Sompailua Fiesolessa

Tänään leppoisana päämääränä oli päästä Fiesoleen pienille antiikkimarkkinoille tsekkaamaan mm. kehysten antia. Viime kerralla pari vuotta sitten lähdimme Fiesoleen Piazza San Marcolta tuosta parin korttelin päästä, mutta nyt olin tsekkaavinani, että seiskabussin pysäkkiä ei aukiolla enää näkynyt, joten uskoimme oppaita ja Fiesolen nettisivuja, jotka kaikki vääjäämättä osoittivat bussin lähtevän Santa Maria Novellan asemalta. Asunnolta asemalle ei ole ainakaan pidempi matka kuin Piazza San Marcolle, mutta kävelymatkaa tuli, kun kiersimme asemaa oikeaa bussipysäkkiä etsien. Lopulta tajusin kysyä bussikuskilta, joka osasi heti kertoa, että bussit lähtevät San Marcolta ja opasti meidät vielä samantien bussiin, jolla pääsemme San Marcolle, josta Fiesolen bussi lähtisi. Mikäs siinä reissaillessa, kun reilulla eurolla voi ajella puolitoista tuntia. Timpalla oli multiplo (4 matkaa) taskussaan, joten hurautimme San Marcolle, ja kun emme etsimisestä huolimatta löytäneet seiskan pysäkkiä, ATAFin miehet lopulta osoittivat oikean kujan kulmalle, hieman aukion ulkopuolelle. Pitäisi muistaa ajatella luovasti, täällä siihen oppii.

Fiesole oli itsessään yhtä pieni ja herttainen kuin aiemminkin. Antiikkimarkkinoilla oli vaikka minkämoista roinaa kitsistä kultaan, mutta projektiini sopivia kehyksiä en löytänyt. Hienoja kehyksiä kylläkin, mutta aika hirveissä hinnoissa; ebay taitaa voittaa tämän erän - postikuluineenkin. Rinnettä ylös Via San Francescoa pitkin kiivetessämme ihmettelimme, miten edellisellä kerralla missasimme koko mäen ja sieltä avautuvat näkymät. Mäen laella töröttävän kirkon pihan reunalta aukesi pieni polku rinteelle, jossa paikat olivat niin fotogeneettisiä, että vaikka miten olisi laittanut kameransa, niin tuli hyvä kuva. Sai taas ihan reippaasti matskua tuleviin kuviin ja itsellekin jää vielä albumiin. Puut antoivat toivottua varjoa auringolta: tuuheasta frisööristäni huolimatta luulen, että olen onnistunut polttamaan päänahkani.

Viimeksi käydessämme söimme kaupungin pääaukiolla niin hyvät pizzat, että päätimme jatkaa perinnettä; mutta osuimmekin ravintolaan, jonka ruokalistassa luki pizzojen kohdalla "frozen". Saituus iski: sielu ei salli maksaa pakastepizzasta 7-8 euroa (+ copertot) vaikka olisi miten hyvä. Joten bussi takaisin alas Firenzeen ja kaupan kautta omalle jääkaapille - joka näyttääkin olevan suhteellisen täynnä. Ei varmaan enää tarvitse mennä kauppaan aikoihin.

---

Random prints -projekti on tuottanut aika reipasta riemua monellakin tapaa. Ensinnäkin se, että jo nyt printtien sijainnista on tullut useampikin palaute ja monen mukana on ollut hieno tarina, kuten erään Firenzessä asuvan, amerikkalaisen naistaiteilijan kertomus (josta osan varmaan julkaisen jossain vaiheessa Random prints -sivulla). En ole normaalisti antanut printtejä kenellekään, vaan jättänyt ne oven pieliin, penkeille, katukivetyksille, portaille jne. yleisille ja julkisille paikoille löydettäväksi, mutta tänään tein poikkeuksen: juna-aseman edessä seisoi kilttiin pukeutunut nuorehko säkkipillinsoittajapoika, jolle kilautin parin kolikon lisäksi myös kirjekuoren. :) En ole myöskään seurannut, minne tai kenelle kirjeeni joutuvat, mutta toissapäivänä satuin näkemään, kun vanhahko italialaismies poimi kirjeen ja avasi sen ja elehti aivan riemuissaan ystävälleen. :D Veikkaan, että ko. tapauksesta ei välttämättä netin kautta tule vastakontaktia, mutta sehän ei ollutkaan projektin tärkein pointti, vaan tuo kirjeiden jättäminen - ja löytäminen.