Silakkaa henkevänä ja elävänä

Ten. 1996.

Eilinen päivä täytti palaveerauksen kaikki tunnusmerkit aamusta iltaan. Panic buttonia tuli painettua pariin kertaan. Päivän tärkein anti oli kuitenkin yhdessä Janin kanssa havaittu: jos vain tekee turhempia miettimättä, säilyy aika hyvin ahdistukselta.

Ensimmäinen parintuntinen vierähti Galleria Henkevän Silakan asioissa. Tavoitteena on edelleen saada galleria auki kesäkuun alkupuolella. Ainakin omalta osaltani projektissa on pieni viive, mutta oikeastaan vain sellainen pieni viiveen vivahdus: tekstit saanen valmiiksi tällä viikolla. Jani ja Anssi vaikuttivat luottavaisilta, joten kai minunkin pitäisi olla... Henkistä hyperventilaatiota en voi kuitenkaan välttää asiasta puhuttaessa.

Seuraavat pari tuntia vietettiin Elävää Silakkaa henkiin herätellessä. Aika hurjaltahan tuo ajatus nettitaidetapahtuman järjestämsestä tuntuu, mutta enää ei ollenkaan mahdottomalta. Onnistuimme saamaan työryhmän kolmanneksi jäseneksi Sarin, jonka läsnäolo rauhoittaa mieltä huomattavasti. Mukavaa, että työryhmässä on yksi, joka osaa pitää jalat maassa ja mittasuhteet korrekteina ja jolla on suhteellisen surkastunut häröilygeeni. Yhteistyön toimivuuskin jo ehdittiin todeta: yksinkertainen kopiokoneen käyttö ei onnistunut minulta yksin, mutta onneksi kolmen porukalla joustavasti. ¬_¬

Asiat siirtyivät askeleella eteenpäin.

Ilta oli kummallinen: työt saivat jäädä, päästä tyhjenivät loputkin organisoituneet ajatukset. Väsyneenä alkaa päähän aina virrata ideaa toisensa perään ja eilen yritin kirjata koko aatteiden tulvan muistiin. Mutta vajavaista on kynän ja mielen yhteistyö - ainakin yksi jäsentelemätön ja hahmoton puoliunessa saatu päähänpisto jäi ikuistamatta paperille ja enää siitä on jäljellä mielessä varjo vain. Tuohon pikakadonneeseen artsuilusuunnitelmaan kuului jollain tavalla piirustuslevyt (piirtolevyt?) - ei sellaiset tietokonematot vaan vanhanaikaiset muovilevyt, joiden läpi piirrettiin ohjattuja viivoja pitkin hahmoja, joiden asentoon pystyi vaikuttamaan. Ja tässä se nyt tulee, lapsuuden trauma: minulle ei piirustuslevyjä ostettu, kun ne kuulemma opettavat piirtämään niin kaavamaisesti. Onneksi sentään lainata sai, joten tuskin tarvitsen psykoterapiaa tämän ylipääsemiseksi. Eilinen idea tuskin oli mikään maailmaa mullistava, mutta siitä huolimatta jäi askarruttamaan: mistä niitä piirtolevyjä saa ja onko niitä ylipäätään enää edes olemassa?

Ja vielä palstantäytteeksi mainittakoon: pari viikkoa sitten päähäni alkoi ilmestyä sana, jota en ole osannut yhdistää mihinkään: Balakrishnan. Ei mitään hajua, onko sana jotenkin työhöni liittyvää vai muihin tekemisiini, pitäisikö sen olla minulle tärkeä vai mitä--- Googlaamalla tuli 506 000 tulosta, joten ei paljon selventynyt - kykenin kuitenkin päättelemään, että todennäköisesti kyseessä on intialainen nimi. Tänään asia selvisi, kun avasin PhotoShopin: siinä aloitusruudussa seisovat tekijöiden nimet ja niiden seassa myös Vinod Balakrishnan.

Nyt on pää siis taas yhtä asiaa kevyempi. Pistää vaan miettimään, mitähän muuta tuonne alitajuntaan on tarrautunut.