Valoissa 4.
Uuden jääkaapin luoma hehkeä elämänillusiomme sai katkeran lopun pari tuntia sitten. Puhtaamman elämän imussa latasin koneeseen valkoisia lakanoita ja kuvittelin kuinka niitä kesätuulessa asettelisin kuivumaan kuin vanhassa Suomi-filmissä ikään. Mutta kone oli toista mieltä: sanoi runks ja kronks ja alkoi vilkutella valojaan, jolloin minä tempaisin koneen pois päältä ja töpselin pois seinästä. Sitten se alkoi vihamielisyyksissään lykätä myrkkykaasua ilmoille. Avasin ikkunat ja pienen sompailun jälkeen tilasin hätänumerosta itselleni kolme uljasta palomiestä katsomaan pillit ulvoen, onko tulipalon vaaraa. Ei ollut, mutta kone on entinen. Hajukaan ei kuulemma tapa, kun näköjään suurimman haisutason yli selvisin hengissä.
Polyannaillen olen itseasiassa tyytyväinen, ettei tänään tarvitse enää pestä pyykkiä ja pian saatamme saada uuden pesukoneenkin (mikäli sellaisia matalia malleja vielä löytyy jostakin...).
Ennen kaikkea pidän tätä korkeamman voiman merkkinä siitä, etteivät kotityöt ole minua varten. Pitäisi ihmisen pysyä ruodussaan ja niin aion nyt tehdä: Ulla tulee parin tunnin kuluttua haistelemaan katkujen jäännöksiä ja katsomaan photoshopilla luomaani näyttelylayoutin alkua...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti