Terveisiä tunteitten vuoristoradasta! Niin ihanaa kuin työni onkin, väsyneenä tulee tehtyä typeriä virheitä. Katselin juuri viikko sitten ottamaani Instagram-kuvaa ja totesin, että kaksi kolmesta melkein valmiista työstä palaa takaisin alkupisteeseen, kuten myös luultavasti aika moni muu jo sekuntia vaille valmiiksi työstämäni teos. (En uskalla mennä juuri nyt tarkistamaan tilannetta, nukun ensin yön yli - jos sitten aamulla osaisin ajatella selkeämmin.) Jossain välissä lakkaan on ilmeisesti tipahtanut pisara tai pari titaanivalkoista. Aiemmin niin kauniin satiinikiiltoiset kirkkaat työt ovat muuttuneet kuin sumuisen maitolasin takana oleviksi. Tämä on tapahtunut nimenomaan tummapohjaisille, kaikkein työläimmille ja hankalimmille teoksille. En usko, että saan ohuita lakkakerroksia poistettua ilman, että työ menee prosessin mukana, mutta ehkä huomiseksi on jostain uskoa kerättävä. Toivottavasti unista.
Greetings from the rollercoaster of feelings! However I love my job, I still make stupid mistakes when I'm tired. I just watched some Instagram photo I took about a week ago, and noticed that two of three almost finished works will return back to the starting point, as well as probably quite a many other works that I thought were just about finished. (I just don't dare to go and check the situation right now. I have to sleep it over - if then I could think more clearly in morning.) At some point probably a few drops of titanium white has been mixed with the lacquer. Those works, earlier so satin glossy clear are now like sitting behind opal glas. This has happened especially to those dark based, the most hardest and difficult artworks. I don't think I can remove the lacquer layers without losing the work with process, but somehow I just have to find some faith for tomorrow. Hopefully I can find it in my dreams.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti