Janis Ian - Jesse

Aivan uskomatonta! Menen tänään nukkumaan kummallisessa tunnemikserissä: riemun ja oudon isovelivalvoofiiliksen melko vahvassa sekoituksessa...

Viime vuonna tuli tarve tehdä jotain käsilläkin, joten osallistuin Brooklyn Art Libraryn Sketchbook Projectiin, jossa kuvitettiin Moleskin-vihko. Äidyin kelaamaan taaksepäin aikaan ennen tietokoneita, kun saturunot vielä pulppuilivat päässä - ja lopputulokseksi tuli kynäilty ja kuvitettu englanninkielinen puolirimmaava runosatu A Little Witch Who Knits. Kirjasen sain matkaan New Yorkia kohti tammikuussa. Juuri nyt on Brooklynin Art Libraryssa menossa avajaiset. Olin ne totaalisesti jo unohtanut tässä kaiken Live Herring '11 -kiireen keskellä, mutta sain sopivasti muistutuksen, kun tulin sulkemaan konetta ja meiliini tipahti viesti, että joku otti juuri sketchbookini luettavaksi (niissä on viivakoodit - joka kerran, kun kirjaseen tarttuu joku, se viedään viivakoodin lukijan kautta ja siitä tulee viesti tekijälle). Tuntui aika hillittömän hienolta, koska projektiin osallistujia on tajuton määrä - melkein 30 000, jos oikein luin! Vieläkin oudommalta - monessakin mielessä - tuntui se, että innoissani klikkasin lukijaprofiilia ja sivuille päätyessäni huomasin live-lähetyksen taidekirjastotilasta - ja OMAN KIRJASENI jonkun kädessä! Mitä ihmettä?! Tosi outo tunne katsella jotain toista tyyppiä toisella puolella maapalloa reaaliaikaisesti, varsinkin, kun henkilöllä itsellään ei ollut tarkuuvarmasti mitään tietoa siitä, että häntä tarkkaillaan. Onneksi käveli ulos kuvasta ennenkuin ehdin syventymään tarkemmin ilmeanalyysiin :)


Kyllä tämäkin projekti alussa vähän taisteli vastaan... Eikä niin vähänkään. Kirjanen oli mukana Firenzessä ja alunperin aloin tehdä siitä jotain ihan muuta, mutta jotenkin idea ei vain kantanut loppuun. Tuntui, ettei paperi puhunut kanssani yhtään samaa kieltä ja ideakin vähän hävisi matkan varrella. Aloitin Firenzessä kirjan tekemisen temperalla ja pottupainamisella, mitä oli tarkoitus jatkaa kotiin palattua, mutta se ei vain toiminut. Koska otin koko projektin itselleni vähän jonkinlaiseksi taideterapiahankkeeksi ja lähdin tekemään sitä ihan huvin vuoksi, en viitsinyt hirveästi sitä stressata. Mietin kaikenlaista modernihkoa kuvitussysteemiä ja sarjakuvankin tekoa, mutta mikään ei oikein napannut. Hiljalleen itselleni tuli tarve tehdä kunnon vanhanaikainen nonsense-satu ja päästä värittelemään Copiceillani. Osallistuin nimenomaan "story"-sarjaan ja halusin tehdä oikein perinteisen tarinan alun, keskikohdan ja lopun kanssa - enkä mitään nonlineaarista ultramodernia höttöä. Joulupäivänä, kun copypastailin työprojekteja, idea alkoi hahmottua. Pitkän vitkastelun jälkeen aloin toteuttaa kirjasta tottakai viimeisenä viikonloppuna ennenkuin se piti lähettää - hyvin haudutetunhan pitäisi perinteisesti valmistua nopeasti.

Joten riivin kirjasta alkuperäiset sivut pois ja vaihdoin siihen paksummasta ja huokoisemmasta paperista muotoon leikatut sivut. Kiireessä ja totaali-idioottina en tietenkään hoksannut kokeilla etukäteen kunnolla, miten Copicit käyttäytyvät paperilla: pieni testipala ei paljastanut sitä, että tussi tulee aika voimakkaastikin läpi. Kun olin sekä luonnostellut että kirjoittanut tarinan suoraan paperille, en yksinkertaisesti enää ehtinyt etsiä ja kokeilla uutta paperia, joten päätin vaihtaa kyniä. Puukynäyritys loppui siihen istumaan. Vaha- ja öljyliidut lopulta tuntuivat oikealta vaihtoehdolta, mutta kun olin päässyt ensimmäisten tärkeimpien kuvien loppuun, tajusin, etten ikinä saa liiduilla sellaista jälkeä kuin haluaisin. Mietin, josko Copiceilla voisi hieman paikata kaikkein roheimpia reunoja tasaisemman oloiseksi - ja kappas: samalla huomasin, että niillä voi hyvin värittää liitupinnan päälle ilman, että väri menee läpi. Pinnasta tuli kieltämättä oudon tuntuinen, mutta livenä varsin kivan näköinen. Valkoiset maalitussit eivät sensijaan toimineet rajauksessa yhtään niinkuin piti: piirtäessäni huomasin, että ne suorastaan väistelivät vahaliitujen jälkeä, vaikka periaatteessa tussin pitäisi tarttua kaikille pinnoille. Tulipahan askarrellessa vähän roheutta kuviin.

Mutta kaikenkaikkiaan: tuli hyvä satu ja ihan hyvä kuvituskin. Harmittaa vain, kun en kunnolla hoksannut skannata kirjaa ennen lähetystä, koska näin jälkeenpäin mietin, että muutamia pieniä fiboja paikkaamalla siitä olisi ehkä voinut saada julkaisukelpoisenkin opuksen... Kaikki kuvat tuli otettua prosessissa, kun viimeistely oli vielä kesken. Kirja on kuitenkin nyt Brooklynissa skannausjonossa, joten ehkä se tulee esille jossain vaiheessa kokonaan - ja samantien virittelen siitä uuden version omaan käyttööni...


THE SKETCHBOOK PROJECT ON TOUR:
Brooklyn Art Library February 19-27, 2011 / 103A N. 3rd St., Brooklyn, NY 11211 | Open Tue - Sun / Noon - 8pm / Closed Mondays (L train to edford Ave.)
Austin Museum of Art March 12th, 2011 (during the SXSW festival!) Austin, TX
SPACE Gallery March 30-April 2, 2011 Portland, ME
The Granite Room April 8-9, 2011 Atlanta, GA
Transformer Gallery April 11-30, 2011 Washington, DC
Form/Space Atelier June 10-12, 2011 Seattle, WA
111 Minna Gallery June 18, 2011 San Francisco, CA
Hyde Park Arts Center July 14-17, 2011 Chicago, IL
Full Sail University July 29-July 31, 2011 Winter Park, FL