?) ja kuulemani mukaan varsin pätevälle porukalle.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti