Tänään oli Höyry-galleriassa PLANKKO-näyttelyn ripustus. Kokonaisuutena koko homma sujui hyvin. Ammattitaito ripustuksessa varmaan tuntui ulkona asti, sen verran nopeasti järjestys hahmottui (ottaen vielä huomioon sen, että tilassa oli kuusi kokkia soppaa hämmentämässä) ja teokset nousivat seinälle. Ripustusta siivitti aurinkoinen ilma luvatun jatkuvan harmaan sateen sijaan.
Silti vähän mietityttää, olisinko voinut omalta osaltani varautua näyttelyyn vähän paremmin. Omien töitteni kohdalla päädyin ripustuksellisesti kompromissin kompromissin kompromissin kompromissiin. En mitenkään sijoitukseltaan tai siitä, miten ne on seinälle aseteltu, vaan lähinnä ripustustavan suhteen. Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa ne seinälle vähän samalla tavalla seinän eteen ilmaan kellumaan magneettikiinnityksin kuin Momentum temporis -sarjani, mutta lyhemmillä nauloilla: tavoitteenani jonkinlainen kevyt kiinnitys, jollaisia olen nähnyt joissakin kasvitieteellisissä puutarhoissa ja luonnontieteellisten museoiden näyttelyissä. Vaan vaakamuotoinen kuva ei pysynytkään samalla tavalla kuosissa vaan painui keskeltä kuopalle, ja kun en ollut huomannut varautua täytemateriaalein, idea piti hylätä alkutekijöissään. Sen jälkeen siirryin varasuunnitelmaani ja ajattelin kiinnittää työn seinään iskemällä ohuen ohuet nupit niiden läpi, ja jättämällä työt niiden varaan, mutta empiirisen tutkiskelun jälkeen totesin, että painava paperi olisi voittanut nupit neljä-nolla ja paperi luultavasti repeytynyt. Ajattelin myös ohuita nauloja, mutta niissä taas se keveys ja ohuus olisi kadonnut sikseen, joten viimeisenä vaihtoehtona ruuvattiin lyhyet pienet ruuvit seinään ja työt asetettiin magneeteilla kiinni, aivan seinäpintaan. Tällä ripustuksella niistä hävisi se toivomani ilmassa leijumisen vaikutus ja hakemani kasvitieteellisyysmäisyys (onko tuo edes sana?) ja tilalle tuli lievä epävarmuus siitä, tulivatko työt nyt kuitenkin vähän liian lähekkäin, vaikka ne juuri suunnitelman mukaiseen järjestykseen ripustinkin. Ja ovatko ne kuitenkin ilman kehyksiä liian heiveröisiä tähän näyttelyyn?
Toisaalta, paikalla jo itse totesin, että vaikka työt eivät nouseet seinälle ehkä aivan tismalleen ennakkosuunnitelman mukaisella tekniikalla, niin ne eivät voisi oikein mitenkään muuten tilassa kuitenkaan olla.
Joten, loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tai alku: tästähän se näyttely vasta alkaa. Avajaiset lauantaina 2.7. klo 12-16, olen muiden taiteilijoiden kanssa tavattavissa ja kahvia ja kesäjuomaa on tarjolla. Tervetuloa!
---
Today was the setup of PLANKKO exhibition. The whole process went well. The precence of half a dozen of professional artists must have felt outside the walls also, that fast the layout of the exhibition was decided (considering that there were six cooks making one soup) and the artworks were setup. The sunny weather (instead of a gray rainy weather it was promised) helped to keep the mood up.
Still I'm wondering if I could do something better myself. I think I had to compromise after compromise after compromise. Not in how or where my works were placed or in which order, but mostly about the way they are hanged. My initial idea was to hang them in the same way like I have set up my Momentum temporis series, leaving the works floating in air with magnets and long nails (only shorter in this case): my aim was to get a light fixture in a same way that I have seen in some exhibitions in botanical gardens or at the natural history museums. But this landscape print didn't hold itself straight in the same way, and I couldn't help the situation in any other way but moving to the plan B. Which was to use very very thin needles, pushing them through the paper and then to wall, leaving the print a few mils from the wall, but after an empiric research I noticed that the heavy paper would win these needles 4-0, and the paper would have probably teared. I also thought about thin nails, but then there wouldn't have been enough lightness and thinnes, so as the final possibility we put very short screws right to the wall surface and placed the works with magnets touching the wall surface. So, finally I missed the floating effect and the sort of botanical feeling I had looked for, and instead I was slightly unsure if my works were too close to each other, even though they are placed right the way I planned. If they are too fragile to this exhibition without frames?
On the other hand, when I looked at the exhibition afterwards, that even though my artworks weren't hang exactly like I had planned, they couldn't be shown in any other way.
So, the end is good, all is good.
Or beginning: from this the exhibition really starts. The vernissage is on Saturday July 2, from 12 to 4pm, I'm there with some other artists and we'll offer you some coffee and such :) Welcome!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti