Radiohead — Anyone Can Play Guitar

[Haalistunut kaiku - Faded Echo. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

KUUMA! Olin jo suunnitellut hiljaista hetkeä ajatusteni kanssa ja kuvittelin jo, kuinka teksti virtaisi sormenpäistä laveana laavana - mutta päivä on mennyt muissa kiireissä. Yhdet nettisivut uunista ulos (että vielä löytyy maailmasta palvelin, jolla ei toimi ajax!) ja viidet tulossa. Parinkin kanssa enemmän säätöä kuin normaali sielu kestäisi. Pää meinaa räjähtää!

Olen arponut keskenäni, lähdenkö huomenna Värjäripäiville vai en ja kun lopulta kyyti järjestyi (ainakin toiseen suuntaan), pakkasin jo laukkuni. Värjättäväähän ei ole (pakkasin eilen kaikki irtolangat minigripnyssäköihin parvekkeen helteeseen joko kontaktivärjääntymään tai homehtumaan - riippuen siitä, kuinka hyvin sain ilmat puristeltua pois ja pussit kiinni), mutta siitä viis: meinaan ottaa relan kannalta. Ja pistän pinssi/korttishopin pystyyn.

Sitä ennen asioita ja asiointia ja juoksentelua ympäri kaupunkia ilman kirjoitustaukoja. Tipautan samalla muutaman kirjan kaupunginkirjaston Book Crossingiin, jos jaksan kamppailla sinne saakka.

Joka tapauksessa: kaiken asioinnin päätepisteenä on Hannelen rentoutushoito, joten ei tämä päivä vinossa ole millään muotoa.

Dan Sartain - Atheist Funeral

[Muualle - Elsewhere. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Eilinen oli kyllä taas huono päivä yhdelle onnettomalle Amnesty-feissarille, joka pompahti kasvoilleni Coffee Housen edessä... Ja tietenkin, kun tulin yläkaupungilta, reitti oli aika hyvässä määrin taas feissarimiinoitettu alusta lähtien. Vaihtaisivat joskus paikkoja, niin se ei ole aina se onneton Amnesty-aktiivi, joka viimeisenä saa kiukkupuuskan naamalleen. Ja oikeasti: oppisivat vähän tulkitsemaan eleitä - jos oikeasti katsoo ja VÄISTÄÄ KAHTEEN SUUNTAAN, niin se tarkoittaa, ettei ole kiinnostunut. Kieltämättä jäi kyllä surkuhupaisasti naurattamaan yhden Greenpeace-feissarin (melko kovaääninen) purkaus kanssatoverilleen: "***** mä vaan karkotan kaikki. Kaikki vaan ryntää mun luota pois". Toivottavasti nuo ressukat nuoret tajuavat jossain vaiheessa, että se feissarius on karkote, eivät varsinaisesti individuaalit sen takana.

Mutta kun tämä ei näköjään lopu ja käy aina vaan ärsyttävämmäksi, pitänee oikeasti alkaa suunnitella vastaiskua. Tietenkin voisi tehdä perinteisen "feissarit pois kadulta" -adressin, mutta ajattelin pakata hyvän edustuspaketin ja alkaa myymään feissareille kuviani. Pitänee ottaa kortteja ja pinssejä mukaan, koska kolikoilla maksettavaan juttuun voisi olla hyvinkin rahaa.

Kieltämättä silti ärsyttää: miksei saa rauhassa kävellä edes viittäkymmentä metriä kerrallaan ilman, että joku keskeyttää - saati sitten ilman sitä jatkuvaa keskeytysten virtaa? Jos olen yksin liikkeellä, haluan käyttää paikasta toiseen siirtymisen rauhalliseen pään tyhjennykseen ja seuraavaan miittiin valmistautumiseen; jonkinlaiseen keskittymiseen. Ja jos olen kaksin liikkeellä, haluan keskustella keskustelun rauhassa, ilman jatkuvaa keskeytystä. Kiertotien käyttäminenkään ei paljon auta, jos kohteet sijaitsevat kävelykadun varrella.

Äh.

Ärsytystä lievensi hieman feissariryöpytyksen jälkeinen onnistunut kirjoitussessio kahvikupillisen ääressä ja sen jälkeen Hannelen suorittama hoitoprosessi. Uskaltauduin pitkästä aikaa Jyväskylän Memphisiin (edellisen parin huonon kokemuksen jälkeen), kun terassi näytti niin mukavalta - lämpimältä ja varjoisalta. Ja tällä kertaa ruokakin osui nappiin - ihastuin karibialaiseen jerk-tahnaan. Voisi hankkia kotiinkin. Mutta kaupassa ei ollut enää illalla mansikoita. :(

Toissapäivänä aloin toimeliaana puuhastella jo tulevia apurahan hankintakierroksia varten (Coloria-projektille - mihin innoitti muutamakin inspiroiva yhteydenotto; arkistot aukenevat). Prosessia varten päätin pitkästä aikaa käydä vilkaisemassa Coloria-sivuston statistiikkaa. Hieraisin pariinkin otteeseen silmiäni, kun kolmantena Suomen ja USAn jälkeen statistiikassa oli Kiina - ei kävijämäärältään, mutta käytetyn kaistan leveyden osalta. Sitä oli kiinalaisten loudailuun kulunut parin päivän aikana enemmän kuin normaalikuussa yhteensä. WTF? No, Nancy Drew -moodilla tutkailin lisää ja selvisi, mitä ovat Kiinassa ladanneet: koko Uninvited Words -projektini liki 12-tuntinen ääniraitahan on mp3-fileenä verkossa ladattavissa samalla palvelimella. Hurraa! Spämmiteokseni on hitti Kiinassa!

Tänään oli herätys jo yhdeksältä, että ehdin signeeraamaan kehystettäväksi lähtevän työni ja muutaman muunkin. Eilen vein lisää kortteja myytäväksi Beckerille ja tarkoitus olisi askarrella jossain välissä jonkinlainen korttimyymälä nettiinkin (vaan missä välissä?) - kunhan ensin saan valitettua Englantiin siitä, että neljäsosa korteista oli nurkasta mäsänä tai muuten vaan huonolaatuisia. Rasittavaa tämä jatkuva pienten asioiden päälle törmäily.

Sentään aurinko tänään pojottaa vielä ulkona ja kun läpivetokin toimii, niin työntekohan on vallan mukavaa.

Liz Brady — Palladium (The Hip)

[Muistuma - Reminescence. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Eilinen Finncon-päivä oli inspiroiva! Ensimmäinen aamun luento Suomalaiskarjalaiset myytit fantasiassa ja scifissä meni jonkinlaiseksi kirjaluetteloinniksi - kyllähän siinä käytiin läpi periaatteessa, mitä missäkin kirjassa tapahtuu, mutta kun kuvaus totesi Fennougristi Iivari Koutonen esittelee suomalaiskarjalaisesta mytologiaperimästä nousevat aihelmat scifissä ja fantasiassa, ajattelin, että liikkeelle lähdetään nimenomaan aiheiden ja teemojen kautta, eikä hajanaisella kirjasaldolla. Harmillista sikälikin, että lopussa kävi ilmi, että luennoitsija selvästikin hallitsee alansa ja olisi varmaan voinut kertoa aiheesta vaikka mitä, jos olisi lähtenyt jostain ohjaimesta kiertymään toiseen suuntaan. Vampyyrien uusi tuleminen -keskustelun paras arvo oli hyväntuulisuus ja huumori - tuli oikeasti hyvä mieli, vaikka mihinkään hyvin syvälle ei tunnissa päästykään. Tarpeeksi kumminkin ja yleisökin näytti tyytyväiseltä - lukuunottamatta niitä kahta nuorta tyttöä, jotka piilottelivat kumarassa Twilight-paitojaan.

Carita Forsgrenin luento Fantastinen kuvataide kautta aikojen innosti kovastikin! Itseäni on aina jotenkin harmittanut, kuinka tiukasti jotkut asetukset on jämähtäneet paikalleen; niin taidehistoriassa (jotka sulkevat "oikeaksi kuvataiteeksi" tunnustetun fantasian aiheisen kuvataiteen pois fantasiasta, eikä useinkaan luokittele varsinaista fantasiataidetta "oikeaksi taiteeksi") kuin fantasian ystävilläkin (jotka puolestaan jättävät usein huomioimatta taidehistorian tunnustaman taiteen). Carita ei luennossaan luokitellut fantastista taidetta taide/ei taide -luokassa vaan lähestyi asiaa monestakin eri suunnasta, ja ainakin vieressäni istuneilta (taidehistorian?) opiskelijoilta meni täysin pasmat sekaisin. Joku luennon lopussa kommentoikin, että "kenellekään ei tulisi mieleenkään luokitella Hieronymus Boschia fantasiataiteilijaksi" - mikä mielestäni kertoo koko avainkysymyksen. Ymmärrän kyllä, että (taiteen) tutkimuksessa on pakko olla jonkinlainen luokittelu- ja määrittelyjärjestelmä, mutta taiteilijan / tekijän näkökulmasta sillä ei useinkaan ole merkitystä - monet tekevät työtään monen eri luokittelun alaisuudessa ja miltei pahinta, mitä voi taiteilijalle tapahtua, on joutua johonkin "luokkaan" kiinni. Näissä taidehistorian luokitteluissa tuntuu olevan ikävää juuri se, että luokittelut ja määrittelyt ikäänkuin lukkiutuvat ja tuntuu, että taiteilija on työnnettävä siihen yhteen lokeroon, mitä kautta hänen tekemisiään ja työtään sitten tarkastellaan. (Kuopion avajaisissa kuulin sivukorvalla kommentin: "Miten nämä ovat mediataidetta?" Vaikka lehdistötiedotteessa kerrottiin selkeästi näyttelyn sisältö - printtejä - itseeni jämähtänyt mediataiteilijan titteli määritteli cv:n yhdellä rivillä enemmän.) Itselleni Bosch on ollut aina nimenomaan fantasiataiteilija; hänen kuvansa ovat olleet kuvituksena useisiin tarinoihin ja satuihin, mitä päässäni on vellonut - ja taidehistoriasta tiedän edelleen niin vähän, etten edes tiedä, mihin tarkoitukseen teokset on alunperin tehty. Unikuvien tai näkyjen kuvauksia?

Kieltämättä aloin pohtia myös kirjallisuuden ja kuvataiteen käsittelyn eroavuutta: oikeaksi kirjallisuudeksikin noteerattu merkkiteos Kalevala sekä hiisiä ja noitia vilisevä kansanrunous kulki Finnconissa ihan selkeästi fantasiakirjallisuutena, ainakin fantasiafanien keskuudessa. Tiedä sitten, mitä kirjallisuuden tutkijat tähän sanovat...

Mutta ehkä tämän perinteisen fantasian luokittelukonteksin ja taiteentutkimuksen diskurssin ulkopuolelta tuleva luento oli juuri siksi niin piristävä ja innostava, kun kerrankin kuunteli jotain, mikä tulee jonkun omista havainnoista ja jonkun omasta mielestä - eikä sääntöjen mukaan rakennetusta ohjelmasta.

Istuin hetken Caritan kanssa kahvilla luennon jälkeen ja olisi ollut aihetta pidempäänkin keskusteluun - mutta Buffymiitti kutsui. Kirjailijatalolla vihdoin tapasin muitakin paikallisia ja kauempaa tulleita Buffy-faneja - enkä näköjään ole edes fanaattisimmasta päästä. :D

Painostava ilma antoi ymmärtää, että illalla nousi ukkonen, tai tulisi sade, mutta ei. Loppuilta meni puolitainnoksissa sohvalla, pään jomottaessa univelkaansa. Mutta nyt on päivä uusi. Jatkan Suuren Romaanin ja Pienen Novellin kirjoittamista, kunhan saan ensin noin viikon rästityöt lykittyä läpi.

The Box Tops - Letter

[Ikuisuus - Eternity. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Äh, taas on viikko vilistänyt varpaiden välistä kuin hiekka vain. Tai ei oikeastaan vilistänyt: alkuviikko mateli ohi, kun nihkeässä kuumuudessa ei jaksanut tehdä yhtään mitään; edes harrastusaktiviteetteja (vaikka hankinkin kunnon satsin minigrip-pusseja kontaktivärjäystä varten). Torstaina sentään syntyi jotain sosiaalistakin elämää: jäätelöä erään Tietotalon viileimmässä huoneessa (heh), ylettömän viisasta keskustelua Miken kanssa ja vahva koukuttuminen iPhonen Harbour Master -peliin (!) (argh) ja sattumalta myös kesälomamansikkajätskitarjoilu kahvitunnilla; salaattilounas ystävän kanssa ja sitten Jyväskylän kesän 55-vuotisjuhlallisuuksissa buffet ja henkevää keskustelua, joka jatkui myöhemmin Kirkkopuistossa vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa; ja lopulta kotiin saavuttua päätös pitää lauantai-iltaan saakka kone suljettuna ja hommat piilossa todellisuudelta.

Perjantaina kalenteriin oli merkitty pitkät aamu-unet, joita seurasi armoton ullakon teurastus: useita jätesäkillisiä vanhaa ja turhaa kamaa roskiin (ihan oikeasti ei mitään kierrätyskelpoista). Useamman tunnin uurastuksen jälkeen ullakko oli siinä kunnossa, että imuri olisi ilolla imaissut ekstrapölyt ja hiekat pois - mutta luonnollisestikaan lähimpään pistorasiaan ei käynyt mikään rakennusvuoden 1954 jälkeen valmistettu sähkölaite. Ullakon toisessa päässä olisi ollut pistokkeenpaikka oikein maadoituksineen, mutta kun ei sitä 25 m jatkojohtoa sattunut olemaan ihan hollilla, pölytys suoritettiin perinteisellä harjalla ja sitten epätoivoisella pesuoperaatiolla. Olen jatkanut mustan lietteen niistämistä vielä tänäänkin. Mutta pääasia, että sai vihdoinkin jonkinlaiseen järkiperäiseen taittoon koko säilytystilan; projekti jatkuu huomenna illalla vanhojen lehtien läpikäymisellä ja uudelleenarvioimisella.

Tänään (elän vielä lauantaita, vaikka olenkin tietoinen vuorokauden vaihtumisesta toiseksi muutamia tunteja sitten) koko päivä meni vanhempien luona grilliruokia syöden ja järvessä polskiessa. Luontoakin näkyi: ujostelematon sorsaraasu luuli saavansa ruokaa, kun Timppa heitteli leipiä (siis niitä kivisiä) veden pinnalle - se lähti aivan innoissaan porskuttelemaan kivenlumpsahduksia kohti ja pysähtyi sitten pettyneenä tajutessaan hutiarvionsa; ja takapihan tuolin alla puuskutti kohtalaisen komean kokoinen siili, joka aikansa tuhistuaan paineli aidan alta naapurin puolelle.

Nyt odottelen vielä hetkisen, että läppäri saa ladattua itsensä huomista päivää varten: Finnconissa on harvinaisen mielenkiintoisia juttuja tänä vuonna. Meinaan oikein pistää herätyskellon soimaan, jotta ehdin tsekkaamaan sunnuntain tarjonnan. Vien samalla jonnekin päärakennuksen tienoille nipun BookCrossingin kautta vapauttamiani kirjoja.

ps. Olen sivistänyt itseäni katsomalla sunnutai-iltana potkupalloa! Ennen kuulumatonta! Jäin jotenkin vahingossa tuijottamaan jatkoajan alussa (taloudellista television katsomista: puoleentoista tuntiin ei ollut tapahtunut mitään) ja katselin sitten loppuun saakka. Sääliksi kyllä kävi Hollannin kaljupäistä pelaajaraasua, joka istui myrtyneenä nurmikolla kyynelsilmin. Enkä tiennyt, että espanjalaiset pelaajat ovat niin huteria, että kaatuvat vallan hipaisusta. Pitää muistaa seuraavalla hispanjatourilla.

ps2. Jos joku tietää tuosta Harbour Master -pelistä jonkinlaisen nettiversion, niin kertokoon välittömästi.

Band of Skulls — Death By Diamonds and Pearls

[Hetki - A Moment. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Mahtavaa! Tuossa parveketta siivotessani korjasin pois myös kaiken sortin väri- ja printtitestini. Hätkähdyttävä lopputulos: vuoden ja puolitoista kuukautta aurinkoisessa (siis oikeasti aurinkoisessa!) paikassa olleet printit eivät olleet haalistuneet lainkaan (peitin osan suojaan auringolta). Vastaavassa - joskin vahingossa tehdyssä (kuva jäi tarkoittamattani parvekkeelle puoliksi suojattuna) - testissä pari vuotta sitten joku laatuöljyväri sai puolessa vuodessa kellertävän klangin ja haalistuikin jonkin verran. Tällä ei sikäli ole suurta merkitystä, että mitään taideteostahan ei suorassa auringonvalossa ole suositeltavaa säilyttää - kyllä se tehokas valo varmaan nämä printitkin jossain välissä haalistaa, jos oikein kauan yritetään. Siitä huolimatta, että olen luottanut papereissa ja musteissa lukeviin laatusertifikaatteihin, itselläni on ollut tarve tarkistaa myös se, mitä ei ole luvattu - kaikkihan nyt oikeissa olosuhteissa säilyy hamaan ikuisuuteen.

Tilasin tänään lisää kortteja ja olen piirrellyt lisää myös pinssikuvia (ja ensi viikon aikana on tarkoitus teettää niistä jonkinmoisia tarrojakin, kun niitä on kyselty melkoisesti...) Pitäisi taas tehdä jonkinmoinen tarjousscouttaus ympäri verkkoa painotuotteista ja muustakin. Äh.

Siis normaali projektisunnuntai. Lukuunottamatta alati kasvavaa kuumuutta, jonka vuoksi virkistäviä taukoja parvelleella kirjan kanssa oli päivän pituuteen nähden kohtuullisen valtavasti. :)

Ah, ja uudet perunat maistuvat niin hyviltä!

Air - So Light In Her Footfall

[Äänetön puutarha - Silent Garden. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Nyt riitti kaaoksessa rypeminen. Oman elämäntason kohottamisprojekti alkoi tällä viikolla - ensin ulkoisista asioista: työhuoneen kaapittomaan isoon komeroon hylly, joten 2m³ kaaosläjää saa järjestyksen ja artsuilut oman paikkansa. Mahtavaa, kun printit saa vihdoin olla omassa ylhäisyydessään omilla hyllyillään merkityissä laatikoissa, eikä enää joudu etsimään niitä nurkista epämääräisistä pinoista! Wacomikin sai ihka oikean paikkansa, eikä joudu naarmuttumaan työpöydän läjässä. Ja toisena tämän viikon sessiona pahasti ryönittynyt ja värjäämönäkin toimiva parveke viittä vaille valmis toimivaksi kesäiseksi pikkuterassiksi, jossa voi ehkä kaffitellakin joskus. (Kuten tänä aamuna - testattu on!)

Rikkinäisiä roinia on toimitettu jo kohtuu hyvä määrä keräyspisteisiin ja kaatopaikalle. Ryönärintamalla seuraavana projektina vaihe 2: esineet, joita ei koskaan käytä, parempaan käyttöön. Osan painavimmista kovakantisista ja ns. laatukirjallisuudeksi tulkittavasta kirjallisuudesta (nyt olisi tarjolla Keltaista kirjastoa, Otavan sarjoja sun muuta) meinaan pistää reippaasti yleiseen jakoon Bookcrossingin kautta.

Aion yhdistää tähän megalomaaniseen projektiin myös huvin: pakkaan osan kirjoista ja vähän muita kamppeita kasseihin ja suunnittelen pyöräilyä Oikokadulle hyvän lukukirjan kanssa ensi viikolla; en mitenkään "roudaan koko elämäni polkupyörällä kirpparille" -massiiviprojektin luontoisesti vaan kamaa kassiin sen verran mitä pyörällä saa helposti vietiä ja vähäksi aikaa vain olemaan. Pehmeä alku työpäivälle.

---

Viikko on mennyt aivo sulaen. Läpitunkeva kuumuus on kieltämättä vaikuttanut myös työntekoon: ei meinaa jaksaa tehdä mitään, kun tuntuu, että pää ei yksinkertaisesti toimi. Normaalimpaan (tai normaalimpana pidettyyn) elämänrytmiin siirtyminen on haave vain, kun yöllä lämpötila muuttuu lähelle siedettävää. Miksei tuo ilma liiku mihinkään, vaikka kaikki luukut molemmin puolin taloa ovat auki ja luulisi jonkinlaisen läpivedon ottavan vallan?

Lomaa sen sijaan ei ole näkyvissä. Onneksi nyt heinäkuussa on kuitenkin hyvää aikaa saada rästihommia pois plakkarista ja kokonaisvaltaista kesäsuoritusta varten olen rakentanut jopa aikataulun itselleni - ja se jättää vähän vapaa-aikaakin. Silti jouduin perumaan viikon ainoan kalenteriin merkityn menoni (Viitasaaren musiikin ajan avajaiset tiistaina), kun koneelle tippui yksi suuri työprojekti, joka oli vain pakko tehdä. Harmittaa kyllä kohtuullisen paljon, mutta toisaalta - on jotenkin palkitseva tunne, kun voi poistella post-itteja seinäkalenteristaan...

Ja työnteko on suuremmissa määrinkin kevyempää, kun voi pitää sen pakollisen kuumuustaukonsa (kyllä, yritän olla hyvä pomo itselleni) parvekkeen ilmavassa auvossa.

Spiritualized — Broken Heart

[Jäänyt - Remaining. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Viime viikolla muutama aurinkoinen päivä kesäisessä Turussa; lempikaupunkini! Tänä vuonna en ollut hommissa keskiaikaisilla markkinoilla, mutta kun Timpan kanssa tuli jossain vaiheessa mieleen tsekata tuleva näyttelypaikkamme Raatihuoneen galleriassa, päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Helpompi tehdä näyttelysuunnitelma, kun näkee gallerian ihan livenä, eikä toimi vain kirjallisen materiaalin ja pohjapiirroksen avulla - ja suunnitelma lähti jo rullaamaan hyvissä ajoin (puoli vuotta aikaa). Hotellihuonekin oli ilahduttavan epä-S-ketjumainen (= kerrankin erilainen): kattohuone seinästä esiin työntyvine parruineen ja puoliympyrän muotoisine ikkunoineen. Eilen olisin voinut lojua huoneen hämärässä ja ilmavirran tuuditeltavana (verhot oli puoliksi edessä ja ikkuna auki) vaikka kuinka pitkään. Jos vain olisi ollut mahdollista, olisin mielellään ollut vielä yhden ekstrayön, mutta pakko oli palata kotiin, kun tänään piti lähteä noutamaan töitä Kuopion näyttelystä kotiin. Ja roudata samalla uusia töitä ja kortteja galleriaan myytäväksi. Ihanaa: autossa toimi ilmastointi.

Huomenna yritän palata jonkinlaiseen arkeen nettisivuprojektien kanssa. Pahoin aavistelen kumminkin, että ensimmäinen missio on jonkinlaisen tuulettimen hankkiminen - ellei tähän huoneistoon saa minkäänlaista läpivetoa. Ilma ei liiku mihinkään suuntaan, vaikka luukut ovat molemmin puolin taloa auki. Mutta en valita, kun kerrankin on kesä.

ps. Taidelainaamo esittäytyy TV Jyväskylän Kodikas-ohjelmassa. Katso ohjelma TV Jyväskylän nettisivuilta (Taidelainaamon osuus alkaa n. kohdasta 12'20").