Omakuva kiroten.
Alasin pään painona. † † † Sisällä vain paineilmaa. Harvoin on tällaista ahdistusta puristamassa keuhkoja rusinaksi.
Tällainen olotila koostuu useista pienistä harmeista, kuten tämän &%¤&%¤¤%¤###¤###&! koneen jatkuvasta temppuilusta. Ja hienon Lindbergh-henkisen Spirit of St.Louis-puhelimemme rikkoutumisesta - juuri, kun olin perjantaina suureen ääneen vakuuttanut, että koskaan emme lankapuhelimesta luovu. Luulen silti, että päällimmäisin syy angstiin ja ahdistukseen on väsymyksen ja pitkään jatkuneen aikaansaamattomuuden yhteiskeitos. Pikkuharmit eivät itsessään hengen säätä ratkaise, mutta kun puristus on valmiina, ei tarvitse paljon, että henki irtoaa ruumiista tai painuu sinne jonnekin tuntemattomiin syvyyksiin tai katoaa vain johonkin ja jättää vain kuoren.
Hermostuttava olo. Tallailee keittiöön. Olohuoneeseen. Vilkaisee kiukkuisena konetta, irvistää. Grääääh. Veri ei kierrä, se hyppelehtii.
Viisas päätös (?): Suljen koneen ja menen ulos.
---
Jotain kaunistakin sentään: viikonloppuna työradioni BBC6 soitti peräkkäin jonkun Joseph Arthurin viisun ja perään Bauhausia, mikä oli niin voimakas lauantaikokemus, että sydän tuntui melkein räjähtävän kauniista kokemuksesta. Eilen Timppa ylitti itsensä tekemällä käsittämättömän hyvää kermaviilikastiketta, jota nautimme pallaksen kanssa. Sain aivan käsittämättömän ilahduttavaa palautetta Coloriasta, ihmiseltä, joka ei kuulemma yleensä palautteita laita.
Eiköhän se tästä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti