Magazine — Shot By Both Sides

[Vieras 9. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Live Herring '11 toinenkin näyttely (Jyväskylän taidemuseossa) on nyt saatu auki ja hommat alkaa olla enemmän tai vähemmän hallussa. Säätöähän tässä riittää vielä mennen tullen, varsinkin pirullisissa tiedostomuodoissa - jostain syystä mpeg-4-koodeksilla tehtyjen fileiden toisto ei välttämättä onnistu soittimissa vaikka pitäisi. Katsotaa nyt, millainen taistelu tulee ensi viikolla maanantaisessa näyttelysisällön vaihdossa. Mutta työtä tosiaan riittää niin paljon kuin vain ehtii tekemään. Toisaalta, en halua vinkua. Minkäänlaista epätoivon tuntua ole päässyt syntymään - enkä ole todellakaan yksin tekemässä. Tähän asti homma on sujunut vielä suhteellisen hyvällä hauskuudella. Ja tänään oli lehdessäkin Suuri Helpotuksemme: Suomen kulttuurirahaston apuraha 10 000 euroa.

Kyllä silti huomaa, ettei sitä meinaa jaksaa puskea projekteja ja töitä seitsemää päivää viikossa aamusta iltaan. Keho tietää heti, kun saa puoleksi päiväksi luovuttaa: heti, kun istuu vähäksi aikaa alas lepäämään, alkaa joku tauti nostaa päätään. Onneksi eilen sentään sain käytyä Värjärikillan vuosikokouksessa. Harmittaa kyllä, kun tämän kertainen kurssi jäi väliin: olisi ollut kiva saada jotain vaihteeksi aikaan käsilläänkin.

Jossain välissä pitäisi alkaa myös ennakoida omaa tulevaa artsuiluaan. On aika hirveä määrä juttuja bubbling under ja pari aika isoakin hanketta, jotka vaatisivat aikaa ja keskittymistä - jota ei nyt ole tarjota. Varsinkin huono osallistumiseni yhteen yhteistyöprojektiin syö henkisesti, mutta kaikkeen ei vain veny.

Artsuiluun liittyvä muukin kehitys on jotenkin tien risteyksessä - vai pitäisikö sanoa, että oikein risteyssumassa. Eräskin alkuvuoden aamu alkoi ahdistuksella: käyttämääni Hahnemühlen paperia ei saa välittäjiltä Suomesta eikä Ruotsista; eikä näköjään mistään netistäkään. Eikä ihme: tuotanto on ajettu alas pari kuukautta sitten. Myös printterin ja sen seuraajien valmistus on lopetettu viime vuonna, joten olisikohan aika alkaa miettiä seuraajaa. Paperille saa kyllä hyvälaatuista korviketta, eikä eroa entiseen paljaalla silmällä huomaa, mutta kyllähän alkaa hiljalleen vaikuttaa siltä, että myös musteiden valmistus aletaan hiljalleen ajaa alas. Olin kyllä tsekkaavinani, että nuo suurkuvatulostimet käyttävät samoja musteita kuin tuo pikkuinen printterini, joten... A2-kokoinen tulostin on kyllä ollut mielessä jo pidempään. HP:lla ei sellaista ilmeisesti ole: pitäisi ostaa tosi iso. Päänvaivaahan tämä aiheuttaa, koska en haluaisi luopua Vivera-musteista, jotka on mennen tullen peitonneet mm. kaikki Epsonin musteet testeissä.

Hahnemühlen paperia sentään sain uuden kokeilusatsin kotiin, vielä kun ehtisi testata.

Janis Ian - Jesse

Aivan uskomatonta! Menen tänään nukkumaan kummallisessa tunnemikserissä: riemun ja oudon isovelivalvoofiiliksen melko vahvassa sekoituksessa...

Viime vuonna tuli tarve tehdä jotain käsilläkin, joten osallistuin Brooklyn Art Libraryn Sketchbook Projectiin, jossa kuvitettiin Moleskin-vihko. Äidyin kelaamaan taaksepäin aikaan ennen tietokoneita, kun saturunot vielä pulppuilivat päässä - ja lopputulokseksi tuli kynäilty ja kuvitettu englanninkielinen puolirimmaava runosatu A Little Witch Who Knits. Kirjasen sain matkaan New Yorkia kohti tammikuussa. Juuri nyt on Brooklynin Art Libraryssa menossa avajaiset. Olin ne totaalisesti jo unohtanut tässä kaiken Live Herring '11 -kiireen keskellä, mutta sain sopivasti muistutuksen, kun tulin sulkemaan konetta ja meiliini tipahti viesti, että joku otti juuri sketchbookini luettavaksi (niissä on viivakoodit - joka kerran, kun kirjaseen tarttuu joku, se viedään viivakoodin lukijan kautta ja siitä tulee viesti tekijälle). Tuntui aika hillittömän hienolta, koska projektiin osallistujia on tajuton määrä - melkein 30 000, jos oikein luin! Vieläkin oudommalta - monessakin mielessä - tuntui se, että innoissani klikkasin lukijaprofiilia ja sivuille päätyessäni huomasin live-lähetyksen taidekirjastotilasta - ja OMAN KIRJASENI jonkun kädessä! Mitä ihmettä?! Tosi outo tunne katsella jotain toista tyyppiä toisella puolella maapalloa reaaliaikaisesti, varsinkin, kun henkilöllä itsellään ei ollut tarkuuvarmasti mitään tietoa siitä, että häntä tarkkaillaan. Onneksi käveli ulos kuvasta ennenkuin ehdin syventymään tarkemmin ilmeanalyysiin :)


Kyllä tämäkin projekti alussa vähän taisteli vastaan... Eikä niin vähänkään. Kirjanen oli mukana Firenzessä ja alunperin aloin tehdä siitä jotain ihan muuta, mutta jotenkin idea ei vain kantanut loppuun. Tuntui, ettei paperi puhunut kanssani yhtään samaa kieltä ja ideakin vähän hävisi matkan varrella. Aloitin Firenzessä kirjan tekemisen temperalla ja pottupainamisella, mitä oli tarkoitus jatkaa kotiin palattua, mutta se ei vain toiminut. Koska otin koko projektin itselleni vähän jonkinlaiseksi taideterapiahankkeeksi ja lähdin tekemään sitä ihan huvin vuoksi, en viitsinyt hirveästi sitä stressata. Mietin kaikenlaista modernihkoa kuvitussysteemiä ja sarjakuvankin tekoa, mutta mikään ei oikein napannut. Hiljalleen itselleni tuli tarve tehdä kunnon vanhanaikainen nonsense-satu ja päästä värittelemään Copiceillani. Osallistuin nimenomaan "story"-sarjaan ja halusin tehdä oikein perinteisen tarinan alun, keskikohdan ja lopun kanssa - enkä mitään nonlineaarista ultramodernia höttöä. Joulupäivänä, kun copypastailin työprojekteja, idea alkoi hahmottua. Pitkän vitkastelun jälkeen aloin toteuttaa kirjasta tottakai viimeisenä viikonloppuna ennenkuin se piti lähettää - hyvin haudutetunhan pitäisi perinteisesti valmistua nopeasti.

Joten riivin kirjasta alkuperäiset sivut pois ja vaihdoin siihen paksummasta ja huokoisemmasta paperista muotoon leikatut sivut. Kiireessä ja totaali-idioottina en tietenkään hoksannut kokeilla etukäteen kunnolla, miten Copicit käyttäytyvät paperilla: pieni testipala ei paljastanut sitä, että tussi tulee aika voimakkaastikin läpi. Kun olin sekä luonnostellut että kirjoittanut tarinan suoraan paperille, en yksinkertaisesti enää ehtinyt etsiä ja kokeilla uutta paperia, joten päätin vaihtaa kyniä. Puukynäyritys loppui siihen istumaan. Vaha- ja öljyliidut lopulta tuntuivat oikealta vaihtoehdolta, mutta kun olin päässyt ensimmäisten tärkeimpien kuvien loppuun, tajusin, etten ikinä saa liiduilla sellaista jälkeä kuin haluaisin. Mietin, josko Copiceilla voisi hieman paikata kaikkein roheimpia reunoja tasaisemman oloiseksi - ja kappas: samalla huomasin, että niillä voi hyvin värittää liitupinnan päälle ilman, että väri menee läpi. Pinnasta tuli kieltämättä oudon tuntuinen, mutta livenä varsin kivan näköinen. Valkoiset maalitussit eivät sensijaan toimineet rajauksessa yhtään niinkuin piti: piirtäessäni huomasin, että ne suorastaan väistelivät vahaliitujen jälkeä, vaikka periaatteessa tussin pitäisi tarttua kaikille pinnoille. Tulipahan askarrellessa vähän roheutta kuviin.

Mutta kaikenkaikkiaan: tuli hyvä satu ja ihan hyvä kuvituskin. Harmittaa vain, kun en kunnolla hoksannut skannata kirjaa ennen lähetystä, koska näin jälkeenpäin mietin, että muutamia pieniä fiboja paikkaamalla siitä olisi ehkä voinut saada julkaisukelpoisenkin opuksen... Kaikki kuvat tuli otettua prosessissa, kun viimeistely oli vielä kesken. Kirja on kuitenkin nyt Brooklynissa skannausjonossa, joten ehkä se tulee esille jossain vaiheessa kokonaan - ja samantien virittelen siitä uuden version omaan käyttööni...


THE SKETCHBOOK PROJECT ON TOUR:
Brooklyn Art Library February 19-27, 2011 / 103A N. 3rd St., Brooklyn, NY 11211 | Open Tue - Sun / Noon - 8pm / Closed Mondays (L train to edford Ave.)
Austin Museum of Art March 12th, 2011 (during the SXSW festival!) Austin, TX
SPACE Gallery March 30-April 2, 2011 Portland, ME
The Granite Room April 8-9, 2011 Atlanta, GA
Transformer Gallery April 11-30, 2011 Washington, DC
Form/Space Atelier June 10-12, 2011 Seattle, WA
111 Minna Gallery June 18, 2011 San Francisco, CA
Hyde Park Arts Center July 14-17, 2011 Chicago, IL
Full Sail University July 29-July 31, 2011 Winter Park, FL

Tricky - Ghetto Stars

[Vieras 8. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Oli tarkoitus postailla blogiin hienoja kuvia Äänekosken näyttelystä, mutta enhän ole mitään ehtinyt, kun rikosilmoitusten vääntäminen ja Live Herring '11 -touhu on kaapannut koko elämän. Johan se on kohta ohi.

Sikäli itselleni aika hieno juttu, että sain tuohon Äänekosken näyttelyyn vihdoin aloitettua isojen laserprinttitöiden sarjan (Kuulumattomat), jota olen päässäni hahmotellut varmaankin kymmenen vuotta. A4-kokoisille kuultopapereille laserilla tulostetut kuvat on koostettu täysin photarin actioneja käyttäen. Olen kyllä valinnut etukäteen malliksi muutamia valokuvia, joiden mukaan olen sitten ohjaillut actionien avulla syntyviä kuvioita, eli eivät nuo ihan puhdasta tietokonetuotetta ole. Ja hienosti craftina teipillä kiinni! Äänekoskella on kolme esillä, ensi syksynä kymmenen kuvan setti tulee esille Korpilahdelle Höyry-galleriaan ja tässä samalla hiljakseen työstän sadan kuvan sarjaa valmiiksi. Mihin menee varmaan pari vuotta, jos aikaa löytyy tekemiseen. Kummasti inspiroisi, jos tuolle massiiviselle tilateokselle löytyisi jostakin iso tehdashalli, mihin sen voisi laittaa pelottelemaan herkkiä sieluja.

Kuvat näyttelystä ovat joka tapauksessa vielä kameran uumenissa, kun ei ole ehtinyt muistikorttia tyhjentää - eikä ehdi nytkään.

Viime viikko sujui käytännössä kokonaan Live Herringin hommissa: tiistaina menimme (Tauri, Timppa ja minä) näyttelyä Keuruulle ja Timpan kanssa jatkettiin seuraavana päivänä ja Soilen ja Sirjan kera vähän vielä seuraavanakin - sopivasti saatiin ikkunat peitettyä ja johtoja piiloon juuri ennen avajaisia. Mutta tärkeintä: tekniikka saatiin pääosin pelaamaan jo keskiviikkona. Alku ei ollut kovin lupaava: eka tykki ei suostunut toimimaan ollenkaan, eikä Heini Ahon työt meinanneet lähteä lainkaan käyntiin. Mutta siellä se nyt jököttää. Ainakin pari päivää on toiminut, eli nelisen prossaa näyttelyajasta on suoritettu. Ei ihan voiton puolella siis vielä...

Ei meinannut kyllä enää millään puhti riittää aktiivisen pystytysviikon jälkeen torstaina Vakiopaineeseen CologneOFF-klubille, mutta ei ollut kyllä puhti riittänyt monella muullakaan. Pink Twinsin keikalla lauantaina mieli lepäsi - ja ideoita alkoi tulvia päähän ja seuraavan päivän työpajan tuotoksia seuratessa prosessi vain jatkui. Hirveä elektroakustisen musiikkinäpräyksen himo jäi päälle. Toivotaan nyt, että onnistun vielä kytkemään itseni jossain välissä johonkin työpajaankin, ettei mene pelkiksi toimistohommiksi koko kevät.

Siinä sunnuntaina penkillä istuessa ja kuunnellessa tajusi, että taas on harmillisesti omat vapaamuotoiset projektit (artsuilut, kirjoittelut ja muut) jääneet muun tuotannon jalkoihin. Minne hemmettiin se toivontai joutui? Ideoita pukkaa silti - tai ehkä siksi.

Pakko ainakin päästä johonkin toteuttamaan kuparikukkatarhani, joka on ollut jo pitkäaikaisempi toiveeni - pitää jonakin yön hiljaisena tuntina kirjoittaa sille speksit kuntoon.

Huomisena ohjelmanumerona olisi näyttelynpystytyssessiota taidemuseossa ja sitten taas tuohon vedosvarkauteen liittyvää hommaa. Ja koneen näpyttelyä kunnes sormenpäät irtoavat.

Grinderman — Worm Tamer

[Poissa 7. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Turun suuressa mediahiljaisuudessa vellonut näyttely Turun Vanhan Raatihuoneen galleriassa sai masentavan päätöksen: Timppa huomasi eilen näyttelyä purkaessaan, että teossiimoja roikkui 200:sta kuvasta koostuvassa Poissa-installaatiossa muutamia tyhjillään ja joitakin teossiimoja oli kiinnitetty kaksi yhteen kuvaan - ja sehän laukaisi hälytyskellot päässä. En ollut itse purkamassa, mutta puhelin kantoi päivällä tiedon siitä että töitä puuttuu noi kymmenen. Lopullinen inventaario viime yönä paljasti, että kuvia on varastettu yksitoista kappaletta: numerot °7, °14, °18, °52, °68, °89, °99, °104, °151, °155 ja °170. Kaikki vedokset on signeerattu, numeroitu ja sarjan ykkösiä: niissä on merkintä 1/5.

Soittelin tänään Suomen taiteilijaseuran lakimiehelle vähän kysyäkseni neuvoa vastuuasioissa ja siitä, miten kannattaa toimia. Aikomukseni oli tehdä rikosilmoitus heti, mutta päivä kului aamuyhdeksästä iltayhdeksään Live Herring '11 / Epätosi maailma -näyttelyn pystytyksessä Keuruulla (aikalailla tauotta) ja kotiin päästyä verkko ei toimi (mokkulakin katkoo ärsyttävästi, ei oikein virallisia ilmoituksia tällä epävarmalla yhteydellä viitsi alkaa säätää). Mutta huomenna sen aion tehdä heti ensimmäisen sopivan tauon alkaessa. Turun museokeskukselle on asiasta ilmoitettu, eikä heilläkään ole kokemusta vastaavasta. Kaikin puolin kaikki asiaan liittyvä on vielä siis kesken, joten katsotaan nyt, miten tässä käy.

Vaikka teosten myyntiarvo ei ole mikään järisyttävän suuri (noita olen myynyt 70€/kpl, eli yhdentoista kappaleen hinta olisi 770€), nuo sarjan ensimmäiset vedokset ovat olleet sellaisia, jotka eivät ole olleet myynnissä kuin tuon 200-osaisen installaation osana. Lisäksi jokaisesta kuvasta on siis tehty neljä vedosta, jotka ovat olleet myynnissä yksittäisinä kappaleina ja ainakin yhdestä varastetuista töistä on kaikki viisi vedosta jo pois pelistä: yksi oli installaatiossa ja neljä myyty. Joten siltä osin tuntuu, että tuo iso installaatio on mennyt "rikki". Ei ehkä näy ulkopuoliselle niin konkreettisesti kuin esimerkiksi isoon maalaukseen reiän tekeminen, mutta kyllä se siltä itsestä tuntuu. Varsinkin, kun installaation ostamista kohtaan on osoitettu vähän mielenkiintoakin ja nyt tuntuu, että enhän minä voi rikkinäistä myydä. Voihan tietenkin tehdä puuttuvista teoksista jonkinlaiset erityisversiot installaatioon, että varkaus tallentuisi siihen jotenkin pysyvästi - mutta ei se ole sama.

Paitsi että surettaa, myös ()#=)¤(/#ttaa niin armottomasti, etten varmasti jätä tähän. Tässä postauksessa on kuvat niistä viedyistä teoksista, jotka löytyivät itseltäni valmiiksi digitaalisina. Loput etsin jostakin viimeistään viikonlopun aikana ja pistän verkkoon esille etsintäkuulutussivun, johon kokoan kaikkien kuvien työt. Voin jo tässä välissä luvata, että jos joku bongaa näistä kuvista jonkun (nimenomaan ykkösvedoksen - toivottavasti kukaan ei käräytä kaveriaan, jolla sattuu olemaan myöhempi vedos), pitävistä ja käräyttävistä vihjeistä annan vedospalkkion.

---

Vaikka Turusta jäi tällä kertaa paha maku suuhun isolla skaalalla, täytyy sanoa, että pienemmällä skaalalla - vieraskirjaa lukiessa ja kuultuja palautteita suodattaessa - olo keveni vähän. Tässä synkistelyn keskellä kirjaan kirjoitetuilla pienilläkin positiivisilla kommenteilla on mielessä aika hyvä kaiku. Että ei se koko maailma ole ihan mutaa silti.


[Poissa 14. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]


[Poissa 104. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]


[Poissa 151. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]


[Poissa 155. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]


[Poissa 170. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

The Jim Jones Revue — Shoot First

[Vieras 7. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Jonkin aikaa sitten naureskelin, kun Uninvited Words -teokseni tuntui latausten perusteella olevan hirveän suuri hitti Kiinassa (no, ei ehkä väkilukuun suhteutettuna kumminkaan). Tänään sitten Helen vinkkasi, että oli saanut työnsä puitteissa enkkubriiffin kiinalaisesta Ming-Fen Huangin (professori Xiamenin yliopiston kulttuuriosastolla) nettitaiteen taidekritiikkiä koskevasta tutkimuksesta. Sen enempää tietoa en saanut, mutta linkin ko. kiinankieliselle tutkimussivulle. Google käännätti otsikon: Internet Art taidekritiikin ja tässä surrealistinen yhteenveto Googlen kääntämänä:

Aseta henki avantgarden, postmoderni kulttuuriset vaikutukset ja digitaalitekniikan uunissa Internet taiteilija on kriittinen nykytaiteen aktiivisin ryhmiin. Ne sormella runko taiteesta, taiteen tekijänoikeuden ja perinteiseen taiteen käytäntöjen, ottamalla käyttöön satunnaisten tekijöiden tapa parodia ja kloonaamista antitaidetta, ainutlaatuinen omalla tavallaan edistää taiteen.

Kappaleessa, joka alkaa überhienolla lauseella Toiseksi, roskat kun vauva. (tämä on muuten ihan ymmärrettävissä, kun vähän ajattelee!) lukee oma ja Uninvited Words -projektin nimi.

Toisessa esimerkissä, Suomen freelance-kirjailija Yan Voiko Line ( P. Hintsanen ) "kutsumaton ilmaisu" ( kutsumattomat Words , 2005 ) ja 2004 vuonna 11 kuukauden välillä roskapostia vastaan sana järjestetään aakkosjärjestyksessä , ja . doc ,. rtf . txt näkyy kolmessa eri muodossa. Hän yritti näyttelytila osaksi temppeli roskapostia ja luoda valoteos taidetta. Vierailijat eivät voi vain selata, voit ladata käyttämällä syntetisoiman lukeminen sanat ja muodostumista MP3 -tiedostoja.

Nyt joku kiinankielentaitoinen: onko tuo Yan Voiko Line minä? Onko minulla alterego?

Olisi ihan mahtavaa saada tämä kokonaan vaikka englanniksi käännettynä. En ainakaan vielä löytänyt kokonaan. Tuossa on tosi mielenkiintoisia linkkejä ja vinkkejä nettitaiteen maailmaan...

I Am Kloot — Fingerprints

Pitää pistää jossain välissä kuvakertomus kaikesta vuoden alun touhusta ja sinne väliin tilitys kaikesta, mikä on mennyt vinosti pieleen. Onneksi onnistumisen hetkiäkin on. En vielä uskalla ääneen sanoa, mutta toivon hartaasti, että vanha sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitää todellakin paikkansa... Äänekosken näyttelytyöt ovat nimittäin jo kaksi kertaa valahtaneet alas. Jospa nykyinen viritys kestäisi näyttelyn loppuun saakka.

Itse näyttelyn pystytys oli aivan järkyttävän hankala (systeemit, varasysteemit ja varasysteemien systeemit eivät toimineet), puhumattakaan koko näyttelyn tekemisestä, joka seilasi koko ajan vastavirrassa. Joku jo kysyikin, että miksen vie sinne esille "vain jotakin - onhan sulla noita töitä" - mutta jotenkin itse haluaisin ajatella, että omissa näyttelyissäni on sydän ja sielu mukana ja ne on kokonaisuuksina ajateltu. Universumikin yritti olla toista mieltä: en saanut haluamaani paperia, paspojen piti alunperin olla ovaalinmuotoiset ja itse töiden tekemisessä tuli eteen kaiken maailman pientä säätöä, että se määrällisesti alkoi tuntua jo jonkun keskiarvokäyräteorian murtamiselta. Mutta nyt on Äänekoskella ensimmäistä kertaa esillä Vieraat-sarjan vedokset (10ed + lisäksi niistä on olemassa uniikit pienet kehystetyt työt, jotka ovat nyt esillä Turussa) ja samoin ensimmäistä kertaa esillä laserprinttiteippikollaasi Kuulumattomat.

Tyytyväinen. Olen.