Kuinka ollakaan: sähköpostini sammahti jonnekin matkalle torstai-yönä ja vasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sain sen toimimaan kunnolla. Kummallinen epämääräinen ulkopuoliseksi jäämisen tunne valtasi sielun, mutta viikonloppu jätti siis aikaa keskittyä muuhunkin kuin leipätyöhön - joka nyt odottaa tuossa kasaantuneena. Työkaaosta ei paljon helpota se, että eilinen meni täysin vuoteessa pää tyynyn päällä, alasimen alla.
Artsuilupuolella sen sijaan suorastaan kukoistaa: syytävät apurahaa, minkä kerkiävät ja muutenkin projektit ovat alkaneet hiljalleen edetä kaikilla laidoilla.
Lauantaina palaveerasimme Välittämö -projektin puitteissa Meriläisen Päivin luona. Tarjoilu oli sen verran loistavaa, että itse asia pääsi minulta hetkeksi tippumaan päästä, mutta ajatusruljanssi kyllä käynnistyi täydellä teholla. Alan hieman jo paremmin hahmottaa tulevaa tekelettäni. Parista teknisestä asiasta pitää vielä ottaa selvyys omalta osaltani, mutta lienee parempi, jos alan sumplia niitä vasta maaliskuun alkupuolella, kun aikaa on käytettävissä tarpeeksi vähän. Kyllähän jokaiseen projektiin yksi täyspaniikki kuuluu.
Värinäyttelyä varten olen kohta saanut yhden satsin tekstejä kasaan ja idea tuntuu selventyvän koko ajan. Mutta jo on syytäkin: näyttelyyn on enää neljä kuukautta - aikataulutetussa maailmassa huomattavan lyhyt hetkinen. Ensi viikolla on lisää palaveria asiasta.
Menen postiani setvimään.
tiistaina, tammikuuta 17, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti