Ihan hirveän vaikeaa on kyllä pitää kuria itselleen. Mieli kun tekisi lähteä kirmaamaan tuonne ulos auringonpaisteeseen. Tekosyykin olisi valmiina: kamera odottaa ladattuna ulkoiluttamista ja pitäisi ottaa muutamia lähikuvia kivistä... Yritin liennyttää karkaamishalujani tulemalla parvekkeelle läppärin kanssa kirjoittamaan blogia kahvitauolla, mutta tämä auringossa paistatteleminen vain pahentaa tilannetta. Miten ihmeessä saan pidettyä itseni sisällä töissä? Kun olisi pakko.
Olen koko viikon epätoivoissani hionut uuden työn värejä kohdalleen. Nyt alkaa vihdoin näyttää lupaavalta, vaikka vielä on vähän matkaa: sen verran tarkka olen sävyistä, että melkein ei riitä. Kiire tuntuu kuitenkin luissa ja mielessä: postiin uusi työ pitäisi saada jo huomenna, siis signeerattuna ja pakattuna tietenkin. Yritän olla ajattelematta sitä.
Viime viikolla sain myös vihdoin tehtyä loppuun kuvasarjoja, joiden tekeminen ei onnistunutkaan ihan noin vain, kun musteet vaihtuivat muutama vuosi sitten. On jo aikakin: muutamia tiedusteluita joistakin töistä on tullut, enkä ole niihin pystynyt vastaamaan. Värisäädöt ja koevedokset ovat vieneet sekä aikaa että rahaa, mutta muutaman sarjan viimeiset vedokset olen saanut jo loppuun otettua, joten homma on ainakin aloitettu. Neljä työtä on voiton puolella, kuusitoista vielä jonossa. Olen itselleni luvannut, että tämän kesän aikana hoidan koko jonon alta pois. Kerrankin olen osannut järjestää itselleni ehjää aikaa tätä varten - jospa ne eivät nyt kalenteriin merkittynä livahtaisi työtutkan ulottumattomiin niin helposti.
---
Kas, suuri pilvi tuli peittämään auringon. Hyvä hetki palata sisään tekemään uusi työ loppuun.
---
It's just so hard to have some self-discipline. I just would like to go wandering outside into the sunlight. I have also the excuse made up: my camera battery is loaded and I really *should* take some closeups of some stones... I tried to end my urge to run away by coming to the balcony with my laptop to write this blog during my short coffee break, but this, sitting in the sun, just makes it worse. How an earth can I keep myself working inside? I really should.
For the whole week I have been desperately trying to get the shades and tones right in my new print. Now it finally starts to look promising, but I still have quite a lot to do: I'm that pedantic about colours that 'about there' isn't enough. I can feel the hurry with the project in my bones and in my mind: I should get this print to the post office tomorrow, and then it should also be signed and packed. I try not to think about it.
Also, last week I finally got to take the last prints of some series, that I haven't been able to do after the change of my inks a few years back. It was about the time: I've already received some inquiries about some of the works, and I haven't been able to answer to them. The colour adjustments and test and proof prints have taken both time and money, but there are a few series that I've managed to finish, so I've at least started the project. Four print series adjusted and printed, sixteen to go. I've promised myself, that I'll make the rest of them during this summer. And for once, I've managed to organize some time for this - maybe now, when everything is marked into my calendar, these jobs wouldn't hide from my work radar so easily.
--
Oh, one large cloud came and hid the sun. Good time for returning inside to continue with my new print.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti