Yön alku Santa Crocen aukiolla

Täytyy kyllä sanoa, että monumentaalisempaa paikkaa Leonard Cohenin keikalle saa hakea: ulkoilmakonsertti järjestettiin Firenzen Piazza Santa Crocella, siis Santa Crocen 1400-luvulla valmistuneen kirkon edessä olevalla aukiolla - tähtitaivaan alla (oikeasti! Tähdet näkyivät!) ja Danten (patsaan) valvovien silmien edessä. Jo pelkkä paikalla istuminen lämpimänä syyskuun iltana oli melkoinen elämys, ja kun siihen vielä lisättiin konsertti päälle... Meille kävi lippujen kanssa niin onnettomasti, että se muuttui onneksi: halvimmat paikat oli kaikki myyty, ja vain kalleimpia (103e) ja toiseksi kalleimpia (80+e - tarkkaa hintaa en muista) lippuja oli jäljellä. Lieneekö nuo toiseksi kalleimpien lippujen sivukatsomot lisätty myöhemmin - en tiedä - mutta kun menimme ostamaan lippuja, sivukatsomosta oli myyty vain yksi paikka meitä ennen. Saimme parhaat mahdolliset paikat, lähimpänä lavaa ja sen verran korkealla, että mitkään katsomon kantavat rakennelmat eivät tulleet meidän eteemme!

Jätin vastuuntuntoisena asunnolle lompakkokettingit, kamerat ja muut - valmistautuneena totaaliseen militanttiseen ruumiintarkastukseen, kuten aina suurilla keikoilla on tapana. Vaan ei täällä: porukka eteni rauhallisesti paikoilleen ja ainoa tarkastus oli lipun repäisy. Edes katsomon osia ei oltu eroteltu mitenkään aidoilla tai muilla esteillä toisistaan: halvimpien paikkojen yleisö olisi ihan hyvin voinut tulla kalliimmille paikoille notkumaan, vaan eivät tulleet (ennen encorea, jolloin väkivirtaus eteen tuntui vain toivotulta efektiltä). Järjestysmiehet olivat pukeutuneet kirkkaiden haalareiden ja järjestysmiesnauhojen sijaan tummiin pukuihin ja kantoivat kaulassaan lätkää. Jotenkin kaikki sujui juohevasti ja paniikitta, kukaan ei ängennyt tai töninyt; minkäänlaista aggressiivisuuden ilmapiiriä ei syntynyt. Outoa ja pelottavaakin. :)

Keikan alkua varjosti, tai pikemminkin häikäisi, järjettömän kirkas hätäuloskäyntivalo, joka pojotti säteitään suoraan katsomomme naamaan. Valosta vinguttiin monella eri kielellä (meidän vieressämme oli ainakin portugalilaisia ja ranskalaisia turisteja ja ainakin yksi italialainen alkuasukaskin, joka tulkkasi järjestäjien kommentteja meille muille englanniksi) ja koska eihän hätäuloskäyntivaloja voinut pois ottaa, järjestysmies ratkaisi häiritsevän ongelman asettelemalla valon päälle mustan roskapussin! :D

Konsertti itsessään oli jylhä kokemus: soundasi hyvälle, näytti hyvälle... se vain yksinkertaisesti toimi, ja sai moninkertaisen buustauksen ympäristöstään. Yli kolme tuntia hienoa kokemusta. Ja sen jälkeen puoli yhden maissa muutaman kilometrin kiemurtelu asunnolle unisen keskustan pikkuisia katuja ja kujia pitkin.

---

Tämän aamupäivän olen oleskellut asunnolla. Timppa lähti levykauppakierrokselle sekä käy ostamassa meille junaliput Luccaan. Junan käyttö on täällä mukavaa: halvempien junien liput ovat kaksi kuukautta voimassa, joten lippuja voi ostaa koko satsin kerrallaan etukäteen. Lähtiessä ne vain leimataan asemalla olevissa keltaisissa laitteissa ja sitten vain junaan. Kieltämättä on äärimmäisen houkuttelevaa, kun juna-aseman aikataulussa lukee päätepysäkkeinä Rooma, Milano, Venetsia... - mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän kertainen reissumme taitaa jäädä pyörimään tänne Toscanan seutuville. Roomaan on ainakin tehtävä ihan erillinen reissu joskus.