Buttonize My World III. 1997.
Työt pitävät yliotteessaan ja aikaa hajottaville harrastuksille (Henkevä+Elävä Silakka, Coloria) ei tunnu riittävän tarpeeksi. Ilmeisesti perusoletukseni siitä, että aikaa ei ole olemassa, jossei sitä mittaa, ei pidä täysin kutiaan.
Tänään oli tarkoitus mennä syömään soppaa (artsuhenkinen katu-uskottavuus kasvaa, kun hengaa taiteilijapossen kanssa) ja sen jälkeen Käsityön museon keksintönäyttelyn avajaisiin. Mutta sade telkesi minut neljän seinän sisään: en uskalla mennä kylmään ja kosteaan vihlovaa selkääni härnäämään enempää. Ja nyt kun tätä kirjoitan, aurinko päätti tulla heijastelemaan tosi-tv-ruutuani. Maailma ei synkronoi kanssani.
Päivän plussana mainittakoon se, että olen ilmeisesti opettanut ainakin kahta aiemmin korrektisti sähköpostiviestejä kirjoittanutta ihmistä murisemaan (Grrrr...) ja pälyilemään (¬_¬). Elämäni kielioppiterminaattorina on sentään voimissaan, joten kaikenlainen vinkuna ja valitus loppukoon tältä päivältä tähän.
Kohtuullisen paljon hymyilytti eilen, kun Timppa bongasi Maijan blogista (8.5.) kirjameemin (poimitaan viidestä oman kirjahyllynsä kirjasta virke/lause jonoon). Hetken kuluttua Timppa marssi kirjahyllylle, poimi randomilla jotain ja totesi: Tämä on pleikkaripeli. Ei tämä ole kirja. Pika-analyysi elämästämme!
Tekstit
2 kommenttia:
Mikä se randomi on? Minulla on pinsetit eli atulat ja marjanpoimimiskone, mutta ei ole randomia. Onko ne kalliita?
Randomeita saa sieltä samasta kielioppiterminaattorikaupasta kuin murinoita ja pälyilyjäkin. Eikä ole kalliita, lähinnä maineen hintaisia.
Lähetä kommentti