Au

Törmäily jatkuu.

Se siitä cooliudesta

Ja purukumilla me paikkaamme sen.

Ihailtavaa notkeutta osoitin äsken kompastumalla omaan lahkeeseeni, törmäämällä eteisen seinään, nojaamalla hädissäni taaksepäin (jottei pää osu naulaan, jossa riippuu mustia pääkalloilmapalloja) ja kierähtämällä vauhdilla ympäri. Tuli kupperskeikka ilmassa ja pylly mustelmille. Heitinköhän ensimmäistä kertaa elämässäni voltin takaperin? Harmittaa, kun ei ole B.brother-kameroita tallentamassa kaikkia hölmöyksiä.

Lähdin tänään kulttuurikierrokselle. Alunperin tarkoituksenani oli mennä Aalto -museollakin käymään, mutta sinne en koskaan ehtinyt, kun jäin taidetoimikuntaan jumittamaan ja juttelemaan henkeviä. Jälleen Seija käytti kuriiripalveluani hyväksi, joten lopulta päädyin Beckerille rahankuljetustoiminnallisena. Siinä välissä kävin vierailemassa myös Galleria Mysticissä, kun Nastja Rönkön (meniköhän oikein?) näyttely oli esillä viimeistä päivää. Näyttely jäi kyllä vähän galleristin kanssa jutustelun varjoon. Tällaiselle visuaalisen väsymyksen vaivaamalle näännökselle moinen ystävällisyys on jo melkein liikaa. Ei osaa keskittyä näkemäänsä, kun joutuu kuuntelemaan, puhumaan ja vielä seisomaankin yhtä aikaa.

--
Urheilu on varmaan kova sana alitajunnassani. Aina kirjoitan osoite kenttään blogspot, siitä tulee blogsport.

Meidät on deletoitu puhelinluettelosta

En ole vielä montaa työtuntia ehtinyt istua koneeni ääressä murjottamassa, kun posti ilahdutti: ei tullut ainuttakaan laskua! Sen sijaan tuli v.electron, viime perjantainen Etelä-Suomen sanomat (jossa haastattelunpoikaseni Colorian ja värien tiimoilta) ja hienointa kaikesta: Opuksen julkaisema Värit: Luovan maalaamisen opas. Se tuli kiitokseksi värineuvoista - joita en koskaan ehtinyt antaa!

Tänään on ollut todellinen lab-idiotica päivä. Palomuurini tai mikä lie suo kammotuksen hetken toisensa jälkeen, enkä osaa edes enää ajatella ilmiselviä ratkaisuja. Menee työpuolelle, mutta: yöllä säädin eräitä leiskoja kohdalleen vaikka kuinka ja tänä aamuna vihdoin kiireisenä lykin ne verkkoon. Vaan mitä näkyy? Ei mitään. Kuvat eivät aukea. Muissa leiskaussivuissa toimii hyvin, mutta tässä ei auttanut nimen vaihtamiset, koon vaihtamiset, eikä mainosestojen poistaminen. Hienoa. Yllättävä käänne tapahtui viisi minuuttia sitten, kun tajusin, että hakemistona on AD, jonka koneeni ystävällisesti avustaen tulkitsee mainokseksi (vaikka poistin mainosestot!?!). Hyvä, etten ole ottanut omakseni art director -titteliä. Pyyhkiytyisin varmaan maailmasta kokonaan.

(Kas, tulee vahingossa aasinsilta.) Nimemme on tuhottu puhelinluettelosta. Tämä terminaatio on tosin tapahtunut jo 4.1., mutta huomasin vasta tänään. Hyvä, etten ole kännykällinen art director. Kohtalo voisi olla kova.
--
Salaliittoteorioille voisi tässä kummassa maailmassa olla sijaa.

Piip piip

Autotarha II. 190505.
Muutamat perhoskammoiset ovat lähestyneet viesteillään. Ilahduttavaa. Harmillista vain, että aika on vähissä tehdä kunnon kokemusta, tulossa on aika perinteinen kuva/tekstipläjäys. Toivottavasti edes se.

Äänellisesti kummallinen päivä. Aamulla kuuntelin Ramonesia, päivällä keskityin palvomaan Robbieta (työ+kulttuuripummauskiertueellani Käsityön museossa + Beckerissä; jälkimmäisessä ei tosin palvottu mitään eikä ketään), ja kotiin tultuani kuuntelin kymmenisen kertaa California Über Allesia.

Jokainen asia, jonka lupasin työn puolesta hoitaa tänään, on vielä kesken. Ja nyt ei ole edes enää tänään vaan huomenna. Tällä kertaa ei voi edes syyttää artsuilua tai Coloriaa, koska kumpaankaan en ole tänään panostanut himpun vertaa. Paitsi noin kymmenen sekuntia Colorian palautteeseen, joka vetäisi virneen takaisin arkinaamalle: Vau! Tosi upeat sivut, joskin paikoitellen hieman sekavat. Sekavuus on tavaramerkkini! Niin verbaalisessa, kuvallisessa kuin kirjaimellisessakin ilmaisussa ja kaikilla elämän osa-alueilla.

...Mutta saavat jäädä keskeneräiset hommat myöhempään vaiheeseen. Väsyttää niin, että pää tippuu kohta.

Ja päässä piippaa.

[EDIT 5 min. myöhemmin:
lainaus suurten mielten dialogista:
TIMPPA: Missähän on Ilmarisenkatu?
PÄIVI: Eikö se ole siellä missä ne muutkin on?
TIMPPA (¬_¬): Niin. Muiden katujen kanssa, ettei ole yksin.]

Satunnaiset sanat

Autotarha I. 050505.

Viikonloppuna rentouduin vanhempieni luona värjäilemällä lankoja (pietaryrtillä, krapilla ja nokkosilla). Olipahan sessio. Periaatteessa rentouttavaa toimintaa, mutta kyllä olin melkoinen vihannes projektin jälkeen. Langat jäivät kuivumaan äidin huomaan, eikä kuviakaan niistä ole. Mutta hienoutta oli kuitenkin. Muutenkin rentoilin ja luin ajankulukseni pikaluvulla Grimbergin Kansojen historiaa. Kevyttä kesän kenttähuvia.

Maanantai alkoi kohtuullisella paniikin tunteella siitä, että kohta on jo syyskuu. Lähettelin edelleenkin Elävän silakan kutsuja ja tiedotteita - jospa ihmiset kohta mataisivat kesälaitumiltaan näivettymään koneidensa ääreen ja projekti menisi vähän villimmin eteenpäin. Jotenkin laahaan ikävällä tavalla koko ajan vähän viiveellä. Ärsyttävää. Grrr. *Yrittää tarttua itseään niskasta kiinni, mutta ote lipeää*.

Päivän auttava puhelinvastaaja oli grafiikkakeskuksen Jukka, kukkia sinne sylillinen. Muihin ihmispoloihin (Timppaa lukuunottamatta) en ole tänään törmännytkään. Sisällä olen istunut koneen ääressä, takonut sanoja taivaisiin hullun lailla. Enkä mitään näkyvää ole saanut aikaan.

Colorian kaipuutani nau'un. Kun olisi aikaa... Onneksi sentään lempiväri- ja inhokkivärikyselyihin tulee vastauksia tasaiseen tahtiin, saa edes jotain mukamas kehitettyä. Kohta lienee aika julkaistakin kyselyn tuloksia. Hyvä mieli tulee siitäkin, että taas ovat ihmiset aurinkoisella ilmalla lähetelleet enemmän lempivärejään kuin inhokkivärejään.

Ai - aloitinhan jotain uuttakin. Seuraava Silakan näyttelyteema liittyy pelkoihin. Kaikki perhosia pelkäävät, kontaktoikaa, jos haluatte olla mukana artsuilemassa kanssani. Lisää myöhemmin, kun olen enemmän maan päällinen olento.

Täydellinen punainen

Onnittelut eräälle kultaiselle ihmiselle, joka ei halua syntymäpäivistään kohua pidettävän.

Aurinko tuli takaisin. Hyvä aamu nousta suht koht ihmisten aikoihin ja tähtäytyä palaveriin Kässämuseolle. Puolisen vuotta sitten tuntui, että aikaahan on ihan ikuisesti kevääseen 2006, mutta nyt alkaa jo tuntua melko konkreettiselta ja aika liian läheiseltäkin. Ehkä seuraava talvi tulee olemaan poikkeuksellinen: normaalisti heti joulun jälkeen aika alkaa hidastella ja venytellä ja kevät tuntuu viipyvän joka vuosi kauemmin, mutta ehkä tällä kertaa se ei sitten jarruttele laisinkaan.

Koko päivä kului kaupungilla. Värinäyttelypalaverin jälkeen oli museolla työpalaveriakin, sitten juoksentelin omilla asioillani (tilitoimistossa sun muuta). Ja vein taidemuseolle niitä kuuluja värityskuviani.

Sain pari päivää sitten Marja-Leena Rathjelta Kanadasta lehtiartikkelin muodossa hyvän kirjavinkin: Amy Butler Greenfieldin A Perfect Red. Tänään kävin sitten tilaamassa sen. Saanen kuukauden päästä. Hyvä aika kerätä rahat kokoon.

Lusmu vahtikoira

[...Löysin koneeni uumenista viritelmiäni kymmenen vuoden takaa]

Erottajan pieni parkkihalli oli kyllä melkoisen klaustrofobinen kokemus eilen. Sillä välin, kun Timppa hoiti asioitaan, katselin galleria ArtDianassa Bremenissä asuvan Pirjo Niirasen näytelyä ja intouduin siinä määrin, että hankin taiteilijan kirjan. Lieneekö visuaalinen väsymys siis vihdoin ohi? Tänään visuaalinen virkistäytyminen jatkui vierailulla Beckeriin, tosin näyttely tuli vilkaistua vain pintapuolisesti, kun varsinainen työ kotona odotti. Pitänee varata aikaa. Kaikkeen.

Tämä aamu alkoi hieman angstisemmissa merkeissä: sekä Coloria että Silakka olivat alhaalla. Sikäli varsin ikävää, että viime viikolla annoin luvan käyttää molempia sivuja (eri tahoille) tänään pidettävissä esitelmissä: toinen puhui väreistä jollain yksityiskurssilla ja toinen nettitaiteesta luennollaan (Ruotsissa)... Toivottavasti eivät luule, että ihan kiusallani pimeäksi laitoin. Katkos oli tosin verrattain lyhyt - paitsi Silakan kohdalla, joka tietokantapohjaisena meni ihan sekaisin. Hyvä Anssi!™ kuitenkin keksi vian ja pelasti päivän muutamien pelonsekaisten tuntien jälkeen.

Joten kaikki lienee hyvin nyt.

Ullan kanssa piti tavata tänään ensi kesän värinäyttelymme tiimoilta, mutta peruin, koska en ole saanut aikaiseksi sitä mitä lupasin. Hävettää. Huomenna on sitten isompi palaveri Taidemuseolla, jossa esittelemme kässärimme. Pitää vielä hieman hioa aikajanatekstejä.

---
Iitin reissu sytytti kyllä hirmuisen halun näperrellä Colorian kanssa, mutta on niin paljon keskeneräisiä projekteja, että taitaa jäädä haaveeksi vain. Terapeuttista kirjeenvaihtoa olen kyllä harrastanut muutamankin Colorian lukijan kanssa ja hyvä mieli siitäkin on jäänyt. Ehkä joskus vielä joku rikas väriharrastaja palkkaa miut tekemään Coloriaa päivätyönäni. Ja sitten varmaan intokin lakkaa, kun työnään tekee. Joten eiköhän pitäisi olla valittamatta.

Plugged in

(En tiedä kenen nämä huivit ovat, mutta kuva on peräisin värifestarialueen myyntitiskien läheisyydestä.)

Viikko vierähti kiireessä ja sitten lasu euforisessa lomailutilassa. Ilman sähköpostia ja/tai internetiä. Viekkarit oli voimakkaimmat lauantaina, mutta helpottivat sitten. Mutta kyllä ensimmäisenä kytkeydyin kiinni koneeseen, kun kotiin pääsin.

Torstaina matkasin Iittiin junalla ja eilen tulin antoisan viikonlopun jälkeen pois vanhempien mökkikyydillä. Majoituin Radansuun kartanohotellissa, jossa otin kyllä reippaasti takaisin heinäkuussa käyttämättä jääneet hotelliaamiaiset. Ruoka oli aivan mahtavaa! Ja kunnia hotelleille, jotka eivät kuulu mihinkään ketjuun! Ihmeellistä, kun aamiaisella joutui hieman ihmettelemäänkin, eikä kaikki ollut samanlaista + samanlaisessa järjestyksessä kuin muissa hotelleissa. Tai edellisenä aamuna.

Hotellissa majoittui myös saksalaisia käsityöläisiä ja taiteilijoita sekä projekti-ihmisiä, joiden tekeminen liittyi jotenkin väriin. Eniten juttelin berliiniläisen taiteilijan Michael Ilgin kanssa. Hän esitteli omaa 'latoprojektiaan': taiteilijajoukko kunnosti/muokkasi Zell am Seen vuorilla sijaitsevia latoja. Michael oli paikannut omaa harmaata latoaan värilastuin. Harmittaa, kun en löytänyt verkosta mitään saittia/kuvia tästä projektista - Michaelin omat valokuvat olivat tosi vaikuttavia. Tai no: saksankielinen esittely projektista (käsittääkseni) - sivulla ei ole värilatoista kuvaa.

Tutustuin myös useaan kotimaan elävään, joista moni oli Colorian vakivierailija ja innoissaan lupasi matskua sivuille. Lisäksi sain upeita värisivuvinkkejä ja kontakteja Seattlessa asuneelta, nykyään Stavangerissa asuvalta Emilyltä - varmaan olemme yhteydessä jatkossakin!

Perjantaina oli varsinainen seminaaripäivä, joka aiheutti jonkinlaista hyperventilaatiota. Olin joukon viimeinen ja kun aloitin, oltiin aikataulusta aika reippaasti myöhässä. Joten tiivistin melkolailla. Varsinainen luento kyllä meni hyvin. Ensimmäisen kerran sanomisiani tulkattiin esitystilanteessa toiselle kielelle (saksaksi) ja heti kuulosti paljon professionaalimmalta. Ihan hämmennyin. Kone tietenkin temppuili sopivasti: käytin huomattavan paljon aikaa askarrellessani demonstraatiooni pikkuohjelman, jolla voi 'sammuttaa ja sytyttää' värejä - esimerkkinä siitä, kuinka RGB-värit toimivat. Ko. ohjelmahan ei tietenkään toiminut. Mutta ainakin luennolla naurahdettiin pari kertaa, mikä itselleni riittää.

Seminaarista en onnistunut ainuttakaan kuvaa tallentamaan, mutta seminaaripäivän taivaanranta oli aika kohtalokas.

Kielikylpy oli kyllä taas melkoinen. Osana värifestaria lähdin ohjelmaan kuuluvalle värikasvikierrokselle ja lupasin Emilylle kääntää englanniksi oppaamme Tertun puheet. Samalla yritin jotain solkata puolisaksaruotsilla myös saksalaisille ja siinä vaiheessa, kun Terttu itse sanoi jotain englanniksi, käänsin sen melko sujuvasti suomeksi Emilylle. Saksa ei muistunut yhtään mieleen, kun yritin puhua saksalaisten kanssa, mutta oli kylläkin silloin, kun yritin puhua englantia jonkun kanssa. Ja vice versa. Onneksi on kädet ja viittominen onnistuu suhteellisen hyvin.

Festarialueelta ainoa hankintani oli pieni rintanappi - musta tottakai- jossa oli luut ristissä. Kalliossa sijaitseva Rosa Matilda myy lankojen lisäksi myös kaikenlaista muuta vaatetusta ynnä muuta. Harmittaa kyllä se, että jäi ostamatta hienoja lankoja sekä kahdenkympin arvoinen afrikkalainen peukalosoitin.

Perjantaina kävin Iitin kirkossa kokemassa Ritva Oksasen ja Pedro Hietasen konsertin Mustassa on kaikki värit. Olihan tuo ihan jees, mutta ehkä kuitenkaan lausunta ja pianosäestetty laulaminen ei ole ihan asteikkoni yläpäässä. Sen sijaan lauantaiyönä esitetty Esa Kotilaisen muinaisperkussiivinen kvartetto Kuusankosken kamarilaulajien kera pimeällä tanssilavalla oli kyllä yksi oman pienen elämäni kohokohtia.

---
Kotona paluu arkeen. Tietokone auki ja työviestejä kymmenittäin. Saankohan itseni kiinni lainkaan.

Nukkunut liikaa

Eilen sain valmiiksi: Oblivion. Esillä Henkevän Silakan Koti/Home -teemaisessa näyttelyssä. Toivottavasti pointti aukenee edes jollekin.

Oma muisti toimii vielä suhteellisen hyvin, mutta siitä huolimatta pää on tyhjää täynnä ja lisää vielä mahtuu. Tyhjyyttä. Ei edes nukkuminen kahteentoista saakka auttanut. Mutta pohjatonta työurakkaa keventää tavallistakin hauskemmin juonnettu BBC2:n Friday Night Is Music Night. Koodikin asettuu mukavammin, kun on kevyttä bigband-musaa taustalla.

Olen rampannut niin paljon muka-palavereissa ja rupattelupitoisissa tapaamisissa, että työtä on päässyt taas kertymään edellisten päälle ihan tarpeeksi. Viikon huippusuoritukseksi on kyllä katsottava eilinen laskun-vieminen-taidetoimikuntaan-projekti: lähdin reippahasti matkaan ja matkalla tajusin, etten ollut edes printannut koko laskua. (Tämä suoritus ei liity todennäköisesti dementoitumiseen, vaan enemmänkin siihen, että perusvarustukseeni kuuluu sekopääprosessori ja epälooginen sisäinen käyttöjärjestelmä). Mutta kuten kaikilla parikymmenminuuttisiksi tarkoittamillani piipahduksillani alkuperäisestä määränpäästäni ja tehtävästäni jäljelle jää vain kevyt vihjaus ja lopputulos on aiotusta poiketen aina jotain muuta: laskun puuttuminen ei ollut lopulta mitään oleellista. Sain sentään lohdutuksena kahvia ja lähetin tehtäviä - vein pari Marjan mosaiikkia Beckeriin, jossa käydyn keskustelutuokin jälkeen soitin Timpan seuralaisekseni Taidemuseon Holviin katsomaan Graphica Creativaa, josta tie vei Kirkkopuistoon jäätelölle, edelleen Sammakkoon kirjaostoksille ja alkuperäisen suunnitelman vastaisesti näyttelynavajaisten sijaan Sohwin terassille syömään (odottamaton kulinaristinen nautinto) (!), kaupan karkkihyllyjen ja videovuokraamon kautta lopulta kotiin.

Linkkivinkeistä tämän viikon asiallisin: Foreign Languages Swearing, Profanity, Cursing, Cussing and Insulting! VAROITUS! Sivu pyytää asentamaan jotain omaa ohjelmaansa + tunkee adwarea. Ihmiset, joilla ei ole kunnon palomuuria ja viruksentorjuntaa, olkaa varoitettu: ällös mennös kokeilemaan. Itse en mitään asentanut, kun swahiliksi kiroileminen ei tällä hetkellä oikein tartu, eikä adwaren poistaminen viikonloppupuuhana oikein innosta. Lokeroin pahanpäivän-bestoffeihin, jos sitä sitten hämäränä, synkkänä talvi-iltana olisi enemmän hyötyä.

Nyt ulkona on liian hienoa ja kesäistä angstitella.

Perikato

Aamulla menin pankkiin maksamaan laskuja - MISSÄ RAHAT OVAT? Paniikin jälkeen vedin syvään henkeä - kauan - nyt olen jo rauhallinen. Rahaahan se vain on. (Tai itseasiassa: ...ei ole.)

Pitkään suunniteltu Ähtärin eläintarha-missiomme siirtyi huomisesta hamaan tulevaisuuteen. Olisi kiva mennä sitten, kun saisi auringon takaisin ja kuitenkin olisi vähän viileämpää. Mission impossible?

Päivä on mennyt työpuoleen keskittyen ja artsuiluosio on jäänyt sikseen. Jonkin verran silakoista tiedottavaa toimintaa olen harjoittanut. Ja uusia LiveHerring-bannereita olen rakennellut: kaikkille eri tahoille pitää olla oman kokoisensa. Tulevia H. Silakan kutsuvieraitakin olen katsastanut. Tulevaisuus helpottaa, kun hoitaa sen hyvissä ajoin alta pois. ¬_¬ Hmph.

Jonkin verran olen rakennellut alzheimer-henkistä artsuiluani kuluvaan Henkevän Silakan näyttelyyn. Aina välillä, kun työlastin on pakko kaatua hetkeksi omaan mahdottomuuteensa. Toivottavasti valmistuu vielä tällä viikolla.

BBC6-asemani lähettää taas niin hienoa musiikkia, että hiusjuurissa asti tuntuu sähköä. Välillä vaivun katatoniseen tilaan. Vain tärinä jää. Sydäntä kipristää. Taitaa olla transsistoriradio.

Menkää nyt kaikki äkkiä ostamaan niitä ihania Hienoja Värityskuvia Beckeristä, niin saan jäätelörahaa.

Lakipitoinen maailma

Live Herring - Nordic Net Art Event
November 17-20, 2005 Jyväskylä, Finland
http://www.liveherring.org
Elävä Silakka / Live Herring - Nordic net art exhibition + seminar about Nordic net art organized by University of Jyväskylä (Digital Culture, Department of Art and Culture Research) + Arctic & Fabulous Nordic Film Festival. All these three events are organized independently but in close co-operation.
All Nordic new media artists are invited to submit works to a net art exhibition. Submission of art works will close September 30th, 2005
For more information + guidelines view http://www.liveherring.org/
----

Tänään pyörinyt pää silakoissa sekä että. Anssia ahdistelin oikein olan takaa Henkevän Silakan kanssa. Näyttely vaihtui näpsäkästi itsestään yöllä ja tänään olen yrittänyt hoitaa taas tiedotuspuolta. Mutta minkä sille voi, että pää vain nykii, eikä ajatus kulje. Toista silakkaa mielessäni pitäen sain vihdoinkin valmiiksi huonon, mutta ah, niin silmiinpistävän bannerin (vai pitäisikö sanoa silmiä pistävän), joka m-cultista pyydettiin pistämään. Live Herringistä laitoin tietoa myös nettimen listalle.

Iitistä Väripaletti-projektista soitti Kris-tiina. Kansainvälinen värifestari järjestetään reilun viikon päästä ja seminaariluento-outlineani jo vähän kyseltiin käännöstä varten. Huvittavaa on se, että soiton tullessa olin istunut tyhjän ruudun edessä lähes puoli tuntia. Kirjoittamassa ko. tekstiä. Jutustelu kyllä helpotti oloa melkoisesti ja kirjoittaminen alkoi luonnistua - luonnos on kohta valmis ja huomenna varmaan saan sen lähetettyäkin. Huono puoli on se, että olin tukeutunut täysin nettiesitykseen, mutta ei ole nettiyhteyttä... Pitänee etsiä ja soveltaa jotakin.

Jude Lawsta on tullut nyky-yhteiskuntamme piina. Muutama viikko sitten Sherlock Holmes-sarjaa katsoessamme aloimme siristellä silmiämme, josko näyttelijä olisi ollut Jude Law (kyllä) ja pari päivää sitten katselemamme Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarjan (meniköhän se nyt oikein?) kohdalla kävi sama juttu: 'onko tuo kertoja Jude Law?' (Kyllä.) Eilen tuli hirveä hinku katsoa lisää elokuvia ja mietin jo hyllystä löytyvää Sky Captainia (jossa myös Jude Law), mutta päädyimme sitten vuokraamaan jotain ennen näkemätöntä. Yksi eilisen vaihtoehtofilmi olisi ollut Lawn tähdittämä Alfie, mutta jätettiin hyllyyn, kun Aviator (Lentäjä?) oli paikalla. Parin kymmenen katseluminuutin jälkeen Timppa kysyi: 'onko tuo Jude Law?' (Kyllä.) Lawitettu maailma on minua huvittanut koko päivän, mutta äsken kyllä alkoi jo melkein pelottaa - avasin television vilkaistakseni mitä siellä on... Jude Law. Ensimmäisellä kanavalla tuli tuon Sky Captain -dvd:n mainos ja toisella jotain juttua tulevasta leffasta All the King's Men.

Sivulauseessa mainittakoon, että viime päivien elokuvakokemukset (...dvd) ovat olleet itsessään aika huimia. Olen pyörinyt kateudesta surkeiden sattumusten graafisen ulkoasun nähdessäni.

Näin se on. Muumi vilkuilee minua vihaisesti ja Law vaanii teeveessä.