Viha-rakkaus / Love-Hate

This morning in fb my friends were posting photos of their messy Christmas prep kitchens. Well, this is ours. No xmas delicatessen on their way, but just a pure #printing & #painting chaos. I also managed to cut my finger tip with a wood carving tool while I cutted some lino - just a tiny tiny tiny cut, so how can it hurt so much? My pictures of tears were actually spiced with tears. #artistlife #workdiary #workingday #kyynelpuutarhurinpäiväkirja #kyyneltarha #thediaryofateargardener #gardenoftears #inprocess #exhibitioncomingsoon

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 22. 12ta 2016 klo 3.03 PST

Terveisiä tunteitten vuoristoradasta! Niin ihanaa kuin työni onkin, väsyneenä tulee tehtyä typeriä virheitä. Katselin juuri viikko sitten ottamaani Instagram-kuvaa ja totesin, että kaksi kolmesta melkein valmiista työstä palaa takaisin alkupisteeseen, kuten myös luultavasti aika moni muu jo sekuntia vaille valmiiksi työstämäni teos. (En uskalla mennä juuri nyt tarkistamaan tilannetta, nukun ensin yön yli - jos sitten aamulla osaisin ajatella selkeämmin.) Jossain välissä lakkaan on ilmeisesti tipahtanut pisara tai pari titaanivalkoista. Aiemmin niin kauniin satiinikiiltoiset kirkkaat työt ovat muuttuneet kuin sumuisen maitolasin takana oleviksi. Tämä on tapahtunut nimenomaan tummapohjaisille, kaikkein työläimmille ja hankalimmille teoksille. En usko, että saan ohuita lakkakerroksia poistettua ilman, että työ menee prosessin mukana, mutta ehkä huomiseksi on jostain uskoa kerättävä. Toivottavasti unista.

Greetings from the rollercoaster of feelings! However I love my job, I still make stupid mistakes when I'm tired. I just watched some Instagram photo I took about a week ago, and noticed that two of three almost finished works will return back to the starting point, as well as probably quite a many other works that I thought were just about finished. (I just don't dare to go and check the situation right now. I have to sleep it over - if then I could think more clearly in morning.) At some point probably a few drops of titanium white has been mixed with the lacquer. Those works, earlier so satin glossy clear are now like sitting behind opal glas. This has happened especially to those dark based, the most hardest and difficult artworks. I don't think I can remove the lacquer layers without losing the work with process, but somehow I just have to find some faith for tomorrow. Hopefully I can find it in my dreams.

Ihanaa olla töissä! // I just love to work again!

Just building the Tree of Tears. A bit horrified about the amount of work, but the best way to act in this situation is to just continue... Besides, I love this job - right now I couldn't think of anything better! #workingday #workdiary #artistlife #kyynelpuutarhurinpäiväkirja #kyyneltarha #thediaryofateargardener #gardenoftears #galleriaratamo #exhibitioncomingsoon #inprocess #inmaking

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 27. 12ta 2016 klo 4.05 PST

Ihanaa olla vihdoin työn ääressä! Jotenkin tuo joulua edeltänyt aika oli kaikkine tapahtumineen ja menoineen niin säläistä ja sirpaleista, että vaikka sain ihan hyvin työskenneltyä näyttelytöitteni parissa, joulu tuntui lähinnä ikävältä työ-flown katkaisijalta. Pari kolme päivää työn äärestä pois olivat toisaalta ihan mukavaa pakkolomaa, mutta toisaalta eivät: pää pörräsi kuitenkin koko ajan työn parissa ja aivo askarteli ratkaisuja ongelmiin, ja huomasin hermostuvani, kun en päässyt ideoitani ja ratkaisujani heti kokeilemaan. Joskus sitä vain toivoisi, että osaisi kytkeä aivonsa off-asentoon ja olla ajattelematta meneillään olevia töitä, mutta tähän astisessa elämässäni en siihen ole kyennyt, vaikka olen kuinka yrittänyt. Eikä lomakaan tunnu lomalta, jos sen joutuu viettämään väärässä kohtaa työrupeamaansa.

Ja kuinkas sitten sattuikaan: eilen, kun tarkoitus oli päästä kunnolla työn syrjään kiinni, iski tauti. En tiedä mikä, mutta en pystynyt tekemään yhtään mitään muuta kuin makaamaan tietoisena pääni kaikista kolkista ja kolotus kaverina joka puolella. Ehkä normaalia hurjempi migreenikohtaus vain, ja onneksi (toivottavasti) myös normaalia lyhempi. Tämä päivä alkoi edelleen hieman huterassa olotilassa, mutta ainakin pääkipu on poissa. Ja töiden pariin pääseminen itsessään on helpottanut. En muista milloin viimeksi olisin ollut yhtä huojentunut ja onnellinen kuin avatessani aamupäivällä lakkapurkin kannen.

Työviikon aloituksen kruunasi tämä postaus:


I'm so happy to work again! Somehow the time preceeding Christmas with all events and happenings was so splittered, that even though I could work ok with my exhibition artworks, the Christmas itself just felt more or less just an annoyance in my flow. Two-three days off-work were also sort of nice forced holidays, but in a way they weren't: I was thinking about my work all the time and my brain battled with the solutions for the small problems I've had - and I found myself getting irritated when I just couldn't go and test my ideas and solutions rightaway. Sometimes you just wish that you could switch your brain to off mode and just be without thinking the ongoing processes, but in my life so far I have never succeeded in that, even after several tryings. And the holidays don't feel holidays when they are placed in a wrong moment.

And what happened: yesterday, when I was meant to continue my work, I was sick. I don't know what it was, but I just couldn't do anything else but to lie down with a deep knowledge of all parts of my hurting head. Maybe it was just a migraine, more harder than normally, and luckily (hopefully) also shorter than normally. I started this day still a bit shaky, but at least the headache is gone. And getting to work again - itself - has helped a lot. I don't remember when was the last time I was this relieved and happy as I was today when I opened the lid of the lacquer jar this morning.

Vuoden viimeiset myyjäiset / The last market of the year

Everything is just about ready for tomorrow's Jyväskylän Designtori, where I'll be selling my prints and all kinds of little artsy stuff. Welcome tomorrow, Sat, Dec 17 10am-4pm! #artistlife #workingday #workdiary #jkldesigntori #joululahjaksi #designtorijkl #jyväskyländesigntori #jyväskyläevents #taiteilijattavattavissa

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 16. 12ta 2016 klo 12.55 PST

Eilen lauantaina osallistuin ensimmäistä kertaa Jyväskylän Designtorille. En ole aiemmin koskaan ehtinyt edes käymään tapahtumassa, joten en oikeastaan tiennyt ollenkaan, mitä odottaa. Vähän laiskasti valmistauduin kyllä. Ratamon tuleva näyttely on vienyt kaiken huomioni ja päässä pyörii tauoton teosvalmistelu, vaikka en fyysisesti töiden äärellä olisikaan. Vein vain Designtorille aikalailla samat kassit tavaraa kuin edellisellä viikolla Joulubasaariinkin, lisättynä niillä askartelemillani vihkosilla, joita ehti kertyä kuitenkin ihan hyvä nippu. Muutamaa päivää tapahtumaa ennen tulin ajatelleeksi, että koska taitettavat pöytäni eivät mahdu 2 x 1,5m tilaan samalla tavoin aseteltuna kuin miten ne esimerkiksi Habitaressa olivat, en voi käyttää vaneripäällyksiä sellaisenaan. Pöytäliinojakaan en oikein tuohon systeemiin ja tässä pienessä aikaikkunassa ehtinyt etsiä, mutta sen tiesin, että pöydän alla vallinneen Claes Ohlson- ja Biltema -kassien kaaoksen halusin piiloon. Joten Postista rulla pakkauspaperia ja sillä reippaasti pöytä pakettiin. Hyvin toimiva ja käytännöllinen - ja etten sanoisi peräti maanläheinen - ratkaisu. Lievästi kyllä nauratti oma diy-settini, kun kävin loppuvaiheessa päivää kiertämässä tilan ympäri ja kaikkialla oli niin mahdottoman... - no, mikä sana se olisi vastakohta tee-se-itselle? :D

Mutta kaikessaan: olipa sitten ihan mahtava päivä! Järjestelyt toimivat, tapasin aivan uusia ihmisiä ja asiakkaita ja viileässä jaksoi pysyä virkeänä koko tapahtuman läpi. Mutta kieltämättä pitkän tapahtumasyksyn viimeinen yksittäinen koetus, jonka jälkeen voimat vain valahtivat jäsenistä heti kotiovella. Eilisilta sujui puoliunessa scifileffaa katsoen ja kahtentoista tunnin yöunienkaan jälkeen ei olo ole yhtään voimaantuneempi. Tänään oli tarkoitus vähän siivota, mutta noinkohan jaksan edes purkaa tavaroita kasseista? (Eikä puhuta edes mistään joulusiivosta, vaan jos nyt sen tavallisen "viikkosiivouksen" - loka-, marras- ja joulukuun ajalta - saisi tehtyä ennen parin päivän joululomaa...) Kai se on pakko yrittää. Hyvänä pontimena toimii PS4 Ratchet & Clank -peleineen. Sovimme, että asennamme pari päivää sitten hankitun pelikoneen seinään vasta, kun asunto on siivottu.

Oikein Aikuisten Motiivit. :)

---

Yesterday I took part for the Jyväskylä Designtori for the first time. I haven't even visited the event before, so I actually didn't know anything about what to expect. I was totally lazy in all preparations. My next exhibition at the Gallery Ratamo has taken all my attention, and the preparation works for the exhibition are playing in my head constantly, even I wasn't physically doing the job. I just took the same bags to Designtori which I had in Christmas Bazaar the week before, only added those selfmade notebooks. Just a few days before the event I came to think about the table: I have had a custom size plywood covers for the tables, but I realized that because the space size was smaller than in previous events I have used the tables, I couldn't position the tables same way - and thus I couldn't use the plywood covers. I didn't find time to look for any table cloths either, but I knew that I wanted to hide the chaos of Claes Ohlson and Biltema bags under my table. So: I got a roll of brown packaking paper from the postoffice, and covered the table with it. It was a well working and very practical solution. But I was mildly amused of my diy set when I took a round at the event later and saw every other table that were... - well, what's the opposite for diy? :D

But in all: it was a great day! Everything worked fine, I met totally new people and custormers, and it was chilly enough to keep fresh through the event. But also, it was the last event of the long and busy autumn, and after getting back home, I just felt how my powers weakened. Yesterday I just watched some scifi movie in half-sleep, but even after twelve hours of sleep I'm not really energized. Today I had planned to clean a little bit, but I'm not sure if I have it in me to even empty those bags? (And I'm not really talking about any Christmas mega cleaning, but just an ordinary "weekly cleaning" - all of them for October, November and December in one time - if we only could managed to tidy a bit before the Christmas holidays...) I guess I have to try. A good motive is PS4 with Ratchet & Clank game. We agreed that we would install the game console that we bought a few days ago, just after the house is first tidied.

Really a Grown-Up Motive :)

Here I am with my notebooks and other stuff! #jyväskyländesigntori #jyväskyläevents #taiteilijattavattavissa #jkldesigntori #designtorijkl #workdiary #workingday #artistlife #päivihintsanen

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 17. 12ta 2016 klo 2.06 PST

Vihkotehtaassa töissä / Working at the notebook factory

Work in progress - here's what it looks like in my small notebook factory :) Nearly all of them are variable sizes, so not really any automatic assembly lines nearby... But, oh, what treat it is to craft these, when the pieces for my next exhibition are so challenging ro make... A few minute trip to this crafting corner is like a trip to another universum :) #jkldesigntori #joululahjaksi #inmaking #process #designtorijkl #kierrätystä #kierrätyslahja #recycling #pientäkivaa #joululahjaksi #workdiary #workingday #artistlife

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 14. 12ta 2016 klo 2.32 PST

Tässä välissähän ehti jo tapahtua vaikka mitä kertomisen arvoista: kävin Raahessa ripustamassa Missä tuuli lakkasi -näyttelyni Galleria Myötätuuleen (ihana reissu! Lehtihaastatteluni voi lukeaRaahen seutu -lehdestä (9.12.); ja radiohaastatteluni voi kuunnella Radio Pookin nettiradion kautta); viikonloppuna olin Jyväskylän taidebasaarissa myymässä vedoksiani ja muuta pientä (mahtava viikonloppu!) ja ehdin perustaa pienimuotoisen vihkotehtaan!

No, en nyt ehkä varsinaista tehdasta kumminkaan. Olen aikani pyöritellyt erilaisia testivedoksia ja monenkokoisia sävymalliprinttejä kaapin pohjalla: ne ei ole myytäväksi tarkoitettu, ja kun sarja on vedostettu loppuun, värimalleilla ja muilla muistiinpanomaisilla koevedoksilla ei enää mitään tee, mutta jotenkin en ole kallista paperia vain raaskinut roskiinkaan heittää. Muutaman vuoden ajan olen kokoillut isommista vedoksista 17x17 cm kokoisia paloja uniikkiteosten pohjaksi myöhempää käyttöä varten, mutta pienempiä paloja en ole oikein osannut hyödyntää millään tavalla. Ennenkuin keksin, että paperi on sen verran vahvaa, että se hyvin toimii pikkuvihkosten kansimateriaalina. Siispä toimeen.

Otan vihkojani mukaan ensi lauantain Jyväskylän Designtorille (17.12. klo 10-16, Pergamenttihalli Jyväskylän Kankaalla) (katso FB-tapahtumasivu), kuten myös vedoksiani, Värikki-kyniä ja muuta pientä.

---

In between this posting and the last one before it there has happened a lot worth telling about: I visited Raahe and set up my exhibition 'Where the Wind Stopped' at the Gallery Myötätuuli (what a wonderful trip that was!), and after that I was at the Jyväskylä Art Museum Christmas Bazaar last weekend (amazing weekend), and I started a small scale notebook factory!

Well, not really factory. For some time now I've grown my pile of different kind of proof and test prints on my closet: these cannot be sold, and after the print series is finished, I really don't have any use for colour sample prints and other note-like proof prints, but somehow I just don't dare to trash the expensive paper materials. For a couple of years time I have cutted the larger prints into 17x17cm pieces to be used as base for a series of unique prints later, but I haven't found any use for those smaller left over pieces. Before I realized that the paper is strong enough to be used as a cover material for little notebooks. So, there I go.

I will take these notebooks with me to the Jyväskylä Designtori event next Saturday (December 17, 2016 from 10am to 4pm at the Pergamenttihalli at Kangas, Jyväskylä; FB event page), as well as some of my prints, Värikki recycled wax crayons and other small stuff.

The very first unique #notebooks are here! Covers are made of my proof prints and other test prints, and the pages are made of drawing papers etc. - #recycled small beauties that is! I will take these with me to be sold at my booth at the Jyväskylä Designtori next Saturday! #jklevents #designtorijkl #jkldesigntori #joululahjaksi #inmaking #process

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 13. 12ta 2016 klo 13.03 PST

Kyynelpuuta kasvattamassa / Growing up the Tree of Tears

This is the 'Tree of Tears' in making, to be (hopefully) shown for the first time in my Gallery #Ratamo exhibition starting in January. Yesterday I went to an apotheque to buy headache pills and hand cream, and I realized that I could buy some vinyl gloves for my work at the same time. When I was waiting my turn to pay, one guy looked at my pills, cream and this large package of 100 vinyl gloves, which stated boldly 'Examination gloves', and stated: 'You must have an interesting weekeng coming'. He looked a bit scared. #galleriaratamo #treeoftears #KyynelpuutarhurinPäiväkirja #TheDiaryOfATearGardener #kyyneltarha #gardenoftears #kyynelpuu

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 3. 12ta 2016 klo 3.19 PST

Ihana lauantai. Tänään vihdoin pääsin Kyynelpuun äärelle. Ostin viime viikolla Helsingistä titaanivalkoista ja Sennelierin Iridescent-pigmenttiä (siinä kiilto tulee micasta, joka on simpukan helmiäistä). Timo on avustanut projektissa sahaamalla sopivan kokoisia paksuja vanerilevyjä ja nyt on niistä ensimmäiset hierottu pigmentillä ja lakattu ensimmäisen kerran. Työt eivät ole lähelläkään valmista ja Galleria Ratamon näyttelyn alkuun on enää reilu kuukausi, mutta jo alkuun pääseminen helpotti niin paljon, että hengityskin tuntuu kevyemmältä. Teen ohuita kerroksia kerrallaan, joten tässä menee aikaa, mutta prosessivaiheessa on ihana olla. Asiat etenevät, se on tärkeintä.

Olimme Helsingissä perjantaista keskiviikkoon Plankko Popupin valvontavuorojen ja taiteilijatapaamisten vuoksi. Itselläni oli pari vapaapäivääkin: kävin perjantaina ja lauantaina ostamassa projektiini tarvitsemiani työvälineitä, pigmenttejä ja musteita (sekä jaoin Random Prints -vedokset ympäriinsä) ja nautin vain hotellihuoneessani lojumisesta. Tapasin Ystävän, jota en ole nähnyt kahteenkymmeneen viiteen vuoteen! Ihan käsittämätön aika ja ihan käsittämätön tapaaminen: kuin aikaa ei olisi ollut lainkaan välissä. - Ja sitten pari päivää myöhemmin toinen samanlainen tapaaminen, toinen Ystävä yhtä kaukaa menneisyydestä.

En tiedä, mikä se oli - noiden kahden itselleni aikanaan niin tärkeän ihmisen näkemisen herättämä tunnekuohu vai ne muutamat vapaat hetket, kun saattoi vain olla tekemättä mitään, vai ne molemmat yhdessä: vaikka sisälläni kupliva pieni stressinpoikanen ei kutistunut pois, kaikki tuntui muuttuvan hallittavammaksi ja oudolla tavalla pääni alkoi täyttyä jälleen ideoista ja kuvista. Kaikki ei ole vielä tammikuussa aukeavan näyttelyn osalta selvää, mutta nyt on jotenkin luottamus siihen, että asiat selkenevät.


I love this Saturday. Today I finally got to work with my Tree of Tears project. Last week I bought some titanium white from Helsinki, as well as Iridescent pigment by Sennelier (including mica, which is the nacre / mother-of-pearl in shellfish). Timo has been helping me by cutting me right-sized plywood pieces, and I've already rubbed them with pigment and made the first lacquer layer. They are not nearly to be finished soon, and I know it's only about one month until my exhibition at the Gallery Ratamo will open, but starting the project already eased my anxiety so much, that even breathing feels more lighter. I'm making thin layers one at a time, so this will take some time, but it's so wonderful to be at the process, finally. Things are going forward, that's important.

We spent last week in Helsinki because of our Plankko Popup shifts and artist meetings. I also had a few off days: in Friday and Saturday I purchased some equipment, inks, and pigments for my project (and I left 30 Random Prints envelopes around), and I just enjoyed watching telly at the hotel room. And I met a Friend whom I hadn't seen for a quarter of decade! It's really an incomprehensible time and meeting: like there hadn't been time in between the last time we met and now. - And then, a couple of days later, another meeting like that, another Friend from the same time.

I don't know what it was - meeting those two people, very important persons me in one time, or those few free moments without any obligations, or both of them together: even though the little stress bubbling inside me didn't vanish totally, everything just turned to be more controllable and strangely my head started filling again with ideas and images. Everything is not clear yet with the exhibition starting in January, but somehow I now trust everything to go well.