[...Löysin koneeni uumenista viritelmiäni kymmenen vuoden takaa]
Erottajan pieni parkkihalli oli kyllä melkoisen klaustrofobinen kokemus eilen. Sillä välin, kun Timppa hoiti asioitaan, katselin galleria ArtDianassa Bremenissä asuvan Pirjo Niirasen näytelyä ja intouduin siinä määrin, että hankin taiteilijan kirjan. Lieneekö visuaalinen väsymys siis vihdoin ohi? Tänään visuaalinen virkistäytyminen jatkui vierailulla Beckeriin, tosin näyttely tuli vilkaistua vain pintapuolisesti, kun varsinainen työ kotona odotti. Pitänee varata aikaa. Kaikkeen.
Tämä aamu alkoi hieman angstisemmissa merkeissä: sekä Coloria että Silakka olivat alhaalla. Sikäli varsin ikävää, että viime viikolla annoin luvan käyttää molempia sivuja (eri tahoille) tänään pidettävissä esitelmissä: toinen puhui väreistä jollain yksityiskurssilla ja toinen nettitaiteesta luennollaan (Ruotsissa)... Toivottavasti eivät luule, että ihan kiusallani pimeäksi laitoin. Katkos oli tosin verrattain lyhyt - paitsi Silakan kohdalla, joka tietokantapohjaisena meni ihan sekaisin. Hyvä Anssi!™ kuitenkin keksi vian ja pelasti päivän muutamien pelonsekaisten tuntien jälkeen.
Joten kaikki lienee hyvin nyt.
Ullan kanssa piti tavata tänään ensi kesän värinäyttelymme tiimoilta, mutta peruin, koska en ole saanut aikaiseksi sitä mitä lupasin. Hävettää. Huomenna on sitten isompi palaveri Taidemuseolla, jossa esittelemme kässärimme. Pitää vielä hieman hioa aikajanatekstejä.
---
Iitin reissu sytytti kyllä hirmuisen halun näperrellä Colorian kanssa, mutta on niin paljon keskeneräisiä projekteja, että taitaa jäädä haaveeksi vain. Terapeuttista kirjeenvaihtoa olen kyllä harrastanut muutamankin Colorian lukijan kanssa ja hyvä mieli siitäkin on jäänyt. Ehkä joskus vielä joku rikas väriharrastaja palkkaa miut tekemään Coloriaa päivätyönäni. Ja sitten varmaan intokin lakkaa, kun työnään tekee. Joten eiköhän pitäisi olla valittamatta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti