Eilen oli taas varsin kummallinen, vaellusjohtoinen päivä. Kävin Raijan kanssa Figarossa lounaalla alipukeutuneena (90% ravintolan väestä liehui iltapuvuissaan - ...vanhojen päivä) ja sen jälkeen kahveella ja kaakulla Karoliinan kammarissa, josta matka jatkui välitaukoetappiin taidetoimikuntaan. Ainakin sanakirjaa luettuani lähdin kotimatkalle, mutta päädyin rättiväsyneenä lepäämään Beckerille (itseasiassa piti käydä moikkaamassa Maria piharakennuksessa, mutta hän oli ehtinyt jo lähteä). Jäin sitten Nooran kanssa jutustelemaan, kun en jaksanut heti lähteä kotiin - ja hups - sitten olikin kello jo kuusi ja taiteilijaseuran kokous. Olin siinä vaiheessa kyllä jo niin tiltissä, että tuolilla pysyminen oli oikeasti jo sinnittelyä. Mutta tulipahan edustettua.
Tänään en ole vaeltanut sitäkään vertaa. Tuli nukuttua kunnon unet, mutta silti zombievaeltelu ei ole loppunut ja päivä on muutenkin mennyt huonossa deja-vu -hengessä. Netti seisahtui ihan niinkuin puoli vuotta sitten ja vaikka katkos kestikin vain nelisen tuntia, ehdin jo ladata itseni semipaniikkiin. Onneksi kuitenkin helpotti, kun näki Euroviisufinaalin superfinalistien (heh) mustan rivistön. Osaa tämä kansa sentään oikeaa väriä käyttää.
Lottovoittokin tipahti. Tosin pienin mahdollinen, mutta saa sillä sentään kaksi copic-kynää ja vielä jätskin tai pari.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti