Päivän päätteeksi ja seuraavan aluksi

Coloria on tietenkin kaatunut koko saitti, juuri kun sinne piti laittaa demoa spämmiprojektista. Yritän ajatella positiivisesti: eipähän turha artsuilu vie aikaa oikeilta töiltä, jotka ne sain melkein kaikki hoidettua.

Työ miehen tiellä pitää, mutta minnekähän se naisen viskaa? Pelkään löytyväni aamulla Norjasta.

- Tamed III -

- Tamed III -

- Wings-

- Wings-

Spämmi-projektin kohtalo alkaa näyttää hieman epäilyttävältä. Missasin aiemmin yhden näyttelyn, nyt varmaan toisenkin, josta on ollut vähän puhetta. En ole ehtinyt tekemään asialle mitään koko viikolla, enkä varmasti ehdi loppuviikollakaan ja tiedotteestakin tuli onneton rääpäle. Sain sen sentään lähetettyä eteenpäin, joten olen toiveikas.

Ei auta vinkua. Työt sentään pitävät vielä selkärankaisten lahkossa.

- Tamed II -

- Tamed II -

Eilinen taiteilijaseuran kokous tyhjensi pään ja sielun. Tämän päiväinen lyhyt kahvihetki Teijan ja Tuijan kanssa (...Liikunnan laitoksella, jossa ihmiset katsoivat hiihtokisoja televisiosta...) tyhjensi sitten lompakon. Mutta virvoitti mielen. Teijalla on niin kauniita ideoita ja ajatuksia - tuskin maltan odottaa, että muutama keskeneräinen Teijan luotsaama projekti saa päivänvalon.

Omat projektit lähinnä kauhistuttavat tällä hetkellä. Olo on aikaansaamaton niin artsuiluminulla kuin sillä työminullakin, jonka pitäisi tälläkin hetkellä vääntää sormet koukussa bittiä verkkoon sen sijaan, että blogailee tyhjänpäiväisiä ajatuksen kulkujaan verkon viemäreihin.

Päivitysten kimppuun siis.

- Tamed I -

- Tamed I -

Silakka-aikataulun viimeistelin ja vein taidetoimikuntaan arkistoitavaksi. Pakko antaa itselleen hieman aikaa sopimusten kanssa. Luonnokset ovat valmiina, mutta varmaan jotain oleellista vielä puuttuu. Annan hautua ja palaan asiaan ensi viikolla.

Kuvantekijä-minä sai kuvillaan ihan oikean kriitikon kovin vaiteliaaksi! Varmaan näin syvällinen taiteellinen ote sekoitti pasmat. Teijakin kehui: nuo taustat ovat hienoja!
Ei ole siis mennyt hukkaan tämä photoshop-virittelyyn käytetty aika.

- Ice Queen -

Mutta onnellinen

Väsyttää niin, että pää meinaa irrota. Päivä on pyhitetty maksavalle työlle, mutta jonkin verran olen Silakka-duuniakin paiskonut: projektin aikataulua olen rustannut kokoon, sopimuksia hahmotellut ja sisältöä luonnostellut.

Uusia kuvaideoita on tullut pieninä paussihetkinä useitakin. Näyttää siltä, että sisälläni asuva kuvantekijä on vihdoinkin herännyt monen vuoden koomasta. Varsin pikapalkitsevaa saada jotain valmiiksikin. Vaikkei sekunneista tai minuuteista puhutakaan, nopeaa kuvien tekeminen on verrattuna kuvallisiin nettinarratiiveihin, joiden suunnitteluun ja toteutukseen (puhumattakaan koodaamisongelmista) voi tuhlaantua useampiakin viikkoja... tai kuukausia. Hyvällä tuurilla ei vaihdeta vuotta välissä.

Book of Days on taas hyvässä seurassa: A influência da tecnologia na arte - a web arte. Kyseessä on Universidade da Beira Interiorin (Departamento de Comunicação e Artes) Kolme ensimmäistä sivua on tiukkaa tekstiä, mikä meiltä portugalia taitamattomilta menee varmaankin ohitse, mutta neljännellä sivulla on useampiakin linkkejä merkittäviin nettitaideteoksiin - muutamia uusiakin löysin seasta! Kunhan saan tämän päivän työt tehtyä, tutustun niihin paremmin.

Aikainen nukkumaanmeno

toteutuu sittenkin. Tosin vähän eri tavalla kuin olin ajatellut.

- Letter From Heaven -

Tavallinen sunnuntai

Työt yrittävät pitää pihdeissään, mutta harhapoluille olen kyllä joutunut. Pitkästä aikaa olen leikkinyt photoshopilla omaksi iloksenikin ja tulos alkaa heti näkyä myös muille suunnittelemissani leiskoissa. Ei näköjään tuo artsuilu olekaan pelkkää vapaa-ajan viihdettä, sehän ruokkii myös tuota toista minääni, joka vääntää virallisen näköisenä koodia päivästä toiseen. Tällä hetkellä tilanne on vain päässyt siihen, että työminä-raukalla on edessään deadline-viidakko, jota ei harhailuillakaan harvenneta. Eikä ihmettelyllä. Joten töihin takaisin.


Päivän generaattori olkoon tänään Haiku-generaattori.

Pinnallisen Älykäs ja Ihanteellisen Voitonhimoinen Irvileuka

sanoo sudenpentunimigeneraattori minusta tällä kertaa. Pitänee harvinaisen hyvin paikkansa :)

Olen työstänyt tänään erästä kuvasarjaa ja miettinyt seuraavaa. Timpan työhuoneella näin juuri sellaisen ikkunakarmin, jota olen haaveillut yhteen työhöni - vielä ajatuksen tasolla. Käväisi mielessäni pyrkiä jopa Graphica Creativaan, mutta sellaista varten ei viitsisi hutaista jotain, eikä nyt ole aikaa panostaa artsuiluun.

Työminäni ottakoon nyt voiton.

Wanna-be

You poor little devil

Tärkeä tiedotus!

Olen käytännössä nyt pari päivää yrittänyt hylätä artsuminäni ja keskittyä työminääni. Tosin eilen kului suhteellisen paljon aikaa noiden erilaisten lausegeneraattorien parissa leikkiessä - sessiota ei saa työminäni piikkiin vaikka kuinka yrittäisi. Blogiprojektikin järkytti tänään osoittautuessaan aikasiepoksi. Olen merkinnyt ylös itselleni projektiin kuluneita tunteja (en omia kirjoittelujani, vaan tuota muuta hommaa) tulevia vastaavia projekteja varten ja leukanivel loksahti hämmästyksestä, kun juuri laskin tunnit yhteen. Tilanne on jo kuitenkin rauhoittunut parin viikon takaisesta ja rauhoittunee edelleen, kun rutiini löytyy - mukavan projektin merkki, kun tuntimäärä pääsee yllättämään suuruudellaan. Sitäpaitsi, tämän viikon tuntilaskurin nousu selittynee tehokkaalla tiedotuskampanjallani - tässä on mukana muitakin kuin minä, joten kerrankin löysin selkärankani.

Tiedottaminen on muutenkin päivän ilkeä sana. Aamuisessa email-viestissä kehoitettiin kirjoittamaan spämmiprojektista etukäteen jonkinlainen tiedote. Aaaaaaaaargh. Blog-projektista tiedottaminen oli helppoa, koska käytännössä vain uudelleenjärjestelin Kirsin sanoja. Mutta miten omien tiedotteiden sanat aina tässä vaiheessa muuttuvatkin kuin magneeteiksi, jotka välttelevät toisiaan? Lauseista tulee kummallisia. Ei haluaisi kirjoittaa mitään tekotaiteellista soopaa, jossa teos luotaa historiaan ja makrokulttuurisella tasolla käsittelee ajatuksen kerrostumia heijastaen ne johonkin blaa blaa... mutta luettaviakaan lauseita ei paperille ilmesty. Taidankin rakentaa oman tarkoitukseeni sopivan generaattorin, kun valmiita ei näytä löytyvän.

Muutenkin olen miettinyt viime aikoina tuota tiedottamispuolta sekä tässä projektissa että muutamassa toisessa. En tiedä, miten muilla asiat ovat, mutta markkinointihenkisenä laadin jonkinlaisen 'tiedotussuunnitelman' joka projektiin. Tosiasia vain on, että kun tiedottamisen aika tulee, projektin kanssa on usein jo niin puhki, että minimi saa riittää ja kaikki muu jää tekemättä. Mikä on äärimmäisen idioottimaista. Ei voi valittaa yleisökadosta tai tiedotusvälineiden kiinnostuksen puutteesta, jos ei hoida asioita kuntoon. On joitakin poikkeuksia, kuten esim. Coloria-sivusto, josta ei ole juurikaan tiedotettu, koska se on alunperin vain itselle tehty. Viidakkorumpu paukutti tiedottamisen ihan pyytämättä ja vahingossa - sisältö on vain niin hyvä ja kattava, että sille on lukijansa. Mutta Coloria lienee poikkeus useammallakin tavalla tässä maailmankaikkeudessa.

Kirsin tuleva näyttelytiedote sai miettimään avun hankkimista tiedotusprosessiin. Jos pienen tiedotteen kirjoittamiseen suomeksi menee vähintään useampi tunti - usein jahkaillessa ja pohtiessa useampi päivä - ja koko tiedotusprojekti väsyttää ja ahdistaa non-stop, miksi en palkkaisi ulkopuolista asiantuntijaa? Onhan minulla tilitoimistokin, joka pistää puolestani numerot riviin. Jos joku saisi ajatukseni aseteltua selkeään muotoon parissa kymmenessä minuutissa, säästyisin paljolta ja voisin keskittyä sinä aikana olennaiseen. Eli olemiseen. Maksaahan tuo tietenkin, mutta niin maksaa sekin, jos tiedottaminen tehdään huonosti.

En itseasiassa tiedä, miten ulkopuolisen tiedotusavun palkkaaminen on täällä niin vieras ajatus - vai onko tämä vain oma tuntumani? Viime vuonna, kun minulta pyydettiin jonkinlaista kuvausta itsestäni Net Narratives (?) -julkaisuun (joka luvattiin lähettää, jota ei vieläkään ole näkynyt), minuun yhteydessä ollut assistentin assistentin assistentti kysyi managerini/tiedottajani/personal assistenttini yhteystietoja, jotta voi olla suoraan yhteydessä häneen tiedotusasioissa. Kun vastasin eioota, hän ihmetteli, olenko vielä opiskelija. Olisi varmaan pitänyt hätävalehdella, että jouduin sanomaan tiedottajani juuri irti huonon laadun vuoksi, enkä ole vielä löytänyt uutta. Mutta koska olin niin hämmentynyt... Ilmankos julkaisusta ei ole sen jälkeen kuulunut mitään.

Imagoni ulkomailla on siis mennyttä, mutta vastapainoksi löysin sentään tänäaamuna identiteettini (Periaatteessa Äkkijyrkkä ja Itsepintaisen Verenhimoinen Iltatorimyyjä). Päivän generaattorina tarjoan Aku Ankka-sivun alareunasta löytyvän sudenpentunimigeneraattorin.

Maailma on automaatti

Tilanteeni sivistyneen tekstin tuottamisen suhteen alkaa muuttua paremmaksi: löysin Kimmo Ojaniemen Taidekäsitegeneraattorin. Myös englanninkielen suhteen alkaa polttaa! Business Sentence -generaattorilla kun arpoo lauseen pari haastattelunsa sekaan, syvyyttä alkaa löytyä minunkin vastauksistani uppoamiseen saakka.

Itseasiassa, ei tässä tarvitse enää edes artsua vääntää. NAG - Net Art Generator ...Smart artist makes the machine do the work.

Hengitysgeneraattorikin on olemassa. Oikeasti.

Latina on uusi musta

Joskus viime vuonna kiinnitin huomiota siihen, kuinka paljon latinan kanssa tuli löträttyä, kun Colorian vieraskirjaan alkoi ilmestyä latinalaisia viestejä ja kohteliaisuudesta viestin jättäjiä kohtaan myös vastasin niihin. Luojan kiitos, spämmin lähettäjille ei tarvitse vastata. Mutta sikäli aika oudoksuttava ilmiö on, että kaikkien genuine Rolex replica -mainosten keskellä on latinankielisiä lurituksia, joista ei ymmärrä mitään. Eikä liitteenä ole edes virusta.

Latinan paljous kiinnitti tänään huomioni, kun kävin kateuskatsastelemassa uusia hienoja sivustoja. Viidessä sivussa kymmenestä oli käytetty jotakin latinankielistä lausahdusta.
Siinä ohimennen törmäsin myös pieneen, mutta parhaimpaan näkemääni latinan pikakurssiin, mikä muistutti minua sivistävää kieltä tuottavien generaattoreiden etsintäprojektista.

Olin jo kovin innostunut, kun kuulin Veijosta, joka auttaa tekstin tuottamisessa. Autoin Veijoa alkulauseella Tänään taiteilijaa ahdisti, joka Veijon piti täydentää loppuun - tilasin 30 sanan syvällisen kokonaisuuden. Veijo ei kuitenkaan ilmiselvästi ole artsumateriaalia, tässä hänen tuotoksensa: ä...ahdisti perheitä ja sukuja, joissa jokainen mies voi olla mahdollista esimerkiksi päästä käsiksi toisten tietoihin.- salassa pidettävien arvojen välittäminen piilotettuina lomakekenttinä.- kyselyn mukana välitettyjen otsakkeiden totuudenmukaisuuteen tai olemassaoloon luottaminen (esim. referer [sic]... SIC?

Lähimmäksi tarvettani osui J. Korpelan Pienehkö sivistyssanakirja, jonka Termisanastoja webissä -osio on varsinainen sanojen paratiisi (ja mikäs se siellä linkkilistalla vilahti, ellei Coloria). Mitä kautta harhauduinkin sivistämään itseäni: Obelixin koiran nimi on esperantoksi Snufiks. Ja Obelix itse turkiksi Hopdediks?

Voisi vielä ennen illan työrupeamaa käydä yhden postmodernistisen esseen pyöräyttämässä.

--
Onneksi meillä on sentään maan pinnalle palauttaja, kaikkien tekstigeneraattorien äiti, Korsoraattori, jonka käännöksen avulla ymmärrän jopa muiden juhlavuosiblogaajien kirjoitukset :)

Aika on vajaavainen formaatti

...se sisältää liian vähän varsinaista ainesosaa, eli aikaa. Ajan aikapitoisuus tuntuu olevan n. 50%. Jos aika olisi makkara, se pääsisi hädin tuskin B-luokkaan.

Syvälliset filosofoinnit sikseen. Luentopyyntö tuli: Väripaletti järjestää elokuussa kansainvälisen värifestarin Iitissä. Lupasin luennoida nettiväreistä. Angstimittari kilahti juuri kupuunsa. Onhan se ihan eri asia puhua opettajan asemassa vaativallekin porukalle kuin jossakin tapahtumassa, jossa on muitakin luennoitsijoita - ja asiantuntevia sellaisia. Helpotuksen hively kuitenkin läpäisi juuri orvaskesini, kun sain varmistuksen suomenkielestä. On tässä onneksi vielä puoli vuotta aikaa kerätä rohkeutta - tai kasvattaa fobiaa.

Anssi lähetti viikonlopun aikana pätevän näköisen aikataulutuksen Henkevän Silakan osalta. Aamupäivällä olen tehnyt oikeita töitä ja aina siinä välissä yrittänyt rustata paperille jotain merkintöjä Silakan sopimuksia varten. Olen yrittänyt muutaman kerran soitella neuvoa antavalle lakimiehelle, mutten ole vielä saanut kiinni. Pakko jättää loput silakka-hommat huomiseen ja keskittyä nyt rästitöihin, jotka tuossa rääkyvät huomiota.

Sivulauseita

Viime viikkoinen unen minimointi ja viikonlopun multimeediotapaaminen Tampereella ovat syövyttäneet elintoimintoni. Pelkään, että aivosolut alkavat popsahdella, ellen kohta nuku pitkään ja rauhassa.

Eilen aamulla lähdin muutaman tunnin yöunien jäljeen Tampereelta Jyväskylään, mutta väsymyksestä huolimatta sain aika houkuttelevan idean uuteen työhön. Suunnitelma on lähinnä vielä ihan runkoa vain; varsinainen sisältö on jalostumatta, mutta tein itselleni aika kattavat muistiinpanot ja nyt jätän asian muhimaan. Itselläni ei varmasti riitä tekniset rahkeet toteuttamiseen, mutta onneksi on noita ystäviä, joilla pysyy paremmin näppäimistö sormien alla.

Toisenkin pienen idean junaraiteiden louske toi päähäni. Joku kommentoi Tampereella sanallisesti tuota viimeviikon entryäni pilailukaupan irtokansista ja matkalla aloin miettiä, että siinähän voisi olla keino kerätä esim. taiteilijaseuralle vaikka jonkinlaista projektirahaa: taiteilijat suunnittelisivat artistisella otteellaan uudet irtokannet johonkin haluamaansa merkkiteokseen (Raamattu ja Tuntematon sotilas ovat todennäköisesti varmimpia nakkeja kirjahyllystä löytyväksi - vaikka meillä ei ole kyllä kumpaakaan), niitä painettaisiin rajallinen määrä (ihan painossa vain, nämähän ovat käyttöesineitä) ja myytäisiin pois edullisesti. Kohderyhmänä se yleisö, joka tulee käymään galleriassa ja haluaisi ostaa taideteoksen, mutta päätyy pariin postikorttiin. Kirjan kannet olisivat vähän erilaisia kuin iänikuiset postikortit ja pienet painokset kuitenkin pitäisivät kansitaiteen semiuniikkina teollisesta tuotantoratkaisusta huolimatta. Tämä lähteköön nyt cardware coverware -ideana: poimikoon tuosta ilmaiseksi se, ken haluaa ideaa käyttää ja lähettäköön tänne sitten lopputulosnäytteen. Ja karkkia.

Muuten pääni onkin ollut vain sattumanvaraisten ajatusten läpikulkureittiä. Mitään pysyvää jälkeä ei ole jäänyt viikonlopun aikana mihinkään muotoon.

Kadotin päivän

Olen laittanut koko viikon kaikkiin virallisiin papereihin väärän päivämäärän. Kuvaa hyvin tämänviikkoista epämääräistä huuhailuani. Eilen (teknisesti toissapäivänä, kello on jo yli puolen yön) oli pitkästä aikaa keskittynyt rupeama koneen ääressä - kunnes Janilta saapui viesti... luonnoksia nettinäyttelytilasta, oman artsuprojektin kehittelyä... Vilkaisin kerran kuvia ja suljin paniikinomaisesti sähköpostini. Ja poistuin koneen äärestä kymmeneksi minuutiksi vasmistamaan, että oikea maailma elää vielä oikeasti ikkunan takana.

Muutenkin on ollut vähän hutera olo. Tänään olen sulkenut yhden oven takanani suuresta ja vaikeasta projektista. Vielä en tosin tiedä kuinka hyvin. Projekti ei ole vielä lopussa, mutta pallo on potkaistu kauas ulottumattomiini. Nyt on vain annettava asioiden mennä niinkuin menevät. Hengästyttää.

Päivän piristävä käännekohta oli aamupäivällä saamani pieni kiitosviesti, joka piristi oloani aivan valtavasti. Ilahduttavista sähköposteista tuli mieleen, kuinka pieni maailma tosiaan on nykyään. Joskus tulee lähetettyä yhden sanan kiitokset hienosta nettisivusta jollekin ventovieraalle ja vasta vastauspostista tajuaa, kuinka suuri merkitys muutamalla sanalla on vastaanottajalleen ollut. Helposti nämä yhden viestin palautteet (sekä annetut että vastaanotetut) muuttuvat vähitellen kirjeenvaihdoksi. - Ja muutenkin: kymmenen vuotta sitten ei olisi tullut mieleenkään kirjoittaa kirjettä tai soittaa Englannin Royal Societyyn, nyt sinne mailailee tuosta vaan (kysyin eilen sähköpostitse Richard Wallerin elinvuosia vastaukseksi Colorian foorumilla kysyttyyn kysymykseen ja vastaus odotti aamulla sähköpostissa).

Colorian välityksellä löytyi myös uusi mielenkiintoinen verkkotuttavuus: Marja-Leena Rathje. Suomalaiskanadalainen taiteilija lähetti palautetta Coloriasta jo muutama päivä sitten, mutta en ehtinyt reagoida ennen eilistä. Samanlaisen maailmaa kommentoivan taiteilijablogin kun sitä itse saisi aikaiseksi... Joka tapauksessa: laitoin hänelle vastauksessani linkin myös tähän Jyväskylän taiteilijaseuran blog-projektiin, mutta hän kertoikin löytäneensä sen jo aiemmin ja halusi linkittää omille sivuilleen.

Verkon siimasta vetäistessä voi siis päätyä maapallon toiselle puolelle.

Muistuma

Vielä tuohon edelliseen viestiin liittyen: joskus kymmenisen vuotta sitten näin pilailupuodissa faximile-irtokansia kirjallisuuden merkkiteoksista. Myyjän mukaan kohderyhmänä olivat kuulemma naiset, jotka eivät kehtaa työmatkallaan lukea romanttisia pokkareita; kirjojen kannet oli mitoitettu Harlekiini-sarjan mukaan. Ostin siltä istumalta ystävälleni syntymäpäivälahjaksi Aristoteleen jonkun tekeleen kuoret alkuperäiskielellään, jolloin myyjäsetä kohteliaasti huomautti, että ennen tuotteen käyttöönottoa minun olisi syytä tietää, että miehet pelkäävät älykkäitä naisia.

Kuluttajavalistusta!

Tilauksessa viisaita sanoja

Olen aiemminkin tiennyt, että Book of Days on ollut joidenkin UCSBn kirjoitusopintojen web-narratiiviaineistona, mutta nyt kaksi sikäläistä opiskelijaa otti yhteyttä. He haluaisivat tehdä jonkinlaisen syvemmän luotaamisen minuun ja artsuiluihini. Siinäpähän yrittävät. Sanoja kyllä löytyy, mutta syvyyden suhteen taidetaan vain kahlailla. Luotan siihen, että verkosta löytyy joku sivu, jossa voi generoida itselleen valmiiksi viisaita englanninkielisiä lauseita sopivin latinan ja kreikankielen sivistyssanalainauksin. Ehkä se auttaisi hämäämään. Menen googlaamaan.

Tuli tuosta wanna-be-viisaudesta mieleen huvittava välikohtaus parin vuoden takaa. Eräänä henkevänä baari-iltana Buffy vampyyrintappajasta keskustelevaan seuraamme liittyi satunnainen filosofiaa opiskeleva julki-intellektuelli, joka kantoi laukussaan Platonin utopioita ja jotain paksua englanninkielistä kirjaa olemisen olemattomuudesta. Vieraan hiljainen ylenkatse menetti aika pian merkityksensä, kun joku keskustelemisesta kiinnostunut mainitsi Zenonin, jota vieraamme luuli heavy-bändiksi. Kun meistä maallikoista joku kysyi välittömästi vielä perään, oliko kyse Kitionilaisesta vai Elealaisesta, vieraamme luikahti häkeltyneen oloisena pois. Ei ollut tarkoitus nolata, mutta olimme kieltämättä tyytyväisiä, kun pääsimme palaamaan Buffyn pariin kuuntelematta halveksivia tuhahteluja.

Dixi.

Stratosfääri on otsonin koti

kertoo meille Ilmatieteen laitos.

Tänään tein vihdoinkin sen, mikä olisi pitänyt saada valmiiksi jo pari viikkoa sitten: sain uuden Henkevän Silakan perusleiskan lähetettyä Janille. Kyllä takkusi. Kuten kaikki muukin on viimeiset pari päivää takunnut. Pää on jossain taivaassa (stratosfäärissä? - extra-otsoni selittäisi paljon), vaan sormet laahaa tahmealla näppäimistöllä. Ajatukset ovat jo löytäneet kodin jostain toisesta. Palkoihminen?

Coloria-palautteen lukeminen on sentään aina antoisaa. Peruskehujen lisäksi tänään tuli valitus joltakin, joiden mielestä olen käyttänyt tämän hetken 'poimitun' otsikossa Verestä väriksi verta ihan vain sensaationhakuisena. Niin olenkin. Tuosta artikkelista - joka muuten kertoo preussinsinisestä - on tullut ylipäätään vain muutama kommentti, mutta harmittaa, kun olen jonnekin varmaan paikkaan arkistoinut lokakuun 03 muumiojauhejutun kitkerät palautteet - melkein joka päivä tuli viestiä joltakulta, jota kuvotti kovasti. Tässäpä linkkivinkkinä Colorian poimittuja parin vuoden ajalta.

Kokous 2.1 aka Megalomania alkakoon

Selkärangattoman Boheemin elämänrytmini vuoksi hädin tuskin ehdin Jania vastaan asemalle aamulla - puoli yhdeltätoista. Ehdimme muutaman tunnin käydä Henkevä Silakka -nettitaidetapahtuman ideoitamme läpi ennen virallista palaveerausta Juomatehtaalla (Digitaalinen kulttuuri/Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos/YO). Alkuperäinen ajatus pienimuotoisen nettitaidetapahtuman järjestämisestä lähti luiskahtamaan pahasti käsistä jo ennen palaveria ja siellä tilanne vain paheni - jos kehitys jatkuu tätä vauhtia, sanaa pieni ei enää mainita tämän projektin yhteydessä. Perinteinen Jani/Päivi-projekti siis.

Reilu viikko sitten suunnittelimme Arktisen upeeta-festarin Markuksen kanssa elokuvafestarin ja nettitaidetapahtuman mahdollista symbioosisuhdetta. Markuksen mieleen tuli mahdollisen puheohjelman järjestäminen, joten otin viime viikolla yhteyttä yliopistolle Päivi Kaijulaan, joka innostui asiasta. Keskustelimme näiden kolmen blokin - AU -elokuvafestarin, HS -nettitaidetapahtuman ja yliopiston samaan aikaan ajoittuvan luentosarjan - yhteen sovittamisesta. Suunnitelmat alkavat näyttää pelottavan hienoilta.

Kokouksen loputtua pää oli aika kevyt ja tyhjäkin kai (kaikui vallan), mutta puolisen tuntia myöhemmin ruoan ääressä Jani/Päivi-ideointi alkoi taas. Käytännön asioiden lisäksi m-myssyyn joutui myös annoksellinen yhteistä artsusuunnitelmaa... Luonnosvihkossani ei ole edelleenkään kuin muutama piirros, mutta neljä uutta sivua tekstiä ja epämääräisiä huomioita se sai kannettavakseen. Alustavassa lyhyessä toimintasuunnitelmassa on jo rivi valmiina, loppu hahmottunee ensi lauantaina, kun matkaan Tampereelle. Päivi K lähetti meille muutamia nettitaidelinkkejä; käymme ne läpi ja yritämme niiden avulla hieman hahmottaa omaa lähtökohtaamme teosvalinnoissa. Eikä pidä unohtaa sitä alkuperäistä projektiakaan eli itse gallerian uusimista: Henkevän Silakan perusleiska on vielä tekemättä.

Maailma on paradokseja pullollaan. Tällä hetkellä voin melkein pahoin, kun on niin hyvä olo. Käsittämättömältä tuntuu tämä yhteistyökuvio ja vastaanotto - ja kaikki mahdollisuudet, mitkä tähän liittyvät. Mutta vatsaa vähän kourii kauhukin.

Asiat etenevät kuitenkin lohdullisesti, lähes omalla painollaan. Arpa on syöty.

Management Discussion and Analysis

Tuskin maltan odottaa, että kaikki pakolliset projektit - kaikesta mukavuudestaan huolimatta - ovat ohi, jotta voin taas harrastella Coloriaa. Varsinkin, kun palautetta tulee tasaiseen tahtiin -tammikuun viimeisen viikon vieraskirjaviestit ovat suoranaisia kaunokirjallisuuden helmiä! Eilen sain tekosyyn lykätä tylsää päivityshommaa tuonnemmaksi, kun kääntäjä Riikka T. otti yhteyttä ja varmisteli muutamaa väritermiä. En tiedä, oliko vastauksestani mitään apua, mutta itseäni viesti virkisti kovasti. Riikka kyseli joskus syksyllä samaan kirjaan liittyvästä ink wash -termistä. Sanakirjojen ja taideoppaiden tarjoama merkitys ei oikein soveltunut kohtaan ja yritin kysellä myös muualta, mutta mysteeriksi tuo tuntui jäävän.
Coloriasta vielä: joku oli jättänyt foorumiin ehdotukseksi, että sivuilla voisi olla tietoa saamelaisten väreistä. Jotain matskua olenkin koonnut kasaan jo muutama vuosi sitten, mutta lauseenmuodostus asuu vieläkin vain toivelandiassa.

Tänään Tourulan taiteilijat heittäytyivät ekstroverteiksi ja leyhäyttivät työhuoneen ovensa avoimeksi. Sisällä vierasta odotti taitelijoiden lisäksi Irja Rane muusikko- ja runonlausujaystävineen. Väkiryntäys ei ollut valtaisa, mutta ihan mukavahan tuolla oli taiteilijoiden mukana istuskella, juoda kahvetta ja glögiä sivistyneen daamin elein ja rupatella joutavia keskustella henkeviä. Kunnes tuli aika lähteä kotiin ja yhä voimakkaammin valkeni, että henkisen tasapainon säilymisen kannalta oikea valinta olisi ollut jäädä turvallisen monitorin eteen alentamaan rästitöiden armottomana kasvavaa kasaa. Kun olin pieni, mummoni luki minulle jonkun sadun kultalippaasta, johon aina ilmestyi lisää kultaa, kun siitä otti vähän. Typeränä penskana pidin ilmiötä satuna viime vuosiin saakka, mutta legenda näyttää ainakin työprojektieni kohdalla pitävän paikkansa: mitä enemmän työskentelen, sitä enemmän työtä odottaa tekemättömänä. Rahaa tämä ei vielä koske, mutta olen luottavainen.

Aiheeseen liittyen päivän ulkopuolinen linkki olkoon DRIP Investor - englanti-englanti sijoitussanasto.

Olen lasitettu

Heräsin puoli yhdeltä hämärään päivään. Kahvi oli kylmää, mutta kahvia kuitenkin. Seisoin tovin paljain jaloin keittiön ikkunan edessä viileällä laattalattialla kylmä kahvikuppi kädessäni ja tuijottelin autolta toiselle säntäilevää parkkipirkkoa. (...Onkohan parkkipirkoilla provisiopalkka? Voisin vähintään harkita sivutoimenani. Pihamme olisi kultakaivos, ei tarvitsisi juuri viittäkymmentä metriä enemmän kävellä mihinkään suuntaan ja tasainen tulo olisi taattu.) Siinä seisoskellessani tuli myös mieleen V020, joka lupasi joskus aikoinaan Silakkaan auton väreistä muodostuvan teoksen - mutta sitä ei sitten koskaan tullut. En ole muutenkaan hahmosta kuullut mitään pitkään aikaan, joten mailasin. Ei ole vieläkään kuulunut mitään.

Spämmiteokseni vainoaa. Sähköpostiin oli tullut muutaman vuoden takaista Full of Words-spämmirunoani koskeva kysely ja samalla tiedusteltiin, onko minulla lisää artsua aiheesta. Pakko oli sanoa eioota, mutta ilmoitin kyllä, että tavoitteenani on saada se yksi NewYorkiin alunperin aiottu spämmi-installaatio / download-projekti valmiiksi mahdollisimman pian. Yritän nyt aina eri työprojektien välillä koodata vähän projektia eteenpäin. Inhottavaa tehdä palasissa, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.

Laitoin tuon Neule1-kuvan esiin myös omalle dig.art-sivulleni, jonne ajattelin koota sinne kokonaisen sarjan noista puhelintöhertelyistä (uups, paljastus...) Sarjaa ei kuitenkaan todennäköisesti tule ihan lähiaikoina esiin, koska muistilokerointiin perustuva arkistointijärjestelmäni on pettänyt. Vielä kun joskus oppisi nimeämään kaikki dokumenttinsa jotenkin kuvaavilla nimillä ja tallettamaan ne asianmukaisesti nimettyihin hakemistoihin... Etsimäni sijaan löysin muutamia muita kuva-aihioita, jotka voisin lähiaikoina työstää loppuun. Kun työelämä sallii ja spämmiprojekti on koossa.

-
Paljain jaloin liikkumisesta on harminsa. Lattialle oli ilmeisesti jäänyt viikkoa aikaisemmastani koboltinsinisestä sirpalemosaiikkiperformanssistani muisto, joka tarrautui jalkapohjaani ankeana aamuhetkenäni. Menee splatteriksi, mutta kerrottakoon silti, että olen onnistunut kaivertamaan jalkapohjaani reiän saamatta lasinsirua kokonaan pois. Sentään kimallan!

Valoton Valon päivä

Yöllä tein havainnon ajatuksesta ja aamulla oli pää kipeänä. Korrelaatiosuhde?

Äärimmäisen harvinaista, että perun pullakaffeetreffit, mutta tänään oli pakko. Käytän pääkipua tekosyynä myös sille, että taiteelliset meriittini tältä päivältä ovat minimaaliset. Tein sentään vartalotaidetta rypyttämällä ihoni puolentoista tunnin kylvyssä, ennenkuin oli raahauduttava koneen ääreen hoitamaan muutama pakollinen tehtävä.

Tänään jaettiin Helsingissä Suomen väriyhdistyksen Iiris-palkinto hyvästä värin käytöstä. Palkinto oli lajissaan ensimmäinen ja meni Värien maailma lasten infektio-osastolla -työryhmälle. Juryssa oli seuran puheenjohtaja + Taikin lehtori Harald Arnkil, hallituksen jäsen + arkkitehti Esa Laaksonen ja hallituksen varajäsen + colorianisti minä, mutta en raatilaisuudestani huolimatta ollut tänään palkitsemistilaisuudessa, mikä kieltämättä vähän harmittaa. Sen sijaan päivitin täältä käsin pressitietoutta verkkoon.

Mailiin tippui juuri infoa, että JavaMuseumissa on 1st Phase näyttely aiempien vuosien projekteista. Mukana todennäköisesti siis Book of Days sisälletettynä I-Fjords (pohjoismaista nettitaidetta)-osiossa. Selittäisi sen, miksi ko. teoksesta on tullut tänään parisenkymmentä palautetta, kun normaalisti tulee saman verran viikossa.

Kaikkien taiteilijaseuran blog-projektiin ilmoittautuneiden taiteilijoiden blogit ovat nyt paikallaan. Kaikkiin blogeihin on lisätty Markkasen Jyrkin suunnittelema taiteilijaseuran 60v-juhlalogo. Omaan blogiinikin halusin jonkun piristävän kuvan, joten pistin pari vuotta vanhan Neule1-työni verkkoon tuolta koneen syvistä syövereistä. Nyt on yhtenäistä visuaalista virnettä kaikissa. Sisällöllisesti sentään löytyy eroa. Auton katsastus näyttää saaneen maininnan sekä Kapan että Kirsin blogissa. Minulla ei ole autoa, eikä siis myöskään katsastusongelmia, joten saan kirjoittaa viestini tyytyväisenä artsu-outsiderina. Vielä kun joku väärinymmärtäisi vähän enemmän, kaikki alkaisi näyttää hyvältä taiteellista uraani ajatellen.

Kokous 2.0

Taiteelliset velvollisuudet on taas sitten pariksi viikoksi täytetty.
Taiteilijaseuran jäsenmaksu maksettu (eh... viime vuodelta), kokouksessa
käyty ja suukin avattu. Kärpänen ei lentänyt sisään.

Muuten päivä meni kulttuurilaitoksissa lusmuillessa: ensin pikainen
aamupalaveri Silakka-asioissa Kulttuuripalvelukeskuksessa, jonka jälkeen
reilun kolmen tunnin pummivisiitti Keski-Suomen taidetoimikuntaan. Asian
puhumisen lomassa puhuin myös mitä sylki suuhun toi ja nostatin
mielialaa luomalla kulutusta kommentoivan installaation toimistosihteeri
Seijan roskikseen. Päivän päätteeksi vielä muutama sananen Teijan
Daidalos-projektista ja hänen luotsaamastaan Playcesta.

Näyttelyn vaihto sujui galleriaan hyvin, teoksia ei tosin tämän päivän aikana ole tullut lisää. Viime aikojen linjausta noudattaa myös Colorian Poimitut-palstan uusi juttu: Verestä väriksi?