Kirkkoisa päivä ja mahtavia näköaloja...

Aamulla katsoimme ikkunasta pilvistä taivasta ja pakkasin varmuuden vuoksi laukkuuni kaulaliinan, jos vaikka vilu iskisi. Ei iskenyt: varmaan kuumimpia päiviä parin viikon sisään.

Ajattelimme kivuta Ruusupuiston kautta San Miniato Al Montelle, mutta matka vähän kiemurteli. Ensin osuimme Orsanmicheleen (lyhyt käväisy) ja sitten - Vivolin kiinniolon ja siitä seuranneen jäätelöttömyyden aiheuttaman pettymyksen jälkeen astelimme San Crocen kirkkoon, kuten kunnon turistit ainakin. Siellä oli katseltavaa (voin nyt sanoa käyneeni Galileo Galilein ja Michelangelon haudalla) ja äänitettävää; etenkin Cappella dei Pazzin äänimaailma oli käsittämätön, parin ihmisen äänestä tuli aavemainen kaiku. Viime kerralla, kun kävimme Firenzessä, Santa Maria Novella -kirkon humiseva äänimaailma jäi päähäni soimaan pitkäksi aikaa. Kannoin pari vuotta sisälläni pakkomiellettä päästä äänittämään tuota outoa kaikuvaa tilaa, jossa suurin osa ihmisistä hiljentää puheensa kuiskaukseksi ja eri kieliset puheen pätkät sekoittuvat paikallisten ave marioihin. Joten onneksi tälle reissulle tuli pakattua myös Zoom. (Santa Maria Novellan kirkon edessä oli kyltti, joka kielsi melkein kaiken mahdollisen, mutta ei äänittämistä. Joten istuin penkillä piirtelemässä puolisen tuntia, tallennin vieressäni, ja sainkin aika hyvän otoksen, joskin tällä kertaa taisi paikallisten rukoukset jäädä pois.) Pazzin kappelin otoksesta taisi tulla vain kahdeksanminuuttinen, mutta jotenkin tuntuu, että sinne on jossain vaiheessa päästävä äänittelemään lisää. Zoomiin on tallentunut myös asuntomme sisäpihan arkea: laulua ja pianonsoittoa, huutoa, puhetta ja remonttiääniä, kadulla kulkevia ambulansseja ja autojen tuuttauksia. Talvella sitten kuuntelen luurit korvillani.

Joka tapauksessa: pääsimme vihdoin jopa Arnon yli, mutta Ruusupuisto jäi väliin, vaikka seurasimme kylttejä! Kipusimme kuitenkin huikeisiin maisemiin vuorelle ja kirkon ja luostarin alueelle. Näköalat olivat aivan käsittämättömät! Kamerat soivat kaikilla kielillä.

Vaikka kaikki on muuten ollut reissulla yhtä suurta auvoa, itikanpistoja on tullut siinä määrin, että aloin jo epäillä saaneeni rokon. Apteekissa käyminen jäi aamupäivällä väliin, joten munkkien rohdoskaupasta oli pakko ensimmäisenä tiedustella sopivaa salvaa - ja tottahan uskon, jos benediktiniläismunkki vakuuttaa hymyillen, että "One hour and then it's gone." Testasin ainetta käsivarteeni, jossa hyttyset ovat jokunen yö sitten viettäneet verifestareitaan ja jossa on ollut kipeä, kuumottava ja kutiseva suuri punainen läiskä jo jonkin aikaa - ja helpottihan se. :D

Viileähkössä kirkossa istuminen toi tervetulleen vaihtelun rinteellä, jossa ei puista huolimata paljon varjoa löydy ja onnistuimme kuulemaan, kuinka munkit kokoontuivat jonnekin seinän taakse iltahartauteensa laulamaan gregoriaanista kirkkolaulua. Äärimmäisen outoa palata hämärästä kirkosta takaisiin auringonpaisteeseen.

Huomenna voisi vaikka lepuuttaa vähän jalkojaan ja nautiskella vain kulman tarjonnoista, jotta sitten ylihuomenna jaksaa taas turisteerata koko rahalla.