Muse — MK Ultra

[Poissa 104. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Tälle repesin aivan totaalisesti tänään:

Nokialta tuli viesti, jossa luki Oletko eksynyt kalenterisi syövereihin ja haluat palata nopeasti takaisin nykyiseen päivämäärään? Voit palata nykyhetkeen valitsemalla Valinnat > Tänään.

La Roux - In For The Kill (Skream's Let's Get Ravey Remix)

Täällähän se elämä on kulunut.

Alkavalla viikolla rästien kiinniotto, artsuilua (saa nähdä viekö mihinkään) ja yleistä säätöä monella tasolla.

Ensi viikolla Lumierea; koko viikko ranskalaisten taitajien opissa.

Love Is Hell - Love Is Hell

[Poissa 60. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Äkkiä se kolmiviikkoinen taas vierähti. Tänään Lahden näyttelyn purku: työt pakettiin ja kuljetus takaisin Jyväskylään. Näyttely loppuu neljältä, joten vielä voi pari tuntia elää toivossa.

Aamupäivällä ehti käydä virkistämässä mieltään ja sieraimiaan Ween Maan Wiljassa Lutakossa. Täytyy kyllä sanoa, että viime vuosi jätti hyvän maun, joka tänä vuonna aika hyvin haihtui. Jotenkin olisin kaivannut myyntiin muutakin kuin muovipussiin pakattuja leipiä ja maustevalkosipuleja ja salaattikastikkeita ja sekavan näköisiä käsityö-säilyke-jotainkaapinpohjalta -pöytiä. Eikä myyjätkään olleet kovin hövelissä markkinavireessä. Onneksi sentään yhteen kirjoitus virheet säilyttävät kotikutoisen arvonsa vuodesta toiseen.

Itsensä kehittäminen on aina tarpeellista - kunhan pääsisi vain nyt kehittämään itseään johonkin. Olen yrittänyt etsiä itselleni sopivia kursseja aiheista, kuten mySQL, php, ruby on rails, flex/air, flash(in integroiminen tietokantoihin yms.), mutta luoja paratkoon täällä missään mitään kursseja on. Ainakaan järjellisen hintaisia - en haluaisi maksaa tonnia kahden päivän kurssista. Tosin niitä kalliitakaan en ole nähnyt. Onneksi Animoitu liike -pajaan liittyen huomenna järjestämme itse (ie. Live Herring) Animata-koulutusta työpaja-avustajille ja parin viikon päästä on tulossa Lumière40100, joten ei tarvitse ihan aivojaan rusinoittaa.
Eikä käsiäkään. Taito-keskuksessa vietetyn opetusviikonlopun jälkeen hakeuduin käsityökouluun oppilaaksi ja kävin siellä jo viime torstaina savea koskettelemassa. Hienoja pyöryläisiä symmetrisiä maljoja ei syntynyt, mutta erilaisten kokeilujen jälkeen päädyin laattoihin...

Hyvää vastapainoa ministressille, joka nurkan takana vainoaa. Pieniä juttuja ja ikuista säätöä ja se perusongelma: mihin aika oikein menee?

Doves - Kingdom Of Rust

[Poissa 103. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Aamu alkoi toimistolla - Animoitui liike on sujunut näpsäkästi, mutta pieneen säätöön menee aina yllättävän paljon aikaa. Joten sähköposteja lähti kilokaupalla aamulla ennen lounasmiittiä (joka konvertoitui käytännössä pelkäksi lounaaksi). Kävin noutamassa tilaamani ohjelman, mutta olin niin tiltissä, ettei löytynyt pattia asentaa sitä. Pari palaveria - ja monta viisariroundia - myöhemmin oli jälleen pakko realisoitua jäätölölle jäätelölle ja tällä kertaa onnistuimme houkuttelemaan Soilen kanssa mukaamme myös naapurihuoneesta Mitran. Jäätelöhetki sujui kohtuullisen älykkään ja vireän keskustelun merkeissä. Tarkoituksenani oli palata Beckerin näyttelyn pressipöydän kautta kotiin, mutta kuinka ollakaan, päädyin Ellinooran kanssa istumaan Kirkkopuistoon. Johon jossain välissä saapui myös Hannele. Yhdessä päädyimme lähtemään kohti yläkaupunkia ja päädyimme Sohwille. Sitten kello olikin niin paljon, että olikin jo Beckerillä Marjan näyttelyn avajaisten aika, joten menimme samantien sinne. Pitkällisen poukkoilun jälkeen päädyin lopulta kotiin ryytyneenä.

---

Ajattelin vilkaista televisiosta jotain virkistävää ja päädyin katselemaan kiinnostavaa, mutta äärimmäisen vastenmielistä dokumenttisarjaa rotusorrosta. En usko, että ensi yön unitarjonta on kovinkaan positiivista sorttia. (Sitten vielä ihmetellään, miksi tositv ja ultimate hömppä houkuttavat.)

Pretty Things - Rosalyn

On kyllä aina yhtä kummallista istua aamupala ja nähdä oma naamansa lehdessä. Onneksi nettijutussa on sentään pääkuvassa Timppa:
Vapaasti improvisoiden tai tarkasti tietokoneella (3.9.2009 Etelä-Suomen sanomat)

Paikallisessa ilmaisjakelulehdessäkin pitäisi olla juttu jossain välissä. Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon, että kun palasimme Lahdesta kotiin Jyväskylään, Iltalehden nettisivuilta osui silmään kaksikin hyvin erikoista uutista Lahteen liittyen. Toinen kertoi naisesta, joka oli ladannut tavaratalon ruokaosastolta ruokaa koriin, mennyt sitten pukukoppiin vaihtamaan sekä alus- että päällyshousunsa uusiin ja mussuttanut sitten eväänsä pukukopissa, kunnes poliisit olivat noutaneet pois. Emme ehtineet todistamaan tätä. Emme myöskään todistaneet ilmiötä, jonka mukaan kadunpätkä linja-autoaseman ja torin välillä täyttyi ilmaisjakelulehdistä, jotka minkä lie kohtauksen saanut postinkantaja oli heittänyt ikkunasta ulos. En tiedä, onko tämä samanmerkkinen ilmaisjakelulehti, johon haastattelut on tulossa. Harmilliseksi seikan kuitenkin tekee se, että olisi ollut aika hienoa, jos postinkantaja olisi venyttänyt kohtaustaan muutaman päivän. Siitä olisi omaan historiaan jäänyt varsin mielenkiintoinen luku.

Mainoksen paikka: Lahdessa on viikon päästä 12.9.2009 Taidelauantai (ohjelma) - kaikki liki asuvat tutut, sinne! Kauempaakin saa mennä. Vuokratkaa vaikka helikopteri, ellette muuten ennätä.

Catatonia - Mulder And Scully

Placebo — The Never-Ending Why

Biffy Clyro - That Golden Rule

Lahden julisteet ja kutsut on printattu (tosin ainakin kutsut saivat painotalossa oudon värityksen; julisteita en ehtinyt näkemään...) Vielä pitäisi tänään kirjoittaa pressitiedotteet sun muut näyttelyihin liittyvät ja askarrella noin ziljoona päivitystä, jotka pääsivät kertymään, kun viime päivät olen juossut Taitokeskuksessa workshopia vetämässä. Muutamakin projekti on aika pahasti kesken, eikä millään meinaa löytää moottoria niiden valmiiksihiomiseen. Kesällä sain henkilökohtaiselta henkiohjaajaltani neuvon kaikenlaiseen panikoitumiseen: jos lautasella tuodaan rumia rupisammakoita, jotka pitää syödä, aloitetaan isoimmasta ja kylmänä. Ja toisaalta, nyt on plakkarissa tavallisten leipäpäivitysten myös lisäksi sellaisia juttuja, joiden tekemisestä oikeasti nauttii, joten mitä tässä vinkumaan. Ja toissapäiväinen kalakeitto + jäätelö + hyvä seura Ellinooran luona työpäivän päätteeksi piristytti kyllä olotilaa suunnattomasti.

Unohdin katsoa maikkarilta viime viikolla tulleen KesäTilan - siinä kun oli juttua Värjärikillasta Turun keskiaikamarkkinoilla, mutta Tiina informoi ohjelman sunnuntaiuusinnasta. Joten tänäaamuna kömmin juuri heränneenä television ääreen. Sen verran voimakkaan aivokuoleman kaltaisen tilan aiheutti askarteluosuus, jossa tehtiin TARJOTINTAIDETTA, että Värjärikillan osuus meni melkein ohi - taisi olla muutenkin aika lyhyt osuus. Mikäli Maikkari tällä kertaa tarjoaa oikean osoitteen, tässä linkki sekä Värjärikiltaan että Taidetarjottimeen! Voisikin ehdottaa, että jospa taiteilijaseuran seuraava juhlanäyttely perustuisikin täysin noiden taidetarjotinten esillepanoon? Ooh-la-laa.

Tsekkailin juuri Seppälän t-paitasuunnittelukilpailun satoa. Ihan uskomattoman hienoja juttuja - ihan kateus alkaa kurotella kiverää kaulaansa, jotta pitäisikö herätä. Uskomattoman lahjakasta sakkia tässä maassa!

Jaahas, ulkona pimenee. Kilpajuoksu sateen ja ukkosen kanssa alkakoon.

Noisettes - Don't Upset The Rhythm

[Poissa 80. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Tänään on ollut kovasti artsupainotteinen päivä. Aamulla odotti meilissä sähköposti, jossa tiedusteltiin neljän teoksen hintaa. (Hieno temaattinen jatko eiliselle: onnistuin myymään teoksen puhelinmyyjälle!) Vaikka kauppoja ei lopulta koskaan syntyisikään, on aina hienoa kuulla, että joku on löytänyt kuvistani jotain itselleen. Päivä virittyi duuriin heti alussaan.

Työpaikallakin tuli käännyttyä: Lumière40100-palaverissa sain käteeni oikein NUIJAn, jolla kolautin palaverin alkaneeksi ja loppuneeksi. Loistavaa! Hankintalistalle pitää saada kyllä oma nuija - jollain tyylikkäällä respektikoristuksella.

Lahden näyttely häämöttää parin viikon päästä ja julisteiden, kutsareiden ja pressin rustaaminen olisi ajankohtaista. Nyt. Näyttelyn sisältö siis pitää lyödä lukkoon myös. Piti viedä galleriaan esille yksi flash-juttu, mutta en saa ajoissa valmiiksi, joten jää odottamaan parempaa elämää. Harmittaa kyllä. Mutta aion viedä Lahteen kolmen työn kombinaation: pimennettävään huoneeseen (johon piti tulla se flash) Wanhassa Woimalassa alkukesästä esillä olleen Poissa -sarjan inkarnaation ja toiseen huoneeseen yhdistelmän parin vuoden takaisesta Harmoniassa esillä olleesta Olipa kerran... -näyttelystä ja Jämsässä ensi-iltansa saaneen Muualla-näyttelystä. Nimeksi tullee siis luontevasti Olipa kerran muualla. Heh. Tätä mielikuvitusta ja verbaliikkaa on vaikea hillitä.

Etenkin jännittää se, miltä tuo Poissa-sarja tulee näyttämään: pienessä luonnonvalottomassa tilassa se tulee olemaan totaalisesti erilainen kuin mitä se suuressa, korkeassa ja ihanan valoisassa Wanhan Woimalan tilassa oli.

Tänään, kun poistuin kaupasta, tuntematon nainen pysäytti minut ja sanoi, että meidän näyttelymme olisi pitänyt olla Wanhassa Woimalassa koko kesän, hänellä oli sitä ikävä. No, niin minullakin.

The Enemy - No Time For Tears

Pää lahoaa. Siitä todisteena on mm. se, että eilisen viestini pääasia, eli Etsyshoppini on auki! -julistus unohtui viestistä kokonaan. Tulkoon siis tässä. Kaikenlaisten näpräämisten pikkupuoti on aloittanut kattavalla setillä kukallisia hirviöitä ja muita olioita sisältäviä värityskuvia. Maksuvälineeksi kelpaa paypal, mutta kotimaiset ihmiset saavat kaikinmokomin maksaa tilisiirrolla tai vaikka raharahallakin. Menkää ja ostakaa ja tehkää minusta upporikas: colorianna.etsy.com

Polyphonic Spree - Soldier Girl

[Lentävä siipyyläinen.]

Ihan oikeasti: mihin tuo aika oikein menee? Tämäkin viikko on mennyt nopeasti, kun olen ollut koko ajan päivän eri ajassa kuin kalenteri. Siis jäljessä.

Viime viikolla piiitkä viikonloppu Siipyyn Kiilissä rannikolla: värjäilyä, lojumista, luento, kurssi ja uusintavierailu Yttergrundin majakalle. Uskomaton paikka tuo Kiili, joskin sateinen ja öisin kalsahtava merisää teki kosteassa kirjailijan mökissä tepposiaan luuraasuille. Kuvia katsottavissa Värjärikillan sivuilta (ja toivottavasti pian myös enemmän). Paluumatkalla kiepattiin Ullan ja Tiinan kanssa kierros Kristiinankaupungissa - vallan valloittava kaupunki. Pieni turistiannos teki hyvää sielulle.

Toin varmaankin nokkosperhosia mukanani... Nimittäin paluusta seuraavana päivänä ikkunan edessä räpytteli yksi ja yritti päästä ulos, mutta kun kutsuin Timpan avaamaan vähän jäykän ikkunan, se ehti räpytellä jonnekin muualle. Kun sitten lähdin kaupungille, huomasin hississä, että perhonen istui PÄÄSSÄNI - menin varovasti ulos ja ravistelin päätäni, niin se pääsi lepattemaan likeisille niityille. Ja kun tulin kotiin, myöhemmin illalla ikkunan edessä räpytteli taas nokkosperhonen. Lieneekö hissimatka päämatkustajana ollut niin mieleenpainuva vai lieneekö ollut vallan toinen yksilö?


[Neulegraffiti Kristiinankaupungissa.]

Harmittaa, kun en päässyt tänään Kari Södön avajaisiin Beckeriin. Kävin nimittäin iltapäiväbrunssilla Lounaispuiston grillillä ja paluumatkalla kieppasin Beckeriillä kaffella, tapasin itse taiteilijan ja näin näyttelynkin. Olipahan pitkästä aikaa jotain, missä visuaalinen väsymykseni tai sielullinen hämmennykseni ei ottanut heti ylivaltaa.

Fever Ray – If I Had A Heart

[Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kummallisten projektien viikko: ensi viikolla lähden Kiiliin Värjäripäiville, jossa pidän luennon vanhoista värjäysohjeista sekä Tiinan ja Ullan kanssa "kurssin" (tai pikemminkin työpajan), jossa toteutamme muutamia vanhoja reseptejä. Yhteen resepteistä tarvitaan espanjanvihreää, joten pistinpä kemiantehtaan pystyyn: parvekkeella on muutamien päivien ajan ollut kaksi lasikippoa, joissa on kummassakin kuparisuikaleet (kiitos tästä lahjoituksesta toiselle Ullalle, Korpilahdelle) ja toisessa viinietikkaa ja toisessa väkiviinaetikkaa. Katson nyt, kumpi toimii paremmin ja vaikuttaako etikka värisävyyn, mutta ainakin ne toimivat. Väriä oli alkanut muodostua kuparin pinnalle jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Tarkoitukseni on raportoida projekti jossain välissä Coloria-blogin puolella (samoin kuin kokenillivärjäilyni kalkki- ja sitruunahappokokeiluineen).

Silloin, kun käsi ei riehu näppiksellä tai keri krappilankaa rullalle, piirtää kynä paperille värityskuvia, värityskuvia... Tarkoitus olisi saada pienimuotoinen verkkomarketti pystyyn vielä kuukauden sisällä, kun kuvista on ollut jonkun verran kysyntää.

Viime vuonna Firenzessä onnellisen lukukokemuksen jälkeen suunnittelin ottavani lukemisen päiväohjelmistooni takaisin, mutta kaunokirjallisuutta en ole lukenut sanaakaan reiluun vuoteen. Vielä viikko sitten ajattelin "ihan kohta" roudaavani ruotoni alapihan mummokeinuun hyvän kirjan kanssa, mutta kuka tuolla ukkosen syötävänä haluaisi istua? Tällä hetkellä ei tosin ukkosta, mutta eilisen perusteella uskallan väittää, että ukkonen vaanii nurkan takana ja hyökkää välittömästi, kun olen astunut ovesta ulos. Eikä ole hyvää kirjaakaan. Ehdotuksia otetaan vastaan. (Huomiona tähän, että olen ajatellut kallistua Harlekiinien suuntaan - en tajunnut niiden suuruutta ennenkuin muutamia vuosia sitten Prahan residenssissä, kun sain käsiini jonkun sinne jättämiä kirjoja. Suorastaan masokistisen nautinnollista luettavaa!)

Mexican Institute Of Sound - White Stripes

[Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kaikkea muuta olen tehnyt paitsi töitä, joita olen kyllä yrittänyt tehdä. Elämä on vähän hangoitellut vastaan, mutta ehkäpä tämä vielä iloksi muuttuu. Jämsän näyttely hurahti ohi niin nopeasti, etten oikein ehtinyt edes tajuta, että näyttely oli paikalla - ainakaan en ehtinyt promota näyttelystä millään tavalla. Näyttely pystytettiinkin melko nopeasti, mutta ikinä en ole yhtä nopeasti purkanut näyttelyä: meni varmaan viisi minuuttia. Sitten, kun perille päästiin. Olimme purkumatkalle lähtiessämme hyvissä ajoin pysäkillä odottamassa Jämsään menevää bussia, mutta kun sitä ei varttitunninkaan kuluttua kuulunut, lähdimme kävelemään Matkakeskukseen (eikä bussi tullut vastaan tuolloinkaan). Perille päästyämme Matkahuollon iloinen tyttö osasi virkeällä äänellään kertoa, että edellinen bussi oli mennyt kolme minuuttia aiemmin - ja se aiempi... "Kuski varmaan unohti ajaa sitä kautta". Selityshän se tuokin. Junalla olikin mukavampi ja nopeampi mennä perille, mikäli unohtaa alkumatkalla häiriköineen *kovaa* pauhanneen radion, joka oli juuri hitusen aseman vieressä - tai ainakin särisi siihen malliin.

Viimeisen kahden viikon sisällä on tapahtunut myös seuraavat kaksi kulinaristista epäonnekasta sattumusta: kaupasta on tarttunut mukaan jäätelöpaketti, jossa on vain puolet jäätelöä (kyllä, tämä on dokumentointu ja asiasta valitetaan asiallisesti, kunhan joskus tulisi sopiva vinkupäivä) ja Memphisissä odotimme ruokaa luvattoman kauan - koska tilauksemme oli tippunut POMMIKONEEN (kuten ensin kuulin) taakse (hieman lohdutti, että saimme annokset puoleen hintaan ja terassiaidan sisällä oli varsin mukava päivä istua).

---

Paras alkupuheen pätkä ikinä:

K:ta ei tässä teoksessa ole g:ksi pehmitetty, koska se waan nenä-äänen (nasaljud) tapaisena kuuluu g:ltä, mutta tämä wiimeiksi sanottu ei suinkaan ole suomalaisen äänen merkki, mikä siitäkin huomataan, että waikka miten sitä tyrkyttäisi suomalaiselle, ääntää hän sen aina "keeksi." Se onkin jo, werraten entisiin aikoihin, suurimmaksi osaksi wieroitettu kielestämme. Miksikä nyt jo ei kokonansa? Monet ruotsalaiset kirjailiat owat jo peräti hyljänneet q-kirjaimen. Minä tein suomenkielessä g-kirjaimelle samoin.
- Suomentaja J. J. / Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä, kunnollista sekä koeteltua keinoa kaikille säädyille, eli Todellinen mukawuuden, menestyksen, terweyden, työn ja kulunkien säästämisen Neuwonantaja. G. W. Wilénin ja Kumpp. kirjapaino, Turku 1877

Hyvä, että jollain on ollut päämäärä.

Peggy Lee - Golden Earrings

Turun keskiaikafestareilla päätin relata aivan täysin ja kulttuurisuorittaa oikein kunnolla. Ullan kanssa kiersimme perjantaina Luostarinmäen käsityöläisalueen ja isomman retkueen kanssa Aboa Vetuksen & Ars Novan ja sunnuntaina Turun linnan (jonka tornin neidolle pitääkin muistaa lähettää vanha mainos lapamato-laihdutuksesta). Museokiintiö on nyt tältä kesältä suoritettu. Itse festareilla tuli nautittua taas keskiajan tunnelmia oikein kunnolla. Pistin juuri muutamia kuvia Värjärikillan galleriaan, joka täydentynee tässä piakkoin muidenkin kuvilla. Itse tekemäni pronssikoru, jonka Risto kehysti hienoilla rautakiinnityksillä, ansaitsi huomiota itse pormestarilta, mikä aiheutti välittömän arvonnousun yhteiskunnassa. Mutta pettymyksekseni miestä ei revitty kahtia, vaan armo tapahtui ennen tuomiota - komiat olivat hevoset kylläkin.

Alkuviikko onkin mennyt sitten jokseenkin usvassa. Olen yrittänyt tarpoa työsuossa kiinni kaikkia projekteja, jotka ovat myöhässä sairastelun ja loman vuoksi ja tässä hommaa riittääkin sitten loppukesäksi. Eipähän tarvitse tuonne ulos aurinkoon mennä.

Arki vaanii: pakko pestä pyykkiä, muuten pitää nakuilla. Lainatakseni jonkin aikaa sitten Coloriastoon laittamaani Pesuongelma -vihkosta: Puhtaat vaatteet, — hohtavat liinavaatteet ja lumivalkoinen, häikäisevän puhdas pesu — kas siinä on suomalaisen perheen­äidin suurin toive, ja pelkkä ajatuskin antaa mielihyvän tun­teen.

Bow Wow Wow - Go Wild In The Country

Tervetuloa kaikki näyttelyni avajaisiin Jämsään, Pikku Galleriaan (Mottilantie 2) tänään maanantaina klo 18!

Näyttely on huomisesta lähtien auki 14.7. saakka arkisin 12-17, viikonloppuisin 12-16.

----

FB:hen en tätä näyttelyä saanut vielä tapahtumaksi, koska alla on uusi kone, joka ei vielä ymmärrä kaikkia maailman ihanuuksia ja ihmeellisyyksiä eikä halua vielä päästää minua moiselle vieraalle sivustolle (hmmm... vaikka profiilit on kopioitu vanhasta koneesta...). Kohta lähden pystyttämään uutta näyttelyä - auringon paistaessa. Kyllä valoa ja kesän tuntua on kaivannutkin.

Wanhan Woimalan näyttelykin on auki vielä viikon (viimeinen päivä sunnuntaina 28.6.) ja sieltä on tullut ihan uskomattoman hyvää palautetta. Mikä on hyvä, koska näyttely vaati veronsa (veli kysyi, että onko tämä nyt sitten taidetta tuskasta vai tuskaa taiteesta...) Jo pystyttäessä oli päällä pieniä flunssaoireita, joita Wanhan Woimalan kylmyyttä ja kosteutta hohkaavat kiviseinät eivät ainakaan helpottaneet ja niinpä avajaiskinkerit päätyivätkin tyylikkäästi siihen, että pää painui tyynyyn jo ennen kahtatoista - mikä on aikaisin arkiajaksikin. Seuraavan perjantain Helsingin palaverin jälkeen meninkin sitten kokonaan hajalle, ääntä myöten.

Harmillista kyllä, voimattomuus on ollut niin kokonaisvaltaista, etten ole kyennyt tekemään yhtään mitään; en näyttelyyn enkä muuhunkaan liittyen. Hirvittää ajatella sitä työpinoa, mikä huomenna aamulla odottaa, mutta näyttelyn suhteen mieli on melko positiivinen. Tänään voi onneksi keskittää ajatuksensa aurinkoiseen kesäpäivään! Ja kesämatkailuun - Jämsässä ei ole tullut käytyä muutamaan vuoteen!

Green Day - Peacemaker

Carter Usm - Rent

[Ennakkomainontaa: Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Luin vanhaa Suomi-lehteä vuodelta 1857, johon Lönnrot on kerännyt ehdotuksia suomenkielen sanoiksi... Tässä muutama, jotka ajattlin ottaa käyttöön:
artikulation - äänitaive
aspiration - huhunta
aspirationstecken - huhumerkki
komparera - verrotella
onomatopoetisk - luontoääninen
person - tekiö, olio
subjekt - alus
vokal - ääntiö

Seuraavassa luvussa onkin sitten Aug. Ahlqvistin kirjoittama "Venäläisiä sanoja Suomen kielessä", jossa esitellään muutamia venäjän sanalainoja. ...Yksinäisiä sanoja on jälkimäinen kieli sitä vastaan lainannut edelliseltä koko joukon ja me käymme nyt niitä luettelemaan sillä muistutuksella, että niiden merkityksiä emme ole katsoneet tarpeelliseksi tähän ottaa, koska useampi lukija ne itseki hyvin tietänee eli ne ovat helposti löydettävät sanakirjoista. (Tuo "eli" minua pitkään häiritsi vanhoissa jutuissa, ennenkuin tajusin, että se on tarkoittanut täsmälleen päinvastaista kuin nykyään: "tai".) Huomasinpa sanastoni köyhyyden. Näistä kaikkien tietämistä sanoista täysin vieraita ovat: aprakka, artteli, huipätkä, jarmankka, jävin, kakari, kammelias, kaplukka, kolpitsa, konovala, kormana, koromusta, kosti, kousa, kussakka, läsiä, melkeä, muittera, muokka, niegla, okvatta, pekuna, perevosa, pertuska, piessa, pohmelo, pokoiniekka, polsta, priiskuttaa, purakka, ristani, riuna, riusta, ropotti, saani, saikka, saverikko, sulkku, sukuna, tereynä, tetri, tokatio, tostoli, utautua,verska, vesselä, viehka, viero, viitikka, vintta, voli ja vuitti. HÄH?

Mutta akkunan, kanavan, kapakan, kartanon (alkujaan "aitaus"!), karstan, kaskun, kassan, kattilan, keltaisen, ruskean, sinisen, kauhtanan, kassaran, konin, kummin, kuoreen, kurituksen, maanittelun, lusikan, lapion, leivän, metelin, miekan, muitteran ja humalan sentään tiesin ja aika monta muutakin sanaa. Ja majakan.
Tämä oli uutta

Lauseessa "ei niin mitään" ja muissa senkalaisissa ei sana niin ole tarpeellinen eikä soveljas meidän kielemme luonnon mukaan, vaan on mukailtu Venäjän kielen jälkeen, jossa sananen ni vahvistaa epäyksen, ja josta sama sananen on, turhasta tarpeettomasta matkimisen halusta, otettu useampaan suomalaiseen kieleen.

----

Pitäisi varmaan jatkaa töiden tekemistä...

Keane - Bedshaped

Aurinkoisena päivänä talo muuttaa ulos.

Töitä, artsua ja värjäilyä siinä välissä. Tai lähinnä puretusta. Aamulenkillä mukaan tarttui lupiininpoikasia, joista lähtee keitettäessä kesäkeittomainen haju. Lisää värjäyspuuhista lähiaikoina Coloria-blogissa.

Mental note: jäätelön syönti on parempi lopettaa viimeistään siinä vaiheessa, kun suusta häviää tunto.


[Niitä on kaksi]

Gossip - Heavy Cross

Aivoon sattuu.

Muse - Uno - BBC Session 1999

[Ennakkomainontaa: Poissa 16. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Ja mitä tapahtuikaan toissa päivänä: pöytäkoneeni kuoli. Se olikin ollut pahaenteisesti niin äärimmäisen hiljainen, että ehdimme jo tuijotellakin toisiamme epäluuloisesti. Veikkaan, että jokin tuuletin ei käynnistynyt oikein kunnolla ja kone vaan ylikuumetessaan sammutti itsensä (maallikon arvio). Tätä tukisi se, että muutamien tuntien kiinni olon jälkeen se onnistuneesti aloitti tutun hurinansa, vaikka ei heti onnettoman tilanteen jälkeen suostunutkaan käynnistymään. Sen verran kuitekin elämä valui epävarmalle pohjalle tuon vuoksi, että marssin kauppaan ja tein konehankinnan: uusi kone saapuu ensi viikolla, samoin kuin kolme kaipaamaani paperiboksia. Siihen saakka yritän säätää sekä töitä että murheenkryyninäyttelyä valmiiksi jännittyneessä tilassa.

Pitänee hankkia avajaisiin niin hyvät tarjoilut, että huomio kiinnittyy niihin.

Aku Ankasta löytyi taas niin loistava ruutu, että ajattelin sen suurentaa tuohon seinälle monitorini taakse. Siinä Roope kävelee peräti masentuneen oloisena ja lausahtaa: "(Huokaus!) Liiketoimet käyvät hermoille."

Andrew Wk - Party Hard

[Ennakkomainontaa: Poissa 14. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm]

Olen ottanut käyttöön viime viikkoisesta Ankasta myös Roopen hienon ilmauksen: Himppu! Se korvatkoon kaikki muut voimasanat tästä lähtien, koska voimasanoista on tullut kohtuullisen voimattomia, huomaan.

Piti vielä päivitellä, mutta loput työt jätän suosiolla huomiseen, ennenkuin käsi kramppaa kokonaan.

Tajusin, että tarvitsisin elämääni sellaisen selostuksen, joka on noissa YLEn Ykkösen kaikenmaailman dokumenteissa. Se on jotenkin aina niin äärimmäisen rauhoittavaa.

Ovatpa ajatukset irrallisia tänään.

Crippled Black Phoenix - Rise Up And Fight

[Ennakkomainontaa: Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kaukokaipuu on sanoinkuvaamattoman suuri. Toiset kaverit tulee Huippuvuorilta ja toiset on parhaillaan Italiassa ja onhan aina niin kiva saada säännöllisiä viestejä maailman ympäri reissaavilta reppuselkäisiltä, että... (Postikorttitervehdysten lähettäminen ulkomailta on mielestäni pahimman luokan sadismia, ihan vihjeeksi vain. Tuokaa mieluummin isoja ja kalliita tuliaisia, ne helpottavat sentään vähän koettua tuskaa.) Onneksi ikkunasta voi tuijotella ulkona vaanivaa kesää.

Olen tainnut taas ladata vähän liian monta projektia päällekkäin. Välillä sielu kolahtelee kolkosti, kun tuntuu, ettei omien artsuilujen ja näyttelyiden tekemiselle löydy tarpeeksi aikaa. Kevään osalta se on tarkoittanut taas kahden jo ajat sitten aloitetun isomman projektin siirtämistä hamaan tulevaisuuteen (taas) ja siihen, että Art Fair Suomeen ilmoittautuminen jäi kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta väliin. Sitä toivontaita ei löytynyt, jonka olisin voinut varata työn viimeistelyyn, enkä lopulta jaksanut tikistää projektia pakkovääntönä muiden hommien rutistuksessa - pakkorutistuksista aina häviää jotain oleellista. Odottakoon siis enemmän ajan ainesosaa sisältävämpää aikaa. Wanhassa Woimalassa kesäkuussa aukeava näyttely sen sijaan alkaa hiljakseen olla muotoutumassa.

Kuvien tekemiseen olen suhteellisen onnistuneesti yhdistänyt kotona puuhailun. Toissa päivänä tyhjensin parvekkeen ja yritän pakata sen jotenkin tehokkaammin, että näin kesäaamuisin voisi työt aloittaa kahvia juoden parvekkeella. Tai sadesäällä voisi muuten vaan lillutella varpaitaan sateessa ja lukea samalla hyvää kirjaa muuten suojassa. Voi kyllä olla, että haaveet pysyvät haaveina, koska vaikuttaa siltä, että parvekesisustus oli jo valmiiksi äärimmäisen tehokas: kun tyhjensin parvekkeen sisällön olohuoneeseen, koko lattiapinta-ala peittyi, vaikka parveke on käytännössä vain suurinpiirtein viidesosan olohuoneesta. Hmmm. Pääasiassa parvekkeen sisältö koostui lähinnä langoista - sekä kaupan että itse värjäämistäni. Pitäisi varmaan alkaa knittailla jotain, jotta saisi kesällä värjättyä rauhassa lisää lankoja...

Mutta yhdistelmä toimii melko hyvin, visuaalista nörttäilyä ja ruumiillista raadantaa sopivassa suhteessa ja ulkoilmaakin saattaa saada hyvän annoksen parvekelasien rakosista. Kesä alkaa sitten oikeasti Wanhan Woimalan avajaisissa 9.6., ajankohta ilmoitetaan lähiaikoina.

Divine Comedy - Becoming More Like Alfie

YouTube, ystäväni. Hyvä tietää, että siellä on apinoita töissä.

Jos nyt saisin listattua kaikki koneiden toimimattomuudet ja muut, niin entrystä tulisi niin pitkä, että sitä luettaisiin vielä joulumarkkinoillakin. Pääasia sentään, että olen saanut muutaman työn printattua parin viikon päässä häämöttävää Wanhan Woimalan näyttelyäkin varten, joskin kysymyksessä on varavaihtoehdon varavaihtoehdon varavaihtoehtojuttu. Luulenpa, että siitä saattaa kohtalaisen ok tulla silti, kunhan tässä saisi nyt kaikki laitteet vielä alistettua omaan tahtoonsa. Paperikutsuja emme taida tähän näyttelyyn edes tehdä; sähköviesti tavoittanee tarpeeksi - sitten, kun on aikataulu speksattu kuntoon.

Tänään kylläkin oli niin hieno päivä, että mikään masiinoiden veivausvaiva haittaa laisinkaan. Risto oli takonut tekemääni pronssikoruun hienon rautakiinnikkeen ja jämäkän nauhan (ja mahan seutu herkkänä, kun painava pronssikoru on pitkässä ketjussaan pompotellut sen päällä koko päivän). Melkein järkytyin, kun huomasin, kuinka hienosti kiinnitys oli tehty toiveitteni mukaisesti, vaikka verbaliikkani tilauksen annossa oli äärimmäisen heikkoa. Blogaan kuvat, kun saan loputkin korut käsittelystä.

Sain läänintaiteilijuuden bonuksena tänään nipun liikuntaseteleitä, mutta kylläpähän tämän päivän urheilut tuli hoidettua paperin roudauksella. Nyt on kuitenkin huusholli täynnä hyvää paperia. Vielä kun ne jotenkin jaksaisi raahata sängyn päältä pois, niin voisi jossain välissä ajatella nukkumistakin.

----

Kukas sitä kissaa nostaisi ellei häntä itse? (...joo, tässä oli toipumisaikaa) Onnistuin kuin onnistuinkin laittamaan todistusanomukseni ajoissa ja pitäisi siis valmistua toukokuussa. Tunnenkin itseni jo täysin valmiiksi.

Billy Talent + Anti Flag - Turn Your Back

En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.

Ian Gillan - Mutually Assured Destruction (M.A.D.)

Toukokuu! Juhuu!

Jätin lopputyöni ja ensi viikolla puristan vielä muutamat puuttuvat opinnot kasaan. Esseitä on koneellani, vaan en niitä Moodleen pääse laittamaan, koska Moodle vihaa minua. Olen menneellä viikolla todistanut täysin erilaistakin oppimisympäristöä, jonka Harjulan Anssi oli koonnut kirjastoalan porukalle, joten jonkinlainen usko hyvienkin oppimisalustojen mahdollisuuksiin elää. Olikin mielenkiintoinen keskiviikko, kun kävin puhumassa web 2.0:sta kirjastotyöntekijöille - jotenkin oli hauskaa huomata, kuinka erilaiset asiat muodostuivat vaikeammiksi ja helpommiksi kuin esimerkiksi monilla kädentaitoalojen ihmisillä. Ja ihan kiva, kun ainakin itsestä tuntui, että kurssi meni kohtuullisen hyvin.

Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä rästityöt pois, maanantaina puuttuvat koulujutut ja jospa sitten vähitellen pääsisi kunnolla kesän näyttelyjen tekemisen pariinkin. Harmittaa valtavasti, kun en ajan- ja rahanpuutteen vuoksi saa toteutettua alkuperäistä ideaani, mutta sovellan jotain. Joka tapauksessa: tähän mennessä tekemiäni kuvia saa ostaa paitsi Beckeristä, myös Kuopiosta Galleria Carreesta ja Tampereelta Kapriisista. Omat sivuni päivittelen ajantasaisemmiksi, kunhan ensimmäiset työt alkaa olla plakkarissa.

Olipas tylsä entry. Mutta vappupäivän jälkeen tavallisuus on aina tylsyyttä.

Tyler Rix - Eliza's Aria

Kas, Live Herringiin liittyvästä lopputyöstäni saattaa tullakin jotain. Tämä voi kyllä kuulostaa jonkun korvaan ihan hirveältä, mutta: olen nauttinut kirjoittamisesta. En tiedä, tuleeko työstä hyvä vai huono - todennäköisesti jotain siltä väliltä - mutta ainakin se on laittanut itselleni ajatuksia päähän. Kirjoittaminen on aina ollut itselleni paras keino jäsentää asioita ja tuntuu, että varsinkin tällä kertaa olen saanut kirjoitettua konkreettisiksi lauseiksi monia sellaisia asioita, jotka ovat vain häivähdelleet ajatuksen varjoija jossain aivokoppani takaseinustalla. Pää tuulettuu kirjoittaessa. Tieteellisyydestä ei ole kyllä tietoakaan ja erilliskierroksella poistan kaikki sulkeiset sivuhuomioineen - joita on rajaton määrä.

Nyt, kun en ole aikoihin kirjoittanut "paperille" pidempiä ja "järjestelmällisiä" juttuja, huomasin, että yhdellä paperilla pysyminen on itselleni äärimmäisen hankalaa. Mieli on tottunut monimuotoisempaan asian käsittelyyn ja ajatuksenkulku hypähtelee aiheesta toiseen, ja jos jostakin yrittää etsiä oikean kohdan, ajatus tyrehtyy alkuunsa ennenkuin paikka kirjaimille löytyy. Vaikeinta kirjoittamisessa oli siis asettaa teksti yksilinjaiseen järjestykseen; helpointa sen tekeminen olisi ollut hypertekstimäiseen muotoon, jossa irrallisiin osasiin olisi voinut linkittäytyä muistakin kohti kuin edellisestä luvusta.

Mutta näillä edetään.

Silversun Pickups - Panic Switch

Eilinen oli kummallinen päivä: kuuntelin lähes läpi koko päivän töitä tehdessäni vain yhtä biisiä: Silversun Pickupsin Panic Switchiä, joka soi myös yön päässäni. Joko tästä tulee henkilökohtainen anthemini tai sitten viikon päästä en voi sietää tätä. Ja sen sijaan, että aivo askartelisi lopputyöhön liittyvien kysymysten parissa, se miettii vain, että mistä tuon biisin koukuttava taika oikein johtuu.

Eilen varsin copypastailuhenkisen työpäivän välissä ehdin virtuaalimatkailla Googlemapsilla Firenzen kaduilla (lievähkö kaukokaipuu) ja kuvasin ihastellen homeisehtavaa vettä sisältäviä pulloja. Ja heitin pitkästä aikaa krappia kattilaan kokeiluneuloksen kanssa - aion antaa sen olla viikonlopun yli ja tutkailla tuloksia maanantai-aamuna.

Tänään on tarkoitus pitää semivapaapäivä. Paketoin työni ja lähetän maailmalle, katsotaan sitten myöhemmin, löytyykö ostajia myös maakunnan ulkopuolelta. Iltapäivällä ajattelin käydä nikkaroimassa ja vilkaisemassa Tourulan taiteilijoiden aktiivista elämää (kts. viesti alla). Huomenna valjastan tämän ison koneen taidetuotannon pauloihin ja läppärin sanojen pukkaamiseen, niin eiköhän tästä vielä kulttuurillinen tehotuotantolaitos saada aikaiseksi.

Ja vielä tiedotusluonteinen juttu:
Tourulan kuvataiteijoilla avoimet ovet tänään perjantaina 17.4. klo 9-18 ja lauantaina 18.4. klo 10-16. Tourulan taiteilijatiloissa työskentelevät: Jaakko Valo, Mervi Hokkanen, Kapa, Annina Sarja, Willie Lahti, Timo Sälekivi, Anu Rinkinen, Jussi Heikkilä ja Pertti Karjalainen.
Tervemenoa!

School Of Seven Bells - Iamundernodisguise

No johan nyt.

Opinnäytetyöhöni liittyen mietiskelin yöllä kaiken maailman teknologiaparanoian muotoja, mutta aamulla uutisissa lävähti postiini paras esimerkki:

Linuxin käyttäminen teki opiskelijasta turvamiesten silmätikun

16.4.2009 06:17 Bostonin yliopiston tietojenkäsittelytieteen opiskelijaa pidettiin epäilyttävänä, koska hän käytti "toista käyttöjärjestelmää".

Bostonin yliopiston opiskelijat tietokone takavarikoitiin, koska hän käytti Linuxia. EFF kertoo tapauksesta, jossa tietojenkäsittelytieteen opiskelija joutui turvamiesten silmätikuksi vain siksi, että hän osasi käyttää tietokoneita.

Perusteluina epäilyille mainittiin, että opiskelija esiintyy "tuntemattoman kannettavan tietokoneen kanssa" ja käyttää tavallisen käyttöjärjestelmän lisäksi "mustaa ruutua ja valkoista tekstiä".

Poliisi takavarikoi opiskelijalta tietokoneen lisäksi myös muun muassa Ubuntu-dvd:n.

Jutun kirjoitti: Olli Sulopuisto
Digitoday

Ei sitten tuon kuvauksen jälkeen kannata mennä julkisille paikoille varmaan dossailemaankaan.

Fleet Foxes- Mykonos

Prhna, kun en saanut kuvaa siitä hienosta virheilmoituksesta. Onneksi OpenOffice osaa palauttaa työt, eikä vain latele virheilmoituksia niinkuin Word tekee. Mutta tämä kuva todistaa selkeästi, että olen alkanut tehdä kouluhommia!

Aamupäivä sujui toimistolla läänintaiteilijan hommissa, iltapäivä Sohwilla lounalla Soilen kanssa ja nyt ilmeisesti pitäisi ilta sujua koneen ääressä. Tuo virheilmoitusten ja ihmeellisten piippausten kavalkadi oli kyllä konetta käynnistettäessä niin murskaavan moniulotteinen, että se olisi pitänyt saada jotenkin nauhoitettua.

Huomenna valjastan tämän ison koneen taidetuotannon pauloihin ja läppärin sanojen pukkaamiseen, niin eiköhän tästä vielä kulttuurillinen tehotuotantolaitos saada aikaiseksi.

Kasabian - Vlad the Impaler

He-eeei! Onneksi sentään Google ja tämä jylhä markkinatalouden maailma ymmärtää minua: Google ilmoitti näin pääsiäispäivän kunniaksi ohjeet mainosrahojen vastaanottoon. Lykkäsin muutama kuukausi sitten väliaikaiselle Coloriasto-väriarkistosivulle pari settiä Google-mainoksia, ihan vain kokeeksi ja saahan sieltä jonniin verran taskurahaa näköjään. Muutamakin ihminen kehoittanut tekemään niin myös Coloriaston emosivuston Coloria-sivuston kanssa, jossa kävijöitä on oikeasti aika paljon, mutta jokin pieni antimainossirunen sydämessäni estää niin tekemästä. Itseäni mainokset lähinnä aina ärsyttävät, vaikka olisivatkin vain tekstiä ja liittyvät aiheeseen, joten Colorian aion pitää mainosvapaana tantereena. Enkä aio sitä kaupallistaa tai sen käyttöä rajoittaa (...kiitos vain lauantai-aamuna sähköpostiin tulleesta pitkästä kehityssuunnitelmasta, kuinka Coloriasta saataisiin maksullisena palveluna kaikki rahat pois - mutta ei kiitos. Aiheesta ehdin jo purkaa lauantaina sydäntäni mm. loistavaa Kulutusjuhla-blogia ylläpitävälle Mari Koistiselle, joten en jaksa enää tähän vuodattaa ahdistustani ulkomaailman kaupallistamispaineista.)

Mainoksista puheen ollen: ei tämäkään sitten mikään uusi juttu ole (Päivän Uutiset 95, 25.4.1888):


Pistäytyminen Tampereella viime viikolla sujui yllättävän hyvin, varsinkin, kun pääsin autokyydillä pois, eikä tarvinnut sulloutua torstain täpötäyteen pääsiäisjunaan. Koulutus on sujunut hirmuisen nopeasti; tuntuu kuin syksy olisi vain muutaman viikon takana. Vaikkakin rästiin jääneitä tehtäviä taitaa osallani olla aika paljon, enkä nyt aio mainita koko lopputyötä ennenkuin se oikeasti on valmis. Viime kerralla tajusin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: valmistua joko toukokuussa (kaikki muut valmistuvat aikaisintaan kesäkuussa) tai sitten reippaasti syksyllä. Vielä kuukausi sitten toukokuu oli ihan realistinen optio, nyt alkaa hetki hetkeltä vaikuttaa siltä, että syksy taitaa olla todennäköinen vaihtoehto. Kesäkuu ei käy, kun tarkoitus olisi pistää näyttely jos toinenkin pystyyn.

Wanhan Woimalan kesäkuiseen näyttelyyn on onneksi ideoita koossa, vaikka toteutus ei ole todenteolla alkanutkaan. Muutenkin artsuilurintamalla menee suhteellisen hyvin: töitä on mennyt jonkin verran Beckeristä ja lisäksi niitä on luvattu ottaa myös muualle myyntiin. Viime viikolla sain kutsun yhteen helsinkiläiseen galleriaan sekä kesän yhteisnäyttelyyn että yksityisnäyttelyä pitämään, mutta lykkään lisänäyttelyiden ajattelemisen siihen, kun saan tuon ensimmäisen näyttelyurakan ohi. Ja ehkä vihdoin ne omat printtinettisivunikin ajantasalle (...suutarin lapsilla jne.) Ja ArtFairin dedis olisi 20.4., mutta ehkä sekin jää tänä vuonna, kun toivontaitkin on täyteen buukattu.

Bpa - So It Goes

Läppäri liekeissä ja niin edelleen. Voi jestas.

Onneksi sentään tulee Aku Ankka.

Telstar Ponies - Not Even Star Crossed

Taidemuseolla Lentoasemaa...

Sanoja lisää, kunhan niitä taas syntyy

Justice / Uffie - Tthhee Ppaarrttyy

Tämä aurinkoinen kaunis päivä alkoi kuplivan riemuisasti: Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta kiiri kotiin viesti, että olen saanut Coloriaa ja Coloriastoa varten apurahan!

Sitäkin paremmalla fiiliksellä siis olen pakkaillut reppuani reissua varten. Koska viikonloppu sujuu pronssisissa merkeissä Iitissä, en itse pääse näkemään illan showta: tarjolla tänään olisi MetalkinG (lisää Live Herring -sivuilla). Mutta te muut: tervemenoa Jyväskylän taidemuseon Holvin alagalleriaan (Kauppakatu 23) tänään perjantaina klo 19, sisäänpääsy on ilmainen, joskin ihmisiä mahtuu sisään rajallinen määrä.

Viestin loppuhuipennukseksi poiminta toissaillan keskustelusta:
T: Mitähän on runous ruotsiksi?
P: Dikt on runo... Diktatur?

Catherine Ad – Carry Your Heart

Piti tehdä muutama juliste ja flyeri, mutta jonkinasteinen tekninen turhautuminen ajoi käyttämään Illustratoria täysin toisiin tarkoituksiin. Sainpahan valmiiksi jo aikoja kesken olleen kuvitusprojektin, tein pitkään suunnitellut brush-setit ja harjoittelin vektoripiirtelyä - mikä ei itselleni edelleenkään ole mitään automaation juhlaa. Pistin samalla - hienoilla omilla brusheillani - uusiksi blogin taustan - jos vaikka saisi koko saitin vaihdettua uudempaan systeemiin lähiaikoina.

Blogista tulikin mieleen, että tänään olisi ollut tarjolla taiteilijoiden blogaamiseen liittyvää haastattelua, mutta tuumin, että koska itselläni ei ole asiaan mitään sanomista, en edes yritä mennä sitä sanomaan. Sen verran muistelin sähköpostissa, että itselleni blogaamisen aloitus ei tullut taiteilijaseuran projektin myötä - vaan liitin blogini projektiin, kun sopivassa saumassa ohjelma-alusta, jossa pidin vanhaa suomenkielistä blogiani, lakkasi toimimasta. (Minnekähän lienevät joutuneet vanhimmat blogitekstit? Jonnekin bittitaivaaseen.) Nostalgian voimin aloin lueskella vanhoja enkkubloggauksiani ja löysin heti ekasta silmiini osuneesta vanhasta tekstistä lauseen, jonka voin lainata suoraan tähän päivään: I heard my braincells popping while I was trying to update myself on that project.

Onneksi tiukkien työrupeamien välissä voi hemmotella itseään hyvällä lukemisella. Olen varsin tyytyväinen viimeisimpään lehtitilaukseeni. Aku Ankka tarjosi tänäänkin parhaat naurut - pakko siteerata:

Taidemuseossa yöllä:
Murtovaras 1: Mikä onnenpäivä! Huuko Himperin "Haaroittunut rinkeli" on korvaamattoman arvokas öljyvärityö.
Murtovaras 2: Minä nappasin kainaloon kuuluisan "Maistelevat otsot".
Ankanpojat nurkan takana:
Tupu: Ammattivarkaat näköjään tuntevat arvotaiteen.
Hupu: He jättivät kaikki Pulmut seinälle roikkumaan.

Ja takaisin aivopalluraisia poksauttelemaan....

Leni Ward – My Heart

Mainostetaan nyt sitten kaikissa blogeissa:
Tue väriä! Liity Colorian Facebook-ryhmään!

Electric Soft Parade - Empty At The End

Tekniikan maailma yllätti jälleen: vika kaikenlaiseen verkkovinkunaan oli sittenkin MODEEMISSA! Langattomassa verkossa olevat koneraasut eivät vaan ehtineet reagoimaan tarpeeksi nopeasti sekunnin katkoksissa - tai ehkä ne eivät osanneet valittaa verkkokaapelin puuttumisesta, kun niihin ei kaapelia mene. Verkkoyhteys palautui, kun laitoin vanhan modeemin koneeseen kiinni - ja asunnon läpi kulkee nyt vanhanaikaisia piuhaloita. Ongelmahan ei luonnollisesti siihen loppunut, vaan kun nettisivujen päivitys ei sujuvasta nettiyhteydestä huolimatta sujunut. Kas, Adoben CS4-version Dreamweaver se kiukkuaakin. Hoksasin googlata ongelman ja huomasin, että ftp-probleemia on ollut muillakin uusilla onnellisilla omistajilla. Joten latasin irrallisen ftp-ohjelman ja sehän toimi. Tämä on johtanut kiihkeään kirjeenvaihtoon Adoben kanssa, joka ei vielä tähän mennessä ole osannut auttaa kattavasti. Nyt sentään fileet lentelevät suhteellisen rauhallisissa tunnemmissa: kun DW pettää, astuu Filezilla kuvioihin. Muuten aika meneekin kyräillessä koneen kanssa: tässä on menossa ilmiselvä nokituspeli.

Olen ollut suhteellisen innoissani aina noista Adoben uusista paketeista, mutta nyt on vähän sellainen olo, että tuo lähemmäs tonnin päivityspaketti on tuonut mukanaan harmia ja tuskaa enemmän kuin hyötyä. DW:ssä tökkii vähän sen käyttöliittymäkin - ja se, ettei omat snippetit ja säädöt siirry automaattisesti päivitettäessä, eikä niitä oikeita paikkoja vanhoille asetuksille ilmeisesti löytynyt, vaikka kopioin fileet olevinaan oikeisiin kansioihin. Ja mistä hemmetistä saan sivut aukeamaan aina koodipuolelle? Tuntuu, että minkäänlainen säätö ei auta, vaan aina saan ensin wysiwyg-sivun naamani eteen. Photarin kohdalla actionit sain kopioitua suht koht helposti, mutta alkaa hiljalleen napata se, etten ole vielä keksinyt miten kuvan telakoitumisen saa kytkettyä pois. Käyttishän olisi vallan hieno, jos olisi isompi monitori ja tilaa leikkiä, mutta vaikea päästä kuvaan käsiksi, kun layer-valikot ei muokkaudu kuten aiemmin ja telakoitunutta kuvaa ei pääse zoomaamaan. Ehkä tähän tottuu, mutta vielä aivo kärsii. Onneksi photarillakin voi nyt piirrellä 3D-rinkeleitä, viinipulloja ja kahvipannuja. Tätä olen aina toivonutkin. Flashissa on sentään aika vinkeitä ominaisuuksia, vaikka senkin käyttö pitää TAAS opetella melkein alusta... Jos Adoben ihmiset luette tämän vinkunan, niin voitte lähettää jonkun kivan lahjan lohduttaaksenne.

Konehuoneen ongelmat ja konehuonemestarin alkuvuoden tauteilu on johtanut töiden sumautumiseen. Sen vuoksi olen hieman suunnitellusta jäljessä sekä omien uusien printtien tekemisessä että koristegrafiikkaprojektissa, joka on ollut työlistalla jo miltei puoli vuotta. Tarkoitus oli aloittaa artsuilu todenteolla tänä viikonloppuna, mutta tämäkin viikonloppu menee säätöön ja ihmettelyyn - josko sitten ensi viikolla? (Oman tuotokseni sijaan blogikuvana minua suunnattomasti naurattanut viiksilusikkamainos.) Mutta jotain kuulumista artsuiluosastoltakin sentään: TAJU - kulttuuriklubi kokoontui tänään lauantaina Kirjailijatalolla sähköisen teeman alla; portaikkoon roskapostihenkisesti kasattuna oli esillä myös oma installaationi Uninvited Words. Tajun tulevista tempauksista voi käydä lukemassa: kulttuurikollektiivi-taju.blogspot.com.

Franz Ferdinand - Ulysses

[Ihmisiä lattiassa IV. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)]

Sainpa eräältä ihmiseltä pahoittelevaa meiliä siitä, että taiteilijaseuran blogiprojekti on uuvahtanut, kun "taiteilijoiden arjesta oli niin mielenkiintoista lukea". Blogiprojektihan oli menneen juhlavuoden projekti, vaikka moni sitten jäi blogiaan kirjoittamaan vuoden jälkeenkin - mutta kyllä minuakin säälittää aina, kun hyvät blogit kuihtuvat. Eikä lisäkirjoittajatkaan olisi haitaksi. Mutta jos sitä taiteilijan arkea kaivataan, niin tässä erään artsuilijan viikkoraportti:

Tekniikan maailma on ihmeellinen. Viimeisen viikon aikana olen osunut todistamaan seuraavat media-ihmeet:

• Google ei listasi vain vaarallisia sivuja (joihin myös Coloria lukeutui); kyse ei kuitenkaan ollut hienosta huonosta konekarmastani, vaan ilmiö oli maailmanlaajuinen - siis muittenkin koettavissa


• TV2:n uutiset korvattiin Hetkinen -merkillä. Sitä en ole aikoihin nähnyt, joten jäin oikein katsomaan. Ja totesin varsin viihdyttäväksi ja rentouttavaksi ohjelmaksi. Harmillista, että Hetkisen kaunis, hiljainen, pysähtynyt flow keskeytettiin harmaataustaisella "Teknisen ongelman vuoksi blaa blaa" -tekstillä. Palautuminen vakio-ohjelmistoon rauhallisen Hetkisen jälkeen tuntui miltei stressaavalta. Yksi kysymys Kaksi kysymystä kuitenkin jäi: onko logolaatikko aukeamassa vai sulkeutumassa? Miten laatikon alla voi olla pyöreähkö varjo?


• Illalla tv:tä katsoessa ruudun yläreunassa alkoi kulkea joensuulaisia varoittava tekstinauha, jota myöhemmin vielä korostettiin läpitunkevalla piippauksella, jonka vuoksi oli pakko kääntää televisiosta ääni pois. Myöhemmin luin lehdestä, että tuollaisia varoituksia ei saa lähetettyä alueellisesti - mikä hämmentää kovasti tähän teknologiaan aivopestyä ihmistä.


• Lauantaina katkesi verkkoyhteys. Miksi? Sitä ei kukaan tiedä. Tuli kyllä takaisinkin, mutta silloin...


• ...olikin parhaillaan SceneGroupin palvelimen siirto - eli sähköposti ja hostaamansa nettisivut ei toimineet. Ko. firman toiminta on muuten ollut moitteetonta ja tästäkin oli tiedotettu, joten hermojen menettämistä ei vielä ole tarvinnut pelätä. Mutta on orpo olo ilman meilisyötettä. Oli pakko kirjautua faceen lähettämään pari viestiä, kun tuli viekkareita. Viivästyksestä tuli asianmukaiset pahoittelut, eikä tuo viikonloppuna hirveästi haitannut toimintaa, varsinkin kun...


• ... tietokone alkoi veivata alareunassa viiden sekunnin välein tiedotetta "Verkkokaapeli ei ole kytketty". Nettiradion kuuntelu ei häiriintynyt, mutta ftp:llä leikkasi kiinni. Taistelin pakollisia päivityksiä verkkoon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä puoli seitsemään asti aamulla...


• ...ja sitten pitikin jo herätä, kun kymmeneltä piti lähteä maailmalle purkamaan näyttelyä. Vein samalla reissulla läppärini huoltoon, jotta siihen vaihdettaisiin isompi levy, kun CS4:n asennuksen jälkeen levytilaa oli niin surkean vähän ja scratch-disktila loppui heti, kun ohjelman avasi. Ajattelin, että sittenpähän on varakone, jolle saan kaiken pöytäkoneen sisällön hätätilanteita varten. Läppäri luvattiin takaisin samana päivänä, mutta...


• ...niinhän ei käynyt, koska levyn kloonaaminen meni ja otti kuulemma kolmetoista tuntia. Kotona päämääränäni oli kopioida koko kiintolevyn sisältö talteen, koska ounastelin koneen vaihtoa, mutta...


• ...konehan ei luonnollisestikaan käynnistynyt, vaan jäi Windows-merkkiin kytemään. Kerran se meni työpöydälle asti, mutta sitten kaikki jähmettyi paikalleen, eikä mitään tapahtunut. Tuon jälkeen kone ei käynnistynyt edes Windows-logoon. Soitin ohjeita koneen jyräämiseen (alt+F10), mutta päätin vielä kerran kokeilla. Ei tapahtunut mitään, eikä edes sammunut - vaikka pidin käynnistysnappia pohjassa tasan minuutin. Komautin nyrkillä konetta, jolloin...


• ...se käynnistyi vikasietotilaan. Valitsin edellisen palautuspisteen ja kone palautui toimintakykyiseksi. Joten massiivinen kahdeksan tunnin varmuuskopiointisessio alkoi. Edellisen kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen pääsin maanantain ja tiistain välisenä yönä nukkumaan jo kolmelta ja sainkin nukkua ruhtinaalliset seitsemän tuntia ennen palaveria.


• Seuraavana päivänä hain läppärini kloonattuna takaisin kotiin ja illan kuluessa siirtelin kaikki kopiot sinne.

Ja tähän liittyen, seuraava tarina on totta: koska langaton verkko kuitenkin toimi kaikilla koneilla hyvin, tajusin, että koneen ilmoittelema verkkovika on siis koneessani tai piuhassa, eikä modeemissa. Ja niinhän se verkkoyhteys korjaantuikin, kun laitoin lyhyen puolitoistametrisen piuhan tilalle pleikkarissamme kiinni olleen kymmenmetrisen piuhan. Siis vika piuhassa. Seuraavana päivänä ostin toisen lyhyemmän parimetrisen piuhan, jottei eteisen lattialla tarvitsisi seisottaa kymmenmetristä piuhaa, mutta kun iskin sen koneeseen kiinni, kone alkoi jälleen vilkutella "Verkkokaapeli ei ole kytketty"-vinkunaansa. Vaihdoin kymmenmetrisen takaisin ja ininä loppui. Tätä on nyt testailtu lyhyillä piuhoilla (aina urputtaa kytkennän puuttumisesta) ja pitkällä piuhalla (ei sanottavia ongelmia).

Jotenkin luulen, että kun olen ensin kolme viikkoa lykännyt joitakin työprojekteja, kun olen ollut jatkuvasti kipeä, sitten verkon toimimattomuuden vuoksi ja heti perään koneiden rikkoutumisen vuoksi, voisi uskottavuus alkaa hiipua.

Miten tämän voisi muuten tulkita kuin, että maailmankaikkeuden TAKAISIN LUONTOON -projektina.

King Trigger - The River

[Ihmisiä lattiassa III. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)]

Kunto petti totaalisesti, mutta kyllä täältä vielä noustaan...

Tarkoitukseni oli tammikuun aikana toteuttaa yksi jo kauan päässä pyörinyt kuvasarja, mutta artsuilut on saaneet jäädä sikseen, kun tämän vuoden elämä on valunut eteenpäin puolikuntoisena raahustaen. Menneellä viikolla sentään olin muutamana päivänä ihmisten ilmoilla ja näin, että maailmassa on oikeita ihmisiäkin. Torstaina oli varsin mukava päivä - kävin semiluennoimassa, kertoilemassa omasta työstäni ja vähän muustakin ja homma meni ihan hyvin. Hyvä niin, kun tuntui, että edellinen asialliseksi tarkoitettu performanssi meni komeasti penkin alle.

Kodin kulttuurikohennusprojektikin sai alkunsa. Kyllästyin siihen, että postilaatikosta tulee nykyään melkein vain laskuja ja mainoksia sekä kauppojen pirkkayhteishyviä, eikä Rumbassakaan tunnu olevan enää ikinä mitään lukemista, joten päätin kerralla kohottaa taloutemme seuraavalle kulttuuriselle tasolle. Tilasin Aku Ankan.


ps. Torstain Keskisuomalaisessa Live Herring -työryhmä poseerasi varsin näyttävästi kahdellakin sivulla ja juttu oli oivallinen. Aiemmin tänä vuonna kolmipäinen läänintaiteilija on saanut huomiota Hesarin kulttuurisivuilla, mutta omasta mielestäni tämän julkisen läänintaiteilu-uran ehdoton huippu on pääsy Hesarin tietovisaan alkuvuonna! Sitä on aika vaikea ylittää...