P------i

Fly butterfly fly. 2005.

Hmm. Tämä alkaa lähestyä melkein animismia. Olen vaihtanut vakio Muumipeikko-muumimukini Mörkömukiin ja nyt on alkanut tuntua siltä, että Muumipeikko tuijottaa minua vihaisesti mukistaan aina, kun menen keittiöön. Yritän vältellä sen katsetta. ... Pitäisikö alkaa huolestua?

Silakat painavat hieman päälle. Yritän työntää ajatusta pään taakse piiloon. Huomenna vaihtuu näyttely.

Ulkona on ollut kaunista ja aurinkoista. Perjantain panikointi keskeytyi leppoisalla ulkoilulla. Hesarin kymmenminuuttiseksi ohjelmoitu ostoreissuni venyi kolmituntiseksi: ensin tapasin Hirokon ja juttelimme aikamme ja myöhemmin tapasin Ankun ja pienoisensa Helmin ja kun porukkaan liittyi vielä Tuija, sopiva jäätelönsyöntiporukka oli koossa. Kirkkopuiston kioskilla oli mukava istuskella ja pyöritellä varpaitaan.

Eilen keräsin kauppareissulla pietaryrttejä värjäystä varten. Mielessäni pienenä varjona häilyy ensi vuoden värinäyttelyn kokoaminen, mikä vielä on mukava ajatus - mutta kuinkahan kauan? Iittiin lupaamani seminaaritekstini lyhennelmä kääntämistä varten on edelleen koneen sisällä kolmeen sanaan rajoittuneena. Ohjemoin sen huomiseen ohjelmaan.

Installaatio - ensimmäiseni - jännittää niin, etten meinaa saada nukuttua. Eihän tuo iso juttu ole, enkä ole edes paikan päällä seisomassa, mutta pliuh. Muuta en osaa sanoa. Timothylta sain viestiä Chicagosta - cd:ni ovat menneet perille ja kunnossa.
Olisin kovasti halunnut lähettää Phirebrushiin omia kuviani, kun edellisessä issuessa oli kuvia ja sain ihan mukavaa palautetta. Mutta kai se on nyt vain uskottava, että elän samassa aikajatkumossa kuin muutkin. Jostakin on pakko karsia.

Janin kannustus ilahdutti suunnattomasti viikon loppupuolella, mutta kaikki hyvyys tässä maailmassa on vain pahuuden peittelyä. Lohduttavan viestin mukana tuli pirullinen Stackopolis linkki, joka ei todellakaan tyytynyt pikkusormeeni. Ihan kuin aikavarkaita ei olisi muutenkaan tarpeeksi. Grrrr.

De gustibus non est disputandum

Omakuva ruttuillen.

Kutsuvierastyö uusitun Silakaan toiseen näyttelyyn (elokuu) kolahti sähkölaatikkooni muutamia tunteja sitten. Olen tuijottanut maagista kuvasarjaa lumoutuneena puolitranssiin vajonneena. En ole aivan tyytyväinen tapaan, jolla olen hoitanut Silakoitani viime aikoina; en voi sietää hällävälismiä tuon tyyppisissä projekteissa ja nyt itse siihen syyllistyneenä ryven otsarajaani myöten itseinhossa. Grrr. Mutta hyvä, että löytyy hyviä tekijöitä, jotka pitävät Silakan pystyssä. Pari päivää uuteen näyttelyyn, sittenpähän pääsevät muutkin pälyilemään.

Omahyväisenä olen tuijottanut iloisena myös uusia tekemiäni värityskuvia. En kaiken uhallakaan voi lakata ylistämästä itseäni ja tekemisiäni. Kuvat ovat NIIN hienoja! *pollea* Ja hopeatussi haisee hyvälle.

Mörköistä kahvia juoden

Parin päivän takainen angstaukseni meni ohi suhteellisen nopeasti. En tiedä oliko se tätä blogin autuutta vai pitäisikö olla ärsyyntynyt, kun en päässyt rauhassa edes itsesäälin täyttämään kukaan ei musta tykkää -vaiheeseen, kun sähköposti alkoi pukkaamaan lohduttavia viestejä ja sähkökortteja. Sitten ei enää paljon ahdistanutkaan ja hymyilyttikin jo vähän. Nyt jo enemmänkin.

Stressaamista en vieläkään oikein hallitse, mutta osaan kyllä pompata levollisesta olotilasta suoraan päättömän paniikin puolelle. Keskellä yötä heräsin siihen, että olen unohtanut tehdä Live Herring -bannerin, joka piti tehdä jo pari viikkoa sitten. Kolme päivää Uninvited -installaationi pystyttämiseen Chicagossa, pitänee tsekata, onko spämmi-cd:t menneet perille. Pari viikkoa seminaaripuheeseeni Iitissä, luonnos pitäisi laittaa perille ja keltaisia ajatuksia irrottaa itsestään (!) Työpuolelle en uskalla edes vilkaista.

Viime viikolla tussailin televisiota katsellessani ja keksin tehdä värityskuvia (houkuttimena pari kuvaa). Vein ne juuri Beckeriin myyntiin - 3 euroa kappale (sis. alvin 8%), ostakaa itsellenne ja lapsillenne meniäisiksi. Tehkää minusta rikas. Ja totta kai - kuten kaikessa *oikeassa* taiteessa: värityskuvissa on kimallustakin. Markkinointihenkisesti tein ensimmäisenä projektille oman nettisivun. Sisältöähän siellä ei vielä ole, mutta piakkoin sisältänee henkeviä väritysohjeita.

Elämäni palkoihmisenä.

Omakuva kiroten.

Alasin pään painona. † † † Sisällä vain paineilmaa. Harvoin on tällaista ahdistusta puristamassa keuhkoja rusinaksi.

Tällainen olotila koostuu useista pienistä harmeista, kuten tämän &%¤&%¤¤%¤###¤###&! koneen jatkuvasta temppuilusta. Ja hienon Lindbergh-henkisen Spirit of St.Louis-puhelimemme rikkoutumisesta - juuri, kun olin perjantaina suureen ääneen vakuuttanut, että koskaan emme lankapuhelimesta luovu. Luulen silti, että päällimmäisin syy angstiin ja ahdistukseen on väsymyksen ja pitkään jatkuneen aikaansaamattomuuden yhteiskeitos. Pikkuharmit eivät itsessään hengen säätä ratkaise, mutta kun puristus on valmiina, ei tarvitse paljon, että henki irtoaa ruumiista tai painuu sinne jonnekin tuntemattomiin syvyyksiin tai katoaa vain johonkin ja jättää vain kuoren.

Hermostuttava olo. Tallailee keittiöön. Olohuoneeseen. Vilkaisee kiukkuisena konetta, irvistää. Grääääh. Veri ei kierrä, se hyppelehtii.
Viisas päätös (?): Suljen koneen ja menen ulos.

---
Jotain kaunistakin sentään: viikonloppuna työradioni BBC6 soitti peräkkäin jonkun Joseph Arthurin viisun ja perään Bauhausia, mikä oli niin voimakas lauantaikokemus, että sydän tuntui melkein räjähtävän kauniista kokemuksesta. Eilen Timppa ylitti itsensä tekemällä käsittämättömän hyvää kermaviilikastiketta, jota nautimme pallaksen kanssa. Sain aivan käsittämättömän ilahduttavaa palautetta Coloriasta, ihmiseltä, joka ei kuulemma yleensä palautteita laita.
Eiköhän se tästä.

asdjfjkeefiu

Elän lahnamaisesti. Ei saa mitään aikaan. Väsyttää tämä tahaton toimettomuus, huoneesta toiseen päämäärätön vaeltelu. Yritän olla lukematta Harry Potteria liian nopeasti, ettei käy niinkuin viimeksi: päivässä ohi ja sitten taas piiiiiitkä odotus. Ei meinaa onnistua, alkaa loppu häämöttää. (En spoilaa, mutta *MIKSI? MIKSI????*)

Työt eivät juuri edisty. Aina, kun pääsen moodiin, ukkonen ilmoittaa olemisestaan ja sitten pistän koneen päältä pois salaman iskujen pelossa.

Tänään kone oli toimeton koko päivän - itse nousin seitsemän maissa illalla pääkivun voittajana. Ja taas väsyttää.

Coloriaan on tullut muutamia palautteita (♥♥♥) ja kyselyitä. Yllättäen lyijyvalkoisesen käytöstä on kysytty viisi kertaa (hyvä homeen estäjä, mutta kielletty maaliaine). Olen yrittänyt ohjailla ihmisiä tietojeni mukaan jonnekin, mutta mikähän olisi se oikea paikka, mihin ihmiset pitäisi ohjata? Ympäristövirasto? Onko sellaista? Pitäisi varmaan jaksaa ottaa selville. Hjälp, hjälp!

Minä, epäempaattinen miehinen androgyyni nainen

En jaksa rustailla koskaan noita 'olet sielultasi amerikkalainen pueblo-intiaani' -testejä, mutta palvomani BBC:n tiedesivuilla roikun harva se päivä testailemassa. Tänään testasin, ovatko aivoni keskimääräisen naisen vai miehen. Häkellyttäen luin ensimmäiset miehiset tulokseni, mutta onneksi sijoituin loppujen lopuksi puoleen väliin skaalaan. Ja saihan sitten vihdoinkin tuon lukea: Your personal brain score: 0


Tässä koko paljastava litania. Talletuksena ensi talvelle, kun luen, mitä olen kesällä saanut aikaan.
-------
Angles / This task tested your ability to identify the angle of a line by matching it with its twin. This is a spatial task, which looks at how you picture space.
Your score: 18 out of 20
Average score for men: 15.1 out of 20 / Average score for women: 13.3 out of 20
You have more of a male brain. On average, men outperform women in this task and those with more mathematical knowledge tend to score quite high as well. In past studies, 60 per cent of the people in this range were men.
---------------
Spot the difference / This task tested your ability to identify which objects changed position. You lost points, if you incorrectly identified objects.
Your score: 79%
Average score for men: 39% / Average score for women: 46%
If you scored between 67 - 100%: Those with a female-type brain generally score in this range. Your ability to remember where objects are may serve as an advantage to you when you're trying to find your way around places. You're more capable of recalling landmarks to get from one place to another.
---------------------
Hands / You said your right thumb was on top when you clasped your hands together.
Right thumb on top: This suggests the left half of your brain is dominant. Many studies have tried to establish whether there is a relationship between handedness and brain dominance. Some scientists believe that if you are left brain dominant, you would be more verbal and analytical.
-------------
Emotions and Systems / This task looked at whether you prefer to empathise or systemise.
Your empathy score is: 8 out of 20
Average score for men: 7.9 out of 20 / Average score for women: 10.6 out of 20
Empathisers are better at accurately judging other people's emotions and responding appropriately. If you scored 15 and above, you are very empathic and would be an ideal person to comfort people in a time of crisis. Women in general are better at empathising.

Your systemising score is: 8 out of 20
Average score for men: 12.5 out of 20 / Average score for women: 8.0 out of 20
Systemisers prefer to investigate how systems work. A system can be a road map, flat pack furniture, or a mathematical equation – anything that follows a set of rules. A score of 15 and above suggests you're good at analysing or building systems. Men in general are better at systemising.

--------------
Eyes / This task tested your ability to judge people's emotions.
Your score: 8 out of 10
Average score for men: 6.6 out of 10 / Average score for women: 6.6 out of 10
Your result suggests you are a good empathiser, sensitive to other people's emotions. Women generally fall into this category.
------------
Faces / This task looked at how you rate the attractiveness of a series of faces. The images you looked at were digitally altered to create slight differences in masculinity.
Your choices suggest you prefer more masculine faces.
---------------------
3D shapes / This task tested your ability to mentally rotate 3D shapes.
Your score: 11 out of 12
Average score for men: 8.2 out of 12 / Average score for women: 7.1 out of 12
Are you an engineer or do you have a science background? People with these skills tend to score in this range. Past studies have concluded that people in this range have a more male brain.
----------------
Words / This task looked at your verbal fluency.
Your score: you associated 15 word(s) with grey and you named 7 word(s) that mean happy. We are assuming that all the words you entered are correct.
Average score for men: 11.4 words total / Average score for women: 12.4 words total
Most people in this range have a female-type brain.
----------------
Ultimatum / This task asked you how you would divide money.
If you had to split £50 with someone, you said you would demand £25
So far on the Sex ID test, men have demanded 51.6% (£25.80) of the pot and women have demanded 51.0% (£25.50), on average.
Sex differences are small in this task. Demanding less than 60% of the pot (ie £30) is more typically female. Demanding more than 65% of the pot (ie £32.50) is more typically male.

Ahdistaa

Hands of Stone.

Melkein pelottavaa tuo tapa, jolla kansainväliset nettiartsupostituslistat reagoivat väkivaltatapahtumaan kuin tapahtumaan: reagoi! kommentoi! kritisoi! tee teos! Onhan se hienoa, että aktiivisuusnappulaa on käännetty kaakkoon, mutta kyllä se Spinal-Tap-11 voisi olla rajana. Ei sitä viiteentoista asti tarvitsisi vääntää. Välillä alkaa tuntua kuin tuo synkkien uutisten virta olisi vain sitä mustaa, muhevaa ravintorikasta maata, joka saa nettitaiteilijoiden viherpeukalot naputtamaan raivoisasti hiirennappulaa. Välillä tuntuu kuin syystä olisi muodostumassa itsetarkoitus.

Suurin osa teoksista on jonkinlaista uutiskollaasia, jossa uutisvirrasta poimitaan kuvia ja laitetaan niitä rinnastumaan toisiinsa. Lopputulos monissa teoksissa on sama kuin oma toimintani jonkun katastrofiuutisen aikaan: hypin tv-kanavalta toiselle etsien uutta tietoa, väliin pompsahtaa Kauniita ja rohkeita. Tai niinkuin viime talven aikana, kun yhtä-äkkiä havahdun kuolemaan naurun säestyksellä: puolet ruudusta Aasiassa kuolleiden listaa ja toinen puoli pyörittää amerikkalaista sitcomia filmed in front of live audience. Teokset kommentoivat yleensä ihmisen suunnatonta sensaationhakuisuutta ja välinpitämättömyyttä - ja paradoksaalisesti teokset näyttävät itse päätyvän juuri siihen. Toisaalta osa teoksista, jotka syntyvät tuosta maailmanahdistuksesta, on ajoittain hyvin koskettavia ja pysäyttäviä ja jäävät elämään varmaan katastrofin/sodan/attentaatin jälkeenkin. Ja osa rakentaa aika hienoa otosta maailmanhistoriastamme, kuten Ten by Ten -dokumentti, jonka arkistoja on varmasti mielenkiintoista katsoa parin kymmenen vuoden päästä: http://www.tenbyten.org/10x10.html Ja jonka maailmankuvakatsausta olen puolen vuoden ajan seurannut päivittäin.

Silti simppeli maalaismieleni kysyy kysymyksen, jota monet kysyvät aina uutisten kohdalla: miksei listalla näy kommentointipyyntöjä iloisiin asioihin? Ilmeisesti iloiset asiat eivät voi idättää taidetta.

Onneksi meillä on Sub tv, jota katsellessa voi aika tehokkaasti välttää reaalimaailman, kaikesta realitystä huolimatta.

----
Ennenkuin syöksyn täysin television uumeniin, hieman arkipäivää: unohdin maksaa toukokuun alvini (kokonaiset 2,33€) ja soitin verotoimistoon kysyäkseni, miten pitäisi menetellä, kun en ymmärrä ohjeista mitään. Setä siellä sanoi virallisesti, että kirjan mukaan tuosta pitäisi maksaa veronlisäystä, mutta jos summa on alle kolme euroa, ei varmaankaan tule mitään seuraamuksia. Kolmen päivän viive tuskin lisää tuon alkuperäissumman korkoa yli kolmen euron millään, mutta mistäs sen nyt tiedän - setä alkoi laskea ja linja katkesi. Kadotin siis yhteyden verovirastoon. Maksoin silti ja rustasin epämääräisiä merkintöjä viestikenttään. Kohta varmaan ajaa veropoliisi pihaan ja pidättää. *LOL*

Meilläpä on uusi pesukone

Valoissa 1.

Devilish actions. Se aiemmin paholaiseen rinnastettu kuva on löytänyt tiensä myös muihin blogeihin (esim.) ja yleensä taustakuvaksi. Itse kyllä suosisin jonkinlaista muuta käyttöä, on niin vaikea lukea tekstiä tuon alta. Tuota nimenomaista kuvaa on ladattu ihan käsittämätön määrä. Jostain amerikkalaisesta goottiyhteisöstäkin tuli oikein lupakysely kuvan käyttöön jossain omassa lehdessään - suostuin, vaikkakin huomautin, että tuosta ei painokuvana kovin hyvälaatuista tule. Kyseessä on kuitenkin vain jonkun pienen skenen zine, joten jos itse ovat tyytyväisiä. Olen saanut aikaiseksi jonkinasteisen kuvahitin siis. :D

Eilinen päivä meni päättömän haahuilun parissa. Aamulla (=Greenwichin aikaa) ajattelin aloittaa työt pirtsakkana ja energisenä, mutta lento loppui lyhyeen, kun verkko tippui ja jäin tyhjän päälle. Onneksi Aalto-museo on vieressä ja sieltä löytyy lounas/kahvi-aikaan seuraakin ja kahvilasta oivaa lounasta. Kiertomatkalla kävin oikein RUOKAKAUPASSA, koska jääkaappiin on mukava ostella kaikenlaista, kun se on vielä niin puhdas kuin olisi jonkun muun.

Tänään Hanna poikkesi Kuopion matkallaan Jyväskylään ja kävimme Katariinan kammarissa (vai mikä lie) kahveella ja - öh - pullalla. Olipa mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Ja toivottavasti pian uudelleen. (Hannan työkoti löytyy osoitteesta Superstar Collective - heti sinne kaikki mainostoimistopalveluita kaipaavat!)

Otsikko kertookin kaiken muun oleellisen.

Päivänsäde Menninkäinen

Valoissa 2.

Tällä hetkellä voin varsin hyvin siihen nähden, että minulta jäi kaksi hotelliaamiaista miltei tyystin väliin. Hotelliaamiaiset ovat kuitenkin suurinpiirtein elämän suuria kohokohtia. Lieneekö tässä auringonpistoksen jälkiaaltoilua päässä vai mitä - sukujuhlainen viikonloppu Tampereella kului lähinnä murjottaessa ja norjan tehokurssilla, kun aurinko kävi käsiksi (säteeksi?) Aurinkoa on aina mukava ikävöidä, kun sitä ei näy, mutta kun se tulee näkyviin, voi vain piileskellä. Viisi minuuttia auringossa, sen jälkeen on iho karrella ja aivosolut vellovat sulassa rasvaliemessä. Perjantaina vaelsimme kaunista rantareittiä, nautimme grilliruokaa ja mansikoita ja jäätelöä. Lauantaina yritin toipua puoli yhteen asti, sitten kävimme syömässä, pikashoppailimme hieman ja järvellä kelluimme reilut kolme tuntia - ja jos säteilykestävyyteni olisi kovempaa luokkaa, kaikki olisi varmaan päättynyt paremmin. Sunnuntain olisin mielelläni jättänyt väliin ja tämä päiväkin on kulunut pimeässä kylpyhuoneessa kylmän ammeen pohjalla.

Kun on nurina alkanut, pistetään sitten koko laidallinen: kirjojakaan ei pitäisi avata. Kirjakaupassa vilkaisin Arabian muuminäyttelyyn liittyvää kirjaa ja näin hienon Muumi unelmoi (?) -mukin, jota on painettu vain 2005 kappaletta. Eihän sitä enää mistään saa. Soitin epätoivoissani Arabian tehtaanmyymäläänkin, mutta toivo on mennyttä: mukit olivat loppuneet kahdessa viikossa.

...
No, sukulaisia oli sentään mukava nähdä ja puhuin jopa sanan saksaakin. Kyllä minusta vielä kosmopoliitti tulee.

Oudon epäolennainen olo.

Valoissa 3.

Huomasin, että viimeiset merkintäni ovat johdattuneet kodinkoneisiin, joten palatakseni tähän henkevyyden täytteiseen elämääni: späm-artsuiluni Uninvited words on lähtenyt kohtuullisen hyvin leviämään maailmalle. Vielä ei ole kuvia kukaan lähettänyt omista installaatioistaan, mutta tilastoista olen seurannut kävijämäärän kivaa kasvua ja Kanadasta joku lähetti kiitoksia hyvästä lenkkeilyäänimaailmasta... Joitakin päiviä sitten sain ilmoitusta, että joku intialainen kouluporukka olisi aikeissa koota installaation jonnekin Intian syvään viidakkoon (!) kouluretkellään - ilmoittelevat tarkemmin myöhemmin. Sen sijaan Chicagoon Open Source / Open Ear -festareille (messhall.org + osoe.net) installaation pystytys on varmistunut: se pystytetään elokuun ensimmäisenä ja on pystyssä noin viikon.
Tänään pistin kutsua seuraavalle H. Silakka-vieraalle, jonka toivon ottavan kutsun vastaan siitä huolimatta, että olen näin myöhään liikkeellä. Pitäisi nyt kiskaista itsensä niskasta jälleen selkärankaista jäljittelevään asentoon, jotta homma tulisi kunnolla hoidettua.

---

Eilen todistin BBC:ta kuunnellessani Olympialaisten mukanaan tuomaa riemua, tänään olen seurannut vahingoksi epäillyn metroräjähdyksen muuttumista terroritekojen sarjaksi. Ulkoa aurinko tungettelee sisään ja etäinen linnunlaulu kaikaa liikenteen lomasta samalla, kun radiossa epäuskoiset räjähdysten silminnäkijät kertovat tilanteesta ääni vavisten. Niin kaukana, mutta niin lähellä.

---

Toivottavasti Lontoon kaverit ovat välttyneet onnettomuudelta.

Meilläpä on vanha pesukone

Valoissa 4.
Uuden jääkaapin luoma hehkeä elämänillusiomme sai katkeran lopun pari tuntia sitten. Puhtaamman elämän imussa latasin koneeseen valkoisia lakanoita ja kuvittelin kuinka niitä kesätuulessa asettelisin kuivumaan kuin vanhassa Suomi-filmissä ikään. Mutta kone oli toista mieltä: sanoi runks ja kronks ja alkoi vilkutella valojaan, jolloin minä tempaisin koneen pois päältä ja töpselin pois seinästä. Sitten se alkoi vihamielisyyksissään lykätä myrkkykaasua ilmoille. Avasin ikkunat ja pienen sompailun jälkeen tilasin hätänumerosta itselleni kolme uljasta palomiestä katsomaan pillit ulvoen, onko tulipalon vaaraa. Ei ollut, mutta kone on entinen. Hajukaan ei kuulemma tapa, kun näköjään suurimman haisutason yli selvisin hengissä.

Polyannaillen olen itseasiassa tyytyväinen, ettei tänään tarvitse enää pestä pyykkiä ja pian saatamme saada uuden pesukoneenkin (mikäli sellaisia matalia malleja vielä löytyy jostakin...).

Ennen kaikkea pidän tätä korkeamman voiman merkkinä siitä, etteivät kotityöt ole minua varten. Pitäisi ihmisen pysyä ruodussaan ja niin aion nyt tehdä: Ulla tulee parin tunnin kuluttua haistelemaan katkujen jäännöksiä ja katsomaan photoshopilla luomaani näyttelylayoutin alkua...

Meilläpä on uusi jääkaappi

Valoissa 5.

Päivä on ollut jokseenkin kummallinen: melkein oikeaa ruumiillista työtä. Aamulla piti herätä jo kukonlaulun aikoihin (kello oli soimassa kahdeksalta ja 45 min sen jälkeen oli viimeinenkin taloutemme selkärangaton noussut vuoteesta ylös). Jääkaapin puhdistusprojekti alkoi itseasiassa jo eilen vanhentuneen ja epätunnistettavan poisheittämisellä - jonka jälkeen huomasimme, ettei meillä oikeastaan ole ruokaa lainkaan. Aamulla sitten pakkasimme pari jääkaapinjäämää - lähinnä chili- ja currytahnoja yms. - kylmälaukkuun, lonksuttelimme kaapin kolostaan ja sulatimme. Ja häpeällisyyden vuoksi siivosimme suurimmat tahrat pois, vaikka kaatopaikallehan tuo kaappi todennäköisesti suoraan matkaakin. Uusi kaappi kuorittiin paksusta styroksipanssaristaan ja jätettiin tutustumaan uuteen asuinympäristöönsä.

Sillä välin kun jääkaappi tasoitti nesteitään, menimme me tasoittamaan omiamme Lounaispuiston grillille (...edellinen lause toimisi *niin* paljon paremmin kuluneella junttifraasiakselilla, jos olisin juonut muutakin kuin vettä). Grilliltä näköjään saa hyvän fetasalaatin kohtuuhinnalla, suosittelen. Seuraavalla kerralla pitää varmaan kokeilla tapas-listaa, kun mustekalarenkaat ja scampit houkuttelivat. Ruoan jälkeen maistui jäätelökin ja seuraakin tuli: Jari T oli ohikulkumatkalla, mutta järkisyistä keskeytti matkansa ja liittyi seuraamme. Mukava turinoida niitä näitä ja nauttia kesäterassista. Jari tuli vielä saattelemaan meitä kotiinpäinkin ja samalla tarkastutti Jaakon ja Timpan Pätkiin. Terassilta sillan alle, niinhän se menee.

Kotona jääkaappiprojekti jatkui nitkuttamalla jääkaappi paikalleen (liian monimutkainen projekti kuvailtavaksi), siirtämällä ruoat takaisin jääkaappiin ja pakastimeen ja loppusilauksen virkaa toimitti edellisen jääkaapin ovesta uuden oveen läimäisty Muumilaakson kartta, joka kaikessa kuluneisuudessaan heti toi takaisin hieman elähtäneen keittiön tunnelmaa.

Olen yrittänyt pitää linjanani kirjoittaa tähän blogiin pelkästään artsuiluprojekteistani ja jättää työelämäni kerrottavaksi toisenkielisenä toisaalle ja lopun elämän omaksi elettäväkseni, mutta koska uuden jääkaapin virittely suorastaan mullisti pienen universumimme, pakko on näköjään purkautua. Uuden elämän imussa myös tiskasin illalla suuren kasan vanhoja tiskipöydällä iät ajat seisoneita säilykepurnukoita ja tänään ostin alakertamme kirpparilta jokseenkin 70-lukuhenkiset *KUKKAverhot*, jotka nyt koristavat keittiötämme. Ihan kuin asuisimme jossain muualla.

Muutenkin tänään on ollut sellaista vieraan paikkakunnan meininkiä. Huomasimme pari päivää sitten, että joku oli haukannut palan Postin talosta pois ja tänään oli pakko soittaa Jyväskylä-neuvontaan ja tiedustella postin sijaintia... Spam-soundtrackia lähdössä villiin Chicagoon - siitä enemmän myöhemmin. Nyt olen liikaa jääkaappimme lumoissa. Menen tuijottamaan sitä.

There's A Lady Who's Sure All That Glitters Is Art

Stairway To Heaven.

Työprojektit ovat edistyneet hieman kökköisästi. Löysin pari päivää sitten aapeli.comista värivaltaus-pelin, johon olen jäänyt koukkuun. Viime yönä oli tavallista mukavampi pelisessio jonkun nimimerkin kanssa, jonka kanssa tuli pelatessa chatattuakin jotain pelatessa. Kaiken lisäksi olimme aika tasaveroisia pelaajia, joten ei tarvinnut hävetä tai turhaantua. Tämänpäiväiset yritykset ovat olleet vähän epäonnistuneempia: pari kertaa olen hävinnyt niin helposti, että vastassa lienee ollut kasvi; pari kertaa hävinnyt niin hurjasti, että lienen itse ollut kasvi.

Tämänpäiväiset saavutukseni ovat tähän mennessä olleet melko köyhät: Photoshopin ja DreamWeaverin olen avannut ja Anssille mailaillut H.Silakasta, sukuhistoriastani ja Aidan juonen typistettynä (!)

BBC6 juhlii päivääni soittamalla Pixiesin Velouriaa, mistä lähetän nyt Gideon Coen tuuraajalle Andrew Collinsille kiitokset sähköpostitse - leiska kun valmistui biisin soidessa kuin sattumalta. [10min myöhemmin] IIK. Siellä se Andrew nyt lukee viestiäni ja nimenikin sanoi oikein!

---
Mihin yrittänyttä ei laiteta?
Mietin vaan.