Sulkeiset

Paperia kunnioittaakseni: kokeilin toimiiko skanneri. Käytetty nenäliina ja joku kasvinrääpäle kuvassa.

Inhorealismi sikseen. Galleria Henkevän Silakan uudistus loppusuoralla. Olen käynyt uusia (vielä julkaisemattomia) sivuja kohta kohdalta läpi ja kiusannut Anssia (joka koodaa sivun) lukemattomilla pienillä huomautuksilla ja nitinällä. Olen tukkinut viikon ajan Silakka-viesteilläni sähköpostiliikennettä yhden tehospämmääjän verran, mutta ei tuo vielä ole verta itkenyt, joten eiköhän tässä vielä vähän uskalla vielä hivenen reunemmalle pukata.

Tulkoon nyt samantien raportointi. Oikeastaan koko viime viikko meni virallisia papereita kirjoitellen. Viikko sitten maanantaina tempaisin (koneen kiukutellessa aktiivisesti) countrymusiikkia kuunnellen (!) (en jaksanut vaihtaa kanavaa) Elävä Silakka -hankkeelle ensi vuodelle toimintasuunnitelman, budjetin ja rahoitussuunnitelman yllättävän kevyesti (vaikkakin rahoitussuunnitelmani voi olla ehkä liian luova apurahan jakajien makuun). Tosin: onneksi luin Sarille puhelimessa ko. paperit - toimintasuunnitelman tautonomiaa en jaksanut alkaa fiksailla, mutta viimeisen kesken jääneen lauseen ehdin korjata luettavaan muotoon. Tiistai-aamuna ehdottelin kirjallisesti kaikenlaista Elävään Silakkaan liittyvää Jyväskylän taidemuseolle - saa nähdä, miten reagoivat. Sitten juoksin levittelemässä virallisia papereitani ympäriinsä ja Beckerilläkin poikkesin (omat eväät mukana; varsinaisen kulttuuripummimisen kohde oli Aalto-museo, jossa oli pakko pysähtyä ennen seuraavaa palaverikohdetta). Loppupäivä kului sutjakasti, kun nökötimme Anssin kanssa koneen ääressä noin viisi tuntia vääntäen Silakka-asioita puolikuntoon (!). Keskiviikon virallinen paperi oli Henkevän Silakan tiedote, jonka väänsin myös englantia muistuttavaksi suoritukseksi (ihan itse) ja jota levittelin tutuille ja tuntemattomillekin. Ja sivujen tsekkaus jatkui koko loppuviikon - viikonlopunkin pönötin aika tukevasti koneen ääressä.
Tässä ohessa töitä olen ehtinyt tehdä noin yhdeksän tuntia päivässä ja katsomaan kaikki oleelliset tositv-sujaukset, joten aika tehokkaaksi olen osoittautunut.

Viime viikolla oli aikaa vapaallekin: Irja Rane lopettelee kirjallisuuden läänintaiteilijasessiotaan. Torstaina kävin kylässä ja soppaa ehdin syödä, mutta sitten lähti kyyti ja kissojen aiheuttama ihoruostekin alkoi herätellä itseään. Perjantaina pikainen lähimuseossa lounastaminen venyi viiden tunnin reissuksi, kun Timppa soitti ja ilmoitti, ettei perjantain Hesaria (ristikko+Nyt!) saa irtonumerona kuin Helsingistä! Onneksi meillä on kulttuurilaitoksia, joista sellaisen saa kauniilla hymyllä. Reissu joka tapauksessa venyi kohtalaisen leppoisaksi perjantaikävelyksi ja Vakiopaineessakin tuli käytyä piiiiitkän tauon jälkeen. Lauantain viihdepuoli hoitui ylioppilasjuhlissa naapurissa - sieltäkin koirien haamut ajoivat ennen aikojaan pois.

--
Huomasin kaiken tämän kirjoittamisen jälkeen, että yleinen häröilyni on siirtynyt myös kirjoittamisen maailmaan. Sulkujen määrä on suorastaan hyökkäävä. (!)