Plugged in

(En tiedä kenen nämä huivit ovat, mutta kuva on peräisin värifestarialueen myyntitiskien läheisyydestä.)

Viikko vierähti kiireessä ja sitten lasu euforisessa lomailutilassa. Ilman sähköpostia ja/tai internetiä. Viekkarit oli voimakkaimmat lauantaina, mutta helpottivat sitten. Mutta kyllä ensimmäisenä kytkeydyin kiinni koneeseen, kun kotiin pääsin.

Torstaina matkasin Iittiin junalla ja eilen tulin antoisan viikonlopun jälkeen pois vanhempien mökkikyydillä. Majoituin Radansuun kartanohotellissa, jossa otin kyllä reippaasti takaisin heinäkuussa käyttämättä jääneet hotelliaamiaiset. Ruoka oli aivan mahtavaa! Ja kunnia hotelleille, jotka eivät kuulu mihinkään ketjuun! Ihmeellistä, kun aamiaisella joutui hieman ihmettelemäänkin, eikä kaikki ollut samanlaista + samanlaisessa järjestyksessä kuin muissa hotelleissa. Tai edellisenä aamuna.

Hotellissa majoittui myös saksalaisia käsityöläisiä ja taiteilijoita sekä projekti-ihmisiä, joiden tekeminen liittyi jotenkin väriin. Eniten juttelin berliiniläisen taiteilijan Michael Ilgin kanssa. Hän esitteli omaa 'latoprojektiaan': taiteilijajoukko kunnosti/muokkasi Zell am Seen vuorilla sijaitsevia latoja. Michael oli paikannut omaa harmaata latoaan värilastuin. Harmittaa, kun en löytänyt verkosta mitään saittia/kuvia tästä projektista - Michaelin omat valokuvat olivat tosi vaikuttavia. Tai no: saksankielinen esittely projektista (käsittääkseni) - sivulla ei ole värilatoista kuvaa.

Tutustuin myös useaan kotimaan elävään, joista moni oli Colorian vakivierailija ja innoissaan lupasi matskua sivuille. Lisäksi sain upeita värisivuvinkkejä ja kontakteja Seattlessa asuneelta, nykyään Stavangerissa asuvalta Emilyltä - varmaan olemme yhteydessä jatkossakin!

Perjantaina oli varsinainen seminaaripäivä, joka aiheutti jonkinlaista hyperventilaatiota. Olin joukon viimeinen ja kun aloitin, oltiin aikataulusta aika reippaasti myöhässä. Joten tiivistin melkolailla. Varsinainen luento kyllä meni hyvin. Ensimmäisen kerran sanomisiani tulkattiin esitystilanteessa toiselle kielelle (saksaksi) ja heti kuulosti paljon professionaalimmalta. Ihan hämmennyin. Kone tietenkin temppuili sopivasti: käytin huomattavan paljon aikaa askarrellessani demonstraatiooni pikkuohjelman, jolla voi 'sammuttaa ja sytyttää' värejä - esimerkkinä siitä, kuinka RGB-värit toimivat. Ko. ohjelmahan ei tietenkään toiminut. Mutta ainakin luennolla naurahdettiin pari kertaa, mikä itselleni riittää.

Seminaarista en onnistunut ainuttakaan kuvaa tallentamaan, mutta seminaaripäivän taivaanranta oli aika kohtalokas.

Kielikylpy oli kyllä taas melkoinen. Osana värifestaria lähdin ohjelmaan kuuluvalle värikasvikierrokselle ja lupasin Emilylle kääntää englanniksi oppaamme Tertun puheet. Samalla yritin jotain solkata puolisaksaruotsilla myös saksalaisille ja siinä vaiheessa, kun Terttu itse sanoi jotain englanniksi, käänsin sen melko sujuvasti suomeksi Emilylle. Saksa ei muistunut yhtään mieleen, kun yritin puhua saksalaisten kanssa, mutta oli kylläkin silloin, kun yritin puhua englantia jonkun kanssa. Ja vice versa. Onneksi on kädet ja viittominen onnistuu suhteellisen hyvin.

Festarialueelta ainoa hankintani oli pieni rintanappi - musta tottakai- jossa oli luut ristissä. Kalliossa sijaitseva Rosa Matilda myy lankojen lisäksi myös kaikenlaista muuta vaatetusta ynnä muuta. Harmittaa kyllä se, että jäi ostamatta hienoja lankoja sekä kahdenkympin arvoinen afrikkalainen peukalosoitin.

Perjantaina kävin Iitin kirkossa kokemassa Ritva Oksasen ja Pedro Hietasen konsertin Mustassa on kaikki värit. Olihan tuo ihan jees, mutta ehkä kuitenkaan lausunta ja pianosäestetty laulaminen ei ole ihan asteikkoni yläpäässä. Sen sijaan lauantaiyönä esitetty Esa Kotilaisen muinaisperkussiivinen kvartetto Kuusankosken kamarilaulajien kera pimeällä tanssilavalla oli kyllä yksi oman pienen elämäni kohokohtia.

---
Kotona paluu arkeen. Tietokone auki ja työviestejä kymmenittäin. Saankohan itseni kiinni lainkaan.