s-track | ette te *oikeasti* halua tietää, mutta se kyllä selviää tästä entrystä

Silakan ensi kuun näyttely on kondiksessa, haastattelunkin laadin juuri ja pistin eteenpäin.

Kutsu Elävän Silakan työpajan vetäjälle on lähtenyt, toivottavasti tavoittaa.
Ihan puhki, eikä varsinainen työpäivä ole edes vielä päässyt alkamaan.

Eikä varmaan pääsekään: BBC:ltä tulee liikaa virikkeitä. Tutustuin juuri mieltä murentavimpaan sivuun aikoihin. Jos teinihenkeä ei ole tarpeeksi, täältä lataamaan: Teen Spirit Covers. Samalla sivulla on myös Abbaa saksaksi. Ja päänsä voi tuhota myös saksankielisillä covereilla, Beatles -covereilla ja sillä iänikuisella taivasrappus-biisillä, alkaen tuuba ja banjo-coverista. Löytyy myös YMCAA kantonikiinaksi.
Edit: 5 min myöhemmin: kuuntelin juuri samalta sivulta ladattavan Vincent Price Cooking Lesson 1:n (Pickled Mushrooms).

Aivoon sattuu.

s-track | Arctic Monkeys - I Bet You Look Good On The Dancefloor

Mikä lie sisäinen järjestyspoliisin sieluke asettui omani tilalle viime viikonloppuna. Siivottiin keittiön kaapeista vanhat ryönät pois ja ostettiin mäntysuopaakin. Siitä tietää olevansa aikuinen, kun ilahtuu uudesta sinipiiasta. Tai läpeensä vilijonkkaistunut.

Elossa kuitenkin olen, vaikken olekaan tänne kirjoitellut tai kaikkin sähköposteihin vastannut, elkee hätäilkö.
Ja ei, marionetti ei ole vielä valmis, mutta olen kyllä jatkanut sen tekemistä. Postaan kyllä tänne blogiini koko tarinan, kunhan siihen pisteeseen pääsen. Tai päädyn.

Lyhyt viikko-ohjelma: maanantaina oli Elävä Silakka -palaveria, tiistaina työjuttuja, tänään kävi Jamkin opiskelijoita hieman jutustelemassa ja tulevat uudelleen kameran kanssa huomenna. Silakka-asioita pitäisi hoitaa taas alta pois, mutta nuo työt vähän ahdistelevat päällekäyvästi.

Eilen käväisi myös Teija analyyseineen: Japani on pelkkää sähköjohtoa. Jatkamme asiasta - tai jostain muusta - perjantaina.

s-track | Black Mountain - Druganaut

Matka markettiin: Keljunkatu. :)

Olen nyt onnellinen ristipääruuvarin omistaja. Aamulla kieppasin Tourulasta Timpan mukaani henkiseksi tueksi maalikauppaan (öh), rautakauppaan ja Minimaniin. Ensimmäisessä ihmeteltiin, toisesta ostin ruuveja ja sööttejä sinisiä nauloja (ja Timppa kävi vielä myöhemmin ostamassa tukevahkoa rautalankaa) ja viimeisestä suorakulmaviivaimen ja sen hienon meisselini. Enpäs ole huomannut aiemmin, kuinka paljon kimaltelevaa kaikenlaista auton rassaajille on tarjolla! Opin myös, ettei vulkanisoituva teippi liity Spockiin. Onneksi on osaavia myyjiä, jotka tietävät nämä jutut.

Tästä innostuneena olen viettänyt nyt puoli tuntia Bilteman sivuilla. Mitä aarteita siellä onkaan! Esim. itsevalaisevia tarra-arkkeja, hohtorenkaita ja kolmen kilon leka! Tuskin maltan odottaa, että Biltema keväällä aukeaa. Biltema, aikuisten Tiimari.

Kotimatkalla käväisin Luovan pajan tiloissa, mutta kyllä tämän päivän kahvittelupaikoista ylivoimainen ykkönen on jälleen Becker. Luovassa pajassa kahvia olisi ollut tarjolla, mutta siellä joutui heti töihin (rehellisyyden nimissä on sanottava, että itsepähän tuppauduin). Beckerillä istuin pöydän ääressä, kun eteen pistettiin vielä keksiä ja tosca-kakkua ja lisäksi vielä annettiin Hesarin ristikkokin mukaan!

Henkevän Silakan kutsuvieraat tälle vuodelle hoidettu kuntoon, joten sen suhteen voisi kai vähän alkaa rentoutua. Muutamia hiomisen paikkoja olisi vielä sekä leiskassa että toiminnoissa, mutta ei ole kiire.

Myös Live Herringiä väännetty eteenpäin. On hieman mailailtu islantilaisen taiteilijan Helgi Ragnar Olafssonin kanssa, josko hän olisi päässyt vierailemaan Live Herring -tapahtumassamme, mutta hänelle on nyt tarjottu samaan aikaan näyttelyprojektia Iceland National Museumista - mikä tietenkin ajaa meidän pikkutapahtumamme ohi. Onhan noilla matkakustannuksillakin jotain tekemistä - Islantia ajaa varmaan parisataa kertaa ympäri samalla rahalla, mikä menisi lentomatkoihin... Mutta mukava uusi tuttavuus ja varmaan vielä tulevaisuudessa ollaan taas yhteyksissä.

Päivin Rokkkipalsta: MITÄ? Olen aina elänyt siinä uskossa, että Elvis bongattiin, kun hän meni äänittämään laulua syntymäpäivälahjaksi äidilleen, BBC radio2:n Friday Night Is Music Night -ohjelman intermissiossa käsiteltiin Elvistä ja huomautettiin, että Elviksen äiti oli viettänyt synttäreitään kolme kuukautta aiemmin. Imagonrakentamislegendaa kaikki tyynni. Tämä kyllä muuttaa käsitykseni maailmankaikkaudesta.

Päivän linkkivinkkinä: paluu varhaisnuoruuteen, siihen ihanaan kultaiseen aikaan, kun pulpetit olivat puuta ja lipputangot rautaa.

¬_¬ Perjantai.

s-track: Killing Joke - Eighties

Ei tullut kevyt marionettikeijuseni ihan valmiiksi, mutta ihan hilkulla. Jäsenet pitää vielä liittää toisiinsa, pitää maalata ja koristella loppuun, silmuruuvit ja langat viritellä ja muutama reikä porata ohjausristikkoon.

Päivän viisaus (lue: mikkonismi) tuli juuri Oikarin Mikon suusta, kun kertoilin uudesta nukkepuusepän urastani: Sinä et sitten koskaan pääse noista nettiasioista eroon.

Virkapuhelut ovat vahingollisia mielenterveydelle.

s-track | Michael Bublé - Feeling Good

Syksyn henki. 2005.

Eilen järki yritti kovasti pakottaa jäämään sängyn pohjalle, mutta kun olin niin vakuuttunut siitä, että tarvitsen ruuveja sun muuta sälää marionettiini, halusin *käväistä* markettien nippeliosastoilla. Kahdentoista maissa lähdettiin, puoli kuuden maissa olin kotona. Puolessa välissä kotimatkaa olin jo tippua pelistä pois, mutta selvisin kumminkin kotiin saakka kunnialla. Muutama työhomma olisi pitänyt hoitaa alta pois, ettei olisi jäänyt tähän päivään, mutta vaihdoinpa katatoniselle vaihteelle ja lojuin viltin alla koko loppuillan.

Ei jaksaisi tänäänkään istua koneen ääressä, sisäinen vatupassi vetää vaakatasoon. Työt eivät niinkään harmita, mutta se, että kuukausi sitten lupasin itselleni käyttäväni ainakin tunnin päivässä tai sitten yhden päivän viikossa Colorian tuunaamiseen. Coloriaan en ole koskenut pikkusormellakaan sitten elokuun puolenvälin. Ulkopuolisiakin paineita alkaa keräytyä sisäisten lisäksi: ihan hurjasti tullut taas palautetta ja kävijämäärä vain nousee.

Päivin Rokkkipalsta: Juuri pari päivää sitten puhuttiin, että ihan tulee vanhat Dingo vai Yö -ajat mieleen, kun nyt seuraa tuota Rasmus/Him -vastakkainasettelua. Nyt on Rocksound tehnyt Suosikit: uuden numeron kannessa on The Rasmus vs. Nightwish vs. HIM - ja lehden nettisivuilla Rasmus/HIM -yhteenottoa toivotaan pollissa eniten.

--
Päivän paras radiositaatti, vastauksena kysymykseen 'Oliko kiva lauantai-ilta?': 'Mut joo, ihan niinku hei.' Ytimekästä!

s-track | Roxy Music - A Song For Europe

Taiteilijat hoi! Auttakaa Alison Gerberia, joka tekee kv-tutkimusta taiteilijoiden tekemisistä hostelprojects.org/work. Lomake on englanniksi ja sivulla on enemmän infoa, mutta tässä briiffi: usein taiteilijan työstä näkyy katsojalle vain pintaraapaisu; katsoja voi arvioida näyttelyssä teoksen fyysiseen tekemiseen kuluneen vaikkapa 60 tuntia, muttei osaa ottaa huomioon kaikkia alkuvalmisteluja ynnä muuta käytännön juttuja, jotka myös kuuluvat työhän. Alison pyytää taiteilijoita listaamaan sivulla olevaan lootaan asioita, joihin taiteilijan työaikaa kuluu. Ja englanniksi.


Eilen illalla aloitin urani taideväärentäjänä. Yllä melkein-yksi-yhteen -kopioni Timpan Ohikulkijat -maalauksesta. Koko on tosin jonkin verran pienempi (a4 vs 80x100cm), mutta tuskin tuota huomaavat kuin pitkälle koulutetut taiteentuntijat. Timppa tosin piti tuota enemmän tribuuttina kuin väärennöksenä, mutta jos ei väärennöksenä mene läpi, niin itse suosisin artsuiluhenkisempää tribulaattia (rehellinen väännös tribuutista, kaukaista sukua englannin tribulatelle vain ajoittain).

Jani heitti viikon parhaalla linkillä: mainonnan sivutuotteena syntynyttä dadaistista runoutta osoitteessa www.hotelus.com/fi/. Luopukaa kaikki ammattikääntäjien käytöstä ja siirtykää tietokonekääntäjiin! Tehdään yhdessä maailmasta hauskempi paikka! *itkee/nauraa*

--
Menen potemaan.

s-track | Ian Brown - All Ablaze

Turinaa peiton alta.
Maanantai oli varsin intensiivinen päivä: kolmen tunnin (no, kolmen ja puolen!) yöunien jälkeen marionetti-opetusta 9-18 ja huimaa skarppausta, valtavasti uusia asioita. Oli laskemista, mittailua ja kaiken sortin tarkkuutta vaativaa juttua, joka epäkeskittyväisellä ja hutiloivalla luonteellani otti koville. Kotiin tultua tein pakolliset pari päivitystä, rypytyin suihkun alla koomaisena ja kaaduin vuoteeseen. Tiistai oli melkein maanantain replikaatti, mutta vähän virkeämpi olin. Kävin jopa Petäjävesi sight seeingillä, mikä sinänsä oli aika omalaatuinen kokemus.


[suuret suunnitelmat...]

Valitsin luonnoksistani toteutettavaksi yksinkertaisimman (keijun), mutta mittasuhteita piti vielä vatkata vähän kuntoon - vähän aiottua tukevampirakenteisempi keijukainen on syntymässä ja pään värikkäät töyhtösetkin vaihtunevat käytännön syistä rottaniitteihin. Toissapäivänä vannesahalla ja poralla ajelin surrur ja pääpalikka alkoi muotoilua. Yllättäen osoittauduinkin aika päteväksi talttailijaksi ja sain päästä juuri sellaisen, kuin olin mielessäni hahmotellutkin. Vaikka vasta kokonaisuuden valmistuttuahan sitä näkee, miten kävi.

Eilen tunsin itseni aamulla flunssaiseksi ja olin kahden vaiheilla lähdenkö vai jäänkö potemaan. Mutta kun kerran kyyti (=Piitu) vie ja tuo kotiovelle, niin rohkaistuin liikkeelle. Puoleen päivään saakka jaksoinkin sinnitellä, mutta vetäydyin vaakaan loppupäiväksi jollekin sohvalle. Eli eilinen meni jokseenkin penkin alle. Harmittaa sikäli, etten ehtinyt porata käsiin tarvittavia reikiä, enkä pääse talttailemaan edes niitä muotoon tässä odottaessa. Liimasin keskivartalon kahdesta palikasta ja jätin sen puristuksiin kuivumaan - sinnehän se tosiaan koululle jäi. Toivottavasti löytyy vielä ensi maanantaina, kun kurssi jatkuu. Kaikki muut osat ovatkin sitten palikoina tuolla kassissani odottamassa, että piirtelen kaavan mukaan niille hahmoa. Vähän nyt jään varmaan jälkeen, mutta pitää ensi viikolla vielä sitten talttailla kotona tv:n ääressä illat. Myöhemmin ei ole paljon mahdollisuutta.

Pakko palata flunssailemaan pedin pohjalle.


[...raaka todellisuus]

s-track | Arcade Fire - Rebellion

Yllättäen nopeammin kuin luulinkaan: Lepidophobia verkossa. Silakkaan en saanut esille, kun salasanassani on jotain häikkää. Pistin hätäviestin Anssille, joka varmaan ilahtuu saadessaan maanantain aloitukseksi paniikkiviestin. *grin*

Mailasin eilen veljeni puolesta (metsässä, verkon ulottumattomissa, raukka) Göteborgissa asuvalle tädilleni. Joskus kesällä sukutapaamisessa oli puhetta siitä, että isovanhempien vanhemmat ovat olleet vegetaristeja ja oli jotain mainintaa myös Elin Sjöströmin vegetaristikeittokirjasta (1913), josta veli halusi tietoa. Täti vastasi heti ja kertoi lisäksi, että vanhan mummolan ullakolta saattaisi löytyä myös sellaisia viime vuosisadan alun lukuaarteita kuin Naisten ääni -lehteä ja Suomen Vegetaristisen Yhdistyksen julkaisemaa lehteä. Ovat olleet aikoinaan ajantasalla nuo esi-isät ja -äidit.

Huominen marionettikurssi voi olla aika rankka kokemus, aktiivielämistä aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Kädentaitojen parissa. Pakko tehdä vielä töitä varmaankin vähintään pari tuntia ja kahdeksalta pitäisi olla jo pukeutuneena ja järjissään. Onneksi saan sentään Piitulta kyydin - ei tarvitse bussilla reissata. Tartuin Kesäyön unelma -luonnoksissani helpoimpiin täkyihin. Mutta minun keijumaassani asuu pelkkiä goottihenkisiä synkkäsävyisiä rautapäisiä keijukaisia. Musta on kaunista.

Syksy on alkanut tuoksua iltaparvekkeella nutuisena nurmikkona. Omenoiden tuoksu keittiön pöydällä. Nuuskuttelen.

s-track | Robbie Williams - Tripping

Tee itsellesi tilaa on *vihdoinkin*, viiden vuoden puurtamisen jälkeen verkossa! Työryhmään kuului Teija Isohauta, Marja Kolu, Ulla Bovellan (kässäri + päähenkilöhahmo) ja Jussi Jokinen (koodaaminen). Minun kädenjälkeni näkyy käsikirjoituksen muokkauksessa verkkomuotoon ja grafiikka on päähenkilöä lukuunottamatta minun. Tarkempia tekijätietoja löytyy projektisivulta.

Eilinen oli kummallinen päivä. Menin kahdeksitoista taidemuseolle suunnittelemaan Sirpan kanssa ensi kesän värinäyttelysysteemejä ja pedapakettia siihen. Anssin kanssa kävimme tervehenkisesti Mummon pullarissa kaffeella (ja limpsalla ja pullalla ja leivoksella), jonka jälkeen vielä menin hengailemaan Beckerille. Jossa huomasin vahingossa olevani matrikkelitaiteilija. Mitä ##¤¤#? Verkkomatrikkelissa en sentään ole, painetussa vain.
Petäjäniemen Jussilta sain kyydin kotiin, esittelin ekosysteemiämme ja Opuksen piirustuskirjaa, jota voi oppilaille mainostaa, jos kaipaavat hyviä piirustusoppaita.

Sähköpostissa tämän repaleisen viikon jäljiltä vielä yli kaksisataa työhön liittyvää viestiä, jotka pitäisi purkaa. Prhna, kun haluaisin suorittaa sen Lepidophobian loppuun, mutta kai sitä on asetettava maksava työ etualalle. Sain sentään jo muutamia kuvia osallistujille katsottavaksi, joten tulossa on.

Eilen sain melkein sydärin, kun Robbie Williamsin single Tripping soi BBC6:n *Steve Lamacq*in levyraatihenkisessä Roundtablessa ja sai vielä hyvät arvostelut! Ihan tulin hyvälle mielelle siitä. Sitten oli pakko mennä kuuntelemaan BBC1:ltä perjantainen Chris Moyles Show (suoritus parhaillaan meneillään), kun saivat Robbien vieraaksi. Enpä ole aikoihin nauranut radio-ohjelman äärellä näin paljon, vaikka etenkin alkuohjelma lähenteli hämmentävällä tavalla näiden suomalaisten kaupallisten suoritusta.

Ja Rasmuksen levynkin ostin.

s-track | Boy Kill Boy - Civil Sin

Eye-wittness. 2005.

(Siirryn samaan otsikointiin kuin työblogissani, niin vältyn rikkiviisauksilta otsikoissa.)

Pari edellistä päivää on olleet suurta aikaansaamattomuutta töiden suhteen. Ja tänään, kun piti hommat saada taas ajantasalle, olen virunut puolikuolleena pedissä. Ja rypyttynyt kylpyammeen pohjalla. Pysähtyneeseen päivään on kuitenkin tuonut iloa se, että Elävä Silakka / Live Herring sai valtionavustusta 1000 euroa! Meillä on varaa suunnitella ihan oikeasti se workshop ja vetäjällekin kyetään maksamaan jotain!

Lepidophobia -artsuilustani on jo tullut kyselyitä. Runko on nyt valmis, mutta vielä pitää muotokuvia viimeistellä ja hyväksyttää. Projektiin on onneksi ilmoittautunut sopiva määrä ihmisiä, ei massaryntäystä. Olen pystynyt kommunikoimaan kaikkien kanssa aika henkilökohtaisella tasolla, mikä toivottavasti näkyy lopputuloksessa. Julkaisu varmaan jää ensi viikolle, kun huomisen palaveeraukset ja bisneslounastelut ja sen jälkeinen hektinen työsessio imaisevat ajan. Julkaisun yhteydessä lisää löpinää projektin taustasta.

Ensi viikolla alkava marionettikurssi alkoi jännittää. Sain eilen illalla Piitulta listan, mitä pitäisi ottaa mukaan, enkä oikein edes tiedä, mitä ne kaikki esineet ovat. Ja Kesäyön unelmaakin pitäisi tavata. Paineita.

Trallalaa

Jännityksen täyttämän yön jälkeen onnistuimme saamaan liput - ja vielä permantopaikat - Depeche Moden konserttiin maaliskuulle!

Iloiten alkaa tämä päivä!

Kokaiinia

Tuossa muutama päivä sitten Timppa kysyi puolihuolimattomasti lausahtaen, josko minulla olisi käyttöä 5 grammalle kokenillia. Oli kuulemma saanut Pertiltä jo jonkin aikaa sitten ja tuli vain sitten yhtä-äkkiä mieleen kysyä. Ja kuulemma Pertiltä kuulemma voisi saada enemmänkin. Riemastuneena tiedotin uutisesta suurinpiirtein kaikille tutuille ja tuli kaupungillakin toitotettua kovaan ääneen noin 50 grammasta kokaiinia. Kuulostihan tuo oudolta, mutta vasta myöhemmin tajusin, mitä oikein olen kaupungilla tiedottanut. Nyt odottelen huumepoliisia oveni taakse. Toivottavasti toisivat jotain makeaa mukanaan. Eilen sain kokenillit kotiin asti, sievissä pienissä paperipusseissa hopeanharmaita koppakuoriaisia.

Tänään kävin JAOssa puhumassa vähän Live Herring -projektista, johon kaipailemme muutamaa vapaaehtoista ihmistä hoitamaan paria multimediaalista projektia, mutta ei ainakaan heti tarttunut ihmistä kiinni.

Paluumatkalla poikkesin tunteenpurkauksella Periferiassa - Teijan kanssa join kahvit ja mutustimme pullaakin. Hienoja projekteja Teijalla tuppaa. Daidalos-sivulle tulee piakkoin enemmänkin projektia näkyviin. Jos pystyn veivaamaan energiatasoani asteen ylöspäin, niin toivottavasti huomenna saan aikaiseksi jo ajat sitten lupaamani päivitykset.

Kotiin palattuani olin niin lamassa, etten juuri mitään saanut aikaiseksi. Henkevää Silakkaa sievistelin hieman, kun huomasin, että hommat on jääneet vähän puolitiehen - ja sitten löysin koneeni kätköistä jo itseltäni ajat sitten kadotetuksi luultuja aarteita. Kaiken maailman kuvia, jotka olen skannannut joskus vuonna yksi ja jotka olin jo unohtanutkin.


Vappua Tallinnassa 1990.

Tärkeät asiat ennen kaikkea

Unohdettu. 2005.

Taas ehti tulla huominen, ennenkuin päässä loppui edes eilinen. Kuuntelen BBC6:lta Bruce Dickinsonia (joka soittaa parhaillaan Metallicaa) ja korjailen rikkinäisiä linkkejä Coloriasta ja artsuilusivuilta. Piti vielä tehdä töitäkin, mutta ei jaksa. Lusmuus kunniaan.

Live Herringiin on viime aikoina tippunut ilmoittautumisia tasaiseen yksi per päivä -tahtiin. Ei taida sittenkään tulla avantgardistista tyhjä galleria -meininkiä, vaan ihan oikea näyttely.

Henkevään silakkaankin on tullut muutama uusi työ gallerian aukeamisen jälkeen ja sain yhdeltä kutsuvieraalta vastauksen. Alkaa syksyn ohjelma olla kasassa ja helpotus sen mukainen.

Tositeeveen ystävänä olen nyt sittenkin kerralla ajan tasalla. Olisivat voineet viisaat ihmiset suomentaa tuon Big Brotherin vaikka Isoveljeksi. Tai Pikkusiskoa se kyllä enemmän muistuttaa. Ei normaalisti haittaa, jos joku ääntää englantia väärin (ei se omassa suussakaan kunnolla väänny), mutta kun toinen juontajista lausahtelee jotain Pig Brothel -tyyppistä. Vai onko tämä joku tuotantoyhtiön oma koodattu kommentti? Vinku vinku vali vali.

Seikkailunhaluinen pikku pörrääjä

Voi voi pikkuista pesukonettamme, kun sillä on aina kiire jonnekin. Päivällä se tahtoi kovasti mennä kylpyyn ja suuntasi kovin tarmokkaasti kohti kylpyammetta. Sitten tuli Timppa kotiin ja piti sille kurinpalautuksen. Siellä se nyt nököttää murheissaan. Mutta en usko, että tämän päiväinenkään viimeiseksi maailmanvalloitusyritykseksi jää.

Hirmuinen kokovartalo-aivoväsymys on ollut viime aikaisista kaikenmaailman jutuista, sekä positiivisista että negatiivisista ja sekä töistä, artsuilusta että näiden ulkopuolisista. Kun koko viikon on ollut taistelua päästä yhtään liikkeelle, eilinen äkkisyöksähdys sivilisaation pariin järkytti niin, että tämä päivä on mennyt siitä toipuessa henkisesti. Lyhyen kulttuuripummailun tein Aalto -museon kahvioon (tosin, maksoin ostoksistani). Kaupungilla piti käydä noutamassa Marja-Leenan kirjavinkin perusteella ostamani Amy Butler Greenfieldin A Perfect Red. Vaikuttaa hyvältä. Aterioinnin ja tiimaroinnin jälkeen voipumus oli jo niin tiukka, että oli pakko suuntautua kotiin, suoraan, kulkematta ensin lähtöruudun tahi Beckerin avajaisten kautta.

Mutta alkaa se henki taas vähitellen kulkea soljuvammin ja kevyemmin. Muitakin ilon aiheita on eilisen ja tänäisen (onko tuo sana? tuskin) hienon päivän ja hyvän kirjan vuoksi: eilen illalla sain mailia Rhizomesta - Uninvited Words on valittu Jessica Gomulan jyryttämään syyskuun näyttelyyn 'Invited/Invaded'. Aina ryhdistyttää, kun viestin allekirjoituksessa lukee New Museum of Contemporary Art, NYC. *Pollea*

Menen ylpistymään keskenäni.

Aktionsurrealismia

End of the Summer.

Lähtee unet käsistä. Järkyttävää herätä aamuisin ihan raatona. Pikkuvarvaskin on voipunut kaikesta kung-fu -taistelusta, takaa-ajoista ja loitsimisesta. Jos unia voisi nauhoittaa, näillä takoisin miljoonia.

Tänään irtosi pitkästä aikaa naama monitorista. Juhlimme Timpan vanhenemisprosessia syömällä kakkua ja vaeltamalla jalat puhki. Mukavaa irtiottoa viimepäivien laatikkomaisesta arjesta.

Viikon alku meni sutjakasti yhteistä toimintasuunnitelmaa kirjoitellessa Elävä Silakka -tapahtuman apurahahakemuksia varten. Ei ole ollut suurempaa kiroilutusta aikoihin kuin viime viikolla, kun tajusin, että AVEKin hakemus olisi pitänyt jättää kahta viikkoa ennen päivämäärää, joka sivuilla luki. Kun ei ollutkaan deadline lomakkeiden jättämiselle vaan varsinainen kokouspäivä. Onneksi on noita muita hakuja, joihin voi hakemusta tökkiä. Kolmipäiväisen lomakkeentäyttösession jälkeen homma alkoi itse asiassa tuntua ihan mukavalta. Löysin vihdoinkin pikkubyrokraattisen sieluni.

Lomakkeiden täytön välillä löi aika tehokkaasti tyhjää. Yhtenä tyhjänä hetkenä tulin ajatelleeksi 1997 ilmestynyttä lastenkirjaani (Paina jarrua, Ukki) ja sitä, kuinka hassua on, etten koskaan ole tavannut, enkä vaihtanut sanaakaan missään muodossa kirjan kuvittajan kanssa. Joten hetken mielijohteesta googlasin Timo Kästämän nimen ja löysin hänen yhteystietonsa. Hienoa oli, kun sain viestiä myös takaisin päin. Kymmenen vuoden kommunikaatioaukko on nyt katettu. Kirjakin tuntuu nyt jollakin tavoin paljon enemmän kirjalta. (Vielä, kun tietäisi, missä se tässä taikatalossa sijaitsee.) Kästämän kuvitusta nähtävillä: kuvittajien sivulla.