Pitää pistää jossain välissä kuvakertomus kaikesta vuoden alun touhusta ja sinne väliin tilitys kaikesta, mikä on mennyt vinosti pieleen. Onneksi onnistumisen hetkiäkin on. En vielä uskalla ääneen sanoa, mutta toivon hartaasti, että vanha sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitää todellakin paikkansa... Äänekosken näyttelytyöt ovat nimittäin jo kaksi kertaa valahtaneet alas. Jospa nykyinen viritys kestäisi näyttelyn loppuun saakka.
Itse näyttelyn pystytys oli aivan järkyttävän hankala (systeemit, varasysteemit ja varasysteemien systeemit eivät toimineet), puhumattakaan koko näyttelyn tekemisestä, joka seilasi koko ajan vastavirrassa. Joku jo kysyikin, että miksen vie sinne esille "vain jotakin - onhan sulla noita töitä" - mutta jotenkin itse haluaisin ajatella, että omissa näyttelyissäni on sydän ja sielu mukana ja ne on kokonaisuuksina ajateltu. Universumikin yritti olla toista mieltä: en saanut haluamaani paperia, paspojen piti alunperin olla ovaalinmuotoiset ja itse töiden tekemisessä tuli eteen kaiken maailman pientä säätöä, että se määrällisesti alkoi tuntua jo jonkun keskiarvokäyräteorian murtamiselta. Mutta nyt on Äänekoskella ensimmäistä kertaa esillä Vieraat-sarjan vedokset (10ed + lisäksi niistä on olemassa uniikit pienet kehystetyt työt, jotka ovat nyt esillä Turussa) ja samoin ensimmäistä kertaa esillä laserprinttiteippikollaasi Kuulumattomat.
Tyytyväinen. Olen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti