Piip piip

Autotarha II. 190505.
Muutamat perhoskammoiset ovat lähestyneet viesteillään. Ilahduttavaa. Harmillista vain, että aika on vähissä tehdä kunnon kokemusta, tulossa on aika perinteinen kuva/tekstipläjäys. Toivottavasti edes se.

Äänellisesti kummallinen päivä. Aamulla kuuntelin Ramonesia, päivällä keskityin palvomaan Robbieta (työ+kulttuuripummauskiertueellani Käsityön museossa + Beckerissä; jälkimmäisessä ei tosin palvottu mitään eikä ketään), ja kotiin tultuani kuuntelin kymmenisen kertaa California Über Allesia.

Jokainen asia, jonka lupasin työn puolesta hoitaa tänään, on vielä kesken. Ja nyt ei ole edes enää tänään vaan huomenna. Tällä kertaa ei voi edes syyttää artsuilua tai Coloriaa, koska kumpaankaan en ole tänään panostanut himpun vertaa. Paitsi noin kymmenen sekuntia Colorian palautteeseen, joka vetäisi virneen takaisin arkinaamalle: Vau! Tosi upeat sivut, joskin paikoitellen hieman sekavat. Sekavuus on tavaramerkkini! Niin verbaalisessa, kuvallisessa kuin kirjaimellisessakin ilmaisussa ja kaikilla elämän osa-alueilla.

...Mutta saavat jäädä keskeneräiset hommat myöhempään vaiheeseen. Väsyttää niin, että pää tippuu kohta.

Ja päässä piippaa.

[EDIT 5 min. myöhemmin:
lainaus suurten mielten dialogista:
TIMPPA: Missähän on Ilmarisenkatu?
PÄIVI: Eikö se ole siellä missä ne muutkin on?
TIMPPA (¬_¬): Niin. Muiden katujen kanssa, ettei ole yksin.]