Vinossa taas

Horisontti vinossa II. 2005.

Hilpeyden rajamailla hoipertelen. Naurattaa kovasti, mutta vielä kun tietäisi, mille ja miksi. Lieneekö joku parasiitti pääni sisällä, vai minne ne kaikki ajatuksenpoikaset ovat karanneet? Muistan, että joskus niitä on kuitenkin muutamia ollut - vai olenko muka kuvitellut kaiken?

Henkevä ja Elävä Silakka työllistävät molemmat. Toisella alkaa olla julkaisupäivä lähellä ja toisella elämän alku, joten soisi edes yhden ajatuksen nyt jotenkin täsmentyvän ja kirkastuvan. Sähköinen paperi pysyy säntillisen tyhjänä edessäni ja luonnospaperillekin olen saanut hahmoteltua vain pari ympyrää. Välillä tuntuu, että tuota painetta ja paniikkia tulee säilöttyä kuin suolakurkkuja, vaikka eivät nuo projektit ainakaan panikoitumalla etene. Sopivalla hysterialla kyllä.

Kaikesta työkiireestä huolimatta olo on vähemmän hektinen kuin pari viikkoa sitten. Kesä on hyvä terapeutti. Viime päivinä olen sentään ymmärtänyt katkaista välillä napanuoran tietokoneeseen. Tänään tapasin Teijan kirjastolla ja katselin Italian matkakuvia vaaleanvihertävänä. Myöhemmin jatkoimme yhdessä korkeakulttuuriselle kierrokselle ensin taidemuseon Holviin, sitten Suojaan ja lopulta päivän kohokohta: Tiimari. Tiimarissa oli myynnissä käsittämätön kannun muotoinen ilmapuntari, jonka toimintatapaa en ymmärtänyt. Sinne pitää mennä toistekin.

Koska omia ideoita ei ole, esitetään toisten klassikoita. Pienistä ideoista suurin hauskuus: Viimeinen sivu.