Lepidophobia päivitetty pitkästä aikaa. Lepidophobiaan on kymmeniä ihmisiä kertonut perhoskammostaan, mutta osa teksteistä on tullut selkeästi vain siksi, että kirjoittaja on halunnut ylipäätään kertoa jollekin. Lepidophobiasta on siis tullut jonkinlainen virtuaalisohva, joka tarjoaa henkistä huojennusta perhosen siipien läpätyksestä kärsiville. Hyvä niin. Mutta tällä kertaa tuli myös tehtyä uusi kuva. Jessen kanssa olen jatkanut meilailua muutenkin ja alkaa olla aineksia uuteenkin projektiin. Kohta lähetän muutamia tekstejä myös Nooralle, jospa niistä olisi hyötyä hänen teoksessaan.
Timpan hyvät uutiset (niistä kertokoon itse, jos haluaa ja kun ehtii) sekoittivat eilen työpäivän niin, ettei töistä meinannut tulla mitään. Tänään puolestaan lievä pääkipu härnäilee, eikä keskittymiskyky ole maksimissaan. Miten ihmeessä kaikki päivät tuntuvat päätyvän samanlaiseen lorveksintaan? Laiskottelu olisi ihanaa, jos niin kehtaisi julkisesti sanoa.
Pitäisi siivotakin, muttei millään jaksaisi. Eteisen lattia on täynnä tallattuja naamoja, eikä niitä jaksa siitä nostella. Jotenkin karmivaa olisi itse kuvitella saavansa naamalleen kuraista kengänjälkeä päivä toisensa jälkeen, mutta kärsikööt nyt siinä vaalien ohimenemiseen asti. Niitä tulee kuitenkin aina lisää tilalle.
Äh, pitää ryhdistäytyä, jotta saa työt tehtyä ja kehtaa sitten niistä laskuttaakin niistä ja saa kerättyä matkakassan todennäköisesti parilla päivällä venähtävään Islannin reissuun. Matkasuunnitelmiin on ehtinyt tulla jo vaikka kuinka monta muutosta. Timppa alkoi eilen epäillä, että pian huomaamme olevamme kahden viikon matkalla Belgiassa kottikärryillä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti