The Ravishing Beauties — Arctic Death

Kuvat lähtevät kohti Tamperetta, itse kohta perässä. Kuvitusteema tuntuu päsähtäneen nyt kunnolla päälle. Huomaan näin näyttelytöiden valmistuttua, että viime kesän Euroopan interrail-tourneen vanhoista museoista ja symbolistien antiikkiaiheista jäi päälle jonkinlainen viehtymys vanhoihin tarustokuviin ja merenneitoja, merihevosia ja muitakin sekä merellisiä että maallisia ja taivaallisia myyttejä tuli todistettua useammassakin muodossa. Tajusin matkalla näkemäni visuaalisen annin laajuuden, kun kävin teosprosessia varten läpi kesällä kuvaamiani materiaaleja (pintoja, puita, maisemia) - tuntien suurta kateutta viimekesäistä minääni kohtaan. Paljon on kuvia museoista, mutta myös pieniä hetkiä muualta.

Itsellenikin muistutukseksi muutamia otteita viime kesä- ja heinäkuusta:


Vaaleanpunainen tyttö siniharmaassa huoneessa ja siniharmaa mies vaaleanpunaisessa huoneessa (Berliini.)


Lihava ja hoikka mies (Berliini.)


Berliiniläinen tv-lähetys.


Seesteinen hetki keskellä Berliiniä.


Kuolleiden saari ja kolme miestä (Berliini.)


Taivaallinen ja maallinen (Berliini.)


Tuntemattomat ihastuneet Berliiniläisessä puistossa.


Berliinin taivaan alla.


Berliinin taivaan alta.


Kohtaaminen.


Valo Leipzigissa.


Tila Leipzigissa.


Mies japanilaisen puutarhan puussa Erfurtissa.


Sateenvarjo müncheniläisessä roksiksessa.


Zürichin arkkitehtuuri.


Ovi Luzernissa.


Sveitsin vuoria ylöspäin.


Sveitsin vuoria alaspäin.


Uskon varassa.


Gigerin taiteen kimpussa.


Koira Baselissa.


Mies Baselissa.


Auringonlasku Hampurissa.

iLiKETRAiNS — The Deception

[Jälki / Impression. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 30.]

Tampereen näyttelyn työt ovat valmiit ja kehystettävinä. Täpärälle menee: sain ne niin myöhään valmiiksi (kiitos teknisten ongelmien ja kaikkien muidenkin ikävien vastoinkäymisten), että kehystyksestäkin saanen vasta myöhään illalla. Mutta kunhan ehtivät autoon aamulla, niin kaikki hyvin.

En tiedä, tuliko kokonaisuudesta vähän irtonainen ja epätasainen. Aiheet on pyörineet päässäni aikalailla tasan kaksikymmentä vuotta - löysin viime kesänä luonnoksiani, joita piirtelin Lutakon baaritiskin takana seisoessani kaljan myynnin välillä, ja vanhalta cd:ltä ensimmäisiä digitaalisia virityksiäni kuvista vuodelta 1996. Käytin niitä pohjina viimeistellessäni kuvat, joiden piti alunperin valmistua Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin -teeman alle, mutta prosessi oli jotenkin teknisesti niin vaikea, etten vain kyennyt saamaan sitä valmiiksi viime syksynä. Tein sarjaa olemattomaan tarinaan Seitsemän seireenin suru, joka on olematonta dokumentaatiota meren kuolemisesta ja sen mukana meren kantamien tarinoiden ja legendojen häviämisestä. Ensimmäiset luonnokset ja digipohjaiset työt ottivat vaikutteita renessanssiajan profiilimuotokuvista ja ne olivat kokonaisuudessaan jotenkin rauhallisempia, mutta kun nyt aloin tehdä, annoin räiskiä oikein kunnolla. Kaikissa kuvissa on käytetty sekä valokuvia, vesivärejä, hiilipiirrosta, digitaalista piirrosta ja ties mitä. On raaputettu, revitty, raastettu ja rieputeltu.

Päätyöksi suunnittelemaani isoa Kyynelpuu teosta en ankarasta yrittämisestä huolimatta saanut valmiiksi, se on sitten tulevaisuuden juttu... Olen tehnyt sen niin isoon kokoon, että se pitääkin käydä sitten printtauttamassa jossakin muualla. Näyttelyteosten balanssiin se kuitenkin vaikuttaa siten, että kun oli tarkoitus, että tarjolla on tosi isoa ja hyvin pientä, nyt jää toinen ääripää pois. Saa nähdä, voiko ripustuksella vaikuttaa siihen, ettei pystytyksestä tule kovin säläistä. Ainakaan isoa tilaa en näillä töillä halua ottaa haltuuni, joten pienempi tila riittää minulle.

Sen verran voi kyllä todeta kuvia katsoessaan, vaikka tekniikka onkin nyt melko yhtenevä kaikissa kuvissa, itse kuvat näyttävät aika erilaisilta - vierekkäin laitettuna on taas kuin monen eri tekijän töitä samaan teemaan - tällä kertaa ero on vielä voimakkaampi kuin Beckerin Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin -näyttelyssä viime marraskuussa oli. Mutta ainakin niissä on yhteistä se, että jos ei pidä sinisestä, turkoosin vivahteista ja oudosta kellertävästä vihreästä, niin tätä näyttelyä ei voi sietää.


[Kyynelpuun hedelmä I / A Fruit of the Tree of Tears I. Pigmenttimustetuloste, ~12x27cm (+marginaali), ed. 30.]

Agnes Obel — Riverside

Kiire kiire, Kapriisin näyttely oven takana! Omat työt on pääasiassa melkein valmiit, mutta niiden ulossaaminen on osoittautunut normaalia hankalammaksi, joten Vappu menee hyvässä työmoodissa, juhlimaan ei ehdi. Jos tänään pysyin tavoitteissani, voi olla, että käyn huomenna munkkikahvilla vanhempien luona, että tulee edes jonkinlaista sosiaalista elämää tähän väliin. Vaan aika huonoltahan tilanne tällä hetkellä näyttää.

Kiireen sain aikaiseksi näyttelyn suhteen sillä, että kaikki muutkin muka-kiireiset projektit osuivat juuri tähän hetkeen. Sketchbook-projektin Limited edition SB -version deadline oli tänään ja siitä osasin kyllä pitää kiinni (sain kuin sainkin lähtemään ajoissa Brooklyniin!), vaikka onkin silkkaa terapiatekemistä itselleni, mutta olen onnistunut tekemään myös paljon sellaista, jotka olisi viisas jättänyt näyttelyn avajaisten jälkeiseen aikaan. Toisaalta, pöytä tyhjänä tekemättömistä antaa aivoille enemmän tilaa.

Koko viikko onkin ollut melkein tauotonta tekemistä. Kuvitelma-myyjäisissä ei varsinaisesti mennyt hyvin: porukkaa oli paikalla harmittavan vähän ja pääsin juuri ja juuri omilleni. Mutta kun sieltä kotiuduin maanantaina, alkoi välitön pakkaaminen Porvoota varten; ma-ti aamuyöstä pakatut työt saatiin aamulla roudattua Matkahuoltoon. Plankkon minigalleria Porvoon taidetehtaalla Anitta Ruotsalaisen työhuoneella aukeaa 2.5. - ja on sitten auki koko loppuvuoden. Sitten laukkujen purkamista, rästitöiden hoitamista ja sitä yletöntä hohhailua, kun ei pää meinaa toimia.

Joten tässä ollaan: jälleen deadlinen varjossa puskemassa aikaa vastaan. Onneksi suurin osa "luovasta" työstä on tehty - yksityiskohtien viimeistely ja printterin kanssa  tappelu ei vaadi niin tyhjää päätä kuin fantasiamaailmaan uppoutuminen.

Blueberries - pigment ink print (27x18cm) / Hahnemühle Photorag Satin, ed. 50

Junailin itseni illalla Helsinkiin kahden järjettömän painavan matkalaukun kanssa. Luksusmatkailin sen verran, että otin itselleni taksin rautatieasemalta hotellille ja se oli aikalailla oikea veto. Sen verran paljon on mennyt energiaa tulevan Tampereen näyttelyn valmisteluun, että yksi vapaailta hotellin sängyllä loikoillen on enemmän kuin tervetullutta. Halusin Kuvitelma-tapahtumaankin tehdä jotain uutta, mutta samalla jotain totaalisen erilaista kuin mitä Tampereen galleria Kapriisissa on sitten odotettavissa. Tavallaan teinkin uutta, mutta vanhasta: löysin vanhat mustikkapiirrokseni, joista sitten työstämällä työstin pelkistettyjä vektorimarjoja - ja puolukoitakin tein, ja pari piirakkaa ja marjapuuta myös. Sain myös viimeisteltyä Monsterium-miniprinttien sarjan ja löysin niille vihdoin sopivan paperinkin, joten asiat jotenkin naksahtivat kohdilleen.

Siis jotain ihan muuta kuin mitä olen gallerioissa esitellyt, mutta ei sinänsä mitään uutta linjaa kuvitusminäni puolesta - Monsterium-maailman printtisarja ja nuo pelkistetyt sarjat ovat olleet jo pidemmän aikaa tulella. Ajattelin koko tapahtumaan osallistumista myös jonkinlaisena irtiottona, ja siltäosin ainakin valmistelut tuntuvat onnistuneen täysin. Tampereelle työstän teknisesti niin vaikeaa sarjaa, että näiden toisella tekniikalla toteutettavien töiden tekeminen siinä välissä on ollut todellista terapiatyötä :)

Tampereesta puheen ollen, näyttelykutsarit saimme painosta perjantaina ja osa niistä lähti galleriaan, eli päätyvät pian gallerian postituslistalaisille. Juliste pitäisi saada vielä valmiiksi ensi viikon aikana ja näyttelyn fb-sivunkin väsään heti, kun Kuvitelma-myyjäiset ja alkuviikon palaverimaratoni on saatu suoritettua alta pois. Jos huominen on yhtä energiaa antava kuin on ollut tämän päivän valmistelupuuhailu junassa ja hotellissa, niin virtaa riittää varmaan ihan hyvin loppuviikkoon saakka, vaikka millainen työtöräys olisi odottamassa näyttelytöiden viimeistelyn ja näyttelyn perusrutiinien säätämisen lisäksi.

Vielä muutama valmisteluhomma, sitten hetki päämäärätöntä löhöilyä ennen nukkumaanmenoa. Siis:

Kuvitelma-kuvataidemyyjäiset sunnuntaina 22.4.2012 Helsingin Kulttuuriareena Gloriassa klo 12-18
http://kuvitelma.blogspot.com/

The Kramford Look - Justine

[Karannut suojatie I / Runaway Zebra Crossing I. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 15.]

Ahdistuskohtauksia siitä, kun joutuu pitämään omia projektejaan vakan alla. Tuntuu, että se omakin käytettävissä oleva aika menee sitten kaikenlaiseen epäoleelliseen, kaiken maailman plankettien täyttelyyn ja lähettelyyn. Onneksi olen nyt osannut sanoa jyrkästi "ei" kaikille tapaamisille seuraavan 2-3 viikon ajaksi - lukuunottamatta niitä aiemmin sovittuja ja viikottaisia pakollisia. Edessäni on viikkoja, jolloin minulla saattaa olla jopa kolme päivää putkeen OMAA AIKAA, omille töille. Uskomatonta. Ja suhteellisen tarpeellista, kun ottaa huomioon, että näyttelykutsarit pitäisi saada painoon ensi viikon alussa, eikä näyttelykuvista yksikään ole vielä valmis, vaikka vaiheessa onkin. Tänään onnistuin töiden välissä ujuttamaan kaksi teossarjaa niin hyvään vaiheeseen, että toivoa on, että näyttelyyn saan uusia töitä. Mutta tämä jatkuva repaleinen tekeminen vaatii jonkinlaista logistista taitoa; tunne kyllä kaikkoaa välillä, kun pitää tukeutua systematiikkaan.

Ensi viikolla myös Kuvitelma-kuvataidemyyjäisiin mukaan otettavien kimpsujen pakkausta ja Porvoon paketti matkaan. Pictures and their Descriptions-vihkosen 15 kuvitusta pitäisi viimeistellä. Irtokappaleina printterin päällä pyörivät vedokset pitäisi signeerata ja numeroida. Eteisestä pitäisi saada jonkinlainen tolkku siellä pari neliötä vieville Vaskenruosteyrttipulloille, jotka pitäisi pakata viisaasti säilytystä varten.

Photaripäivitys odottaa edelleen asentamista pöydän kulmalla.

Kate — Strange Girl

[Vaikea päätös / Difficult Decision. Pigmenttimustetuloste, 8x8cm (+marginaali), ed. 30.]

Eilen vein Korpilahdelle Höyry-galleriaan muutamia kortteja ja Irtokuvituksia -sarjan pikkutöitä (kuvissa) samalla, kun pakkasin Vaskenruosteyrttitarhani pahvilaatikoihin portaikosta. Myöhemmin vanhempieni luona dokumentoin kupariyrttejäni valokuvaamalla niitä lumihangella - mikä ei ollut hirveän hyvä päätös, koska varjon puolella sininen valo häivytti kaikki sävyt ja valon puolella lumi taas lisäsi valotehoa niin, että itse objektit ovat ihan mustia. Sain kuitenkin suurimmasta osasta kaadettua etikat talteen ja koristeet erilleen; osassa korkki oli tietenkin ruostunut kiinni. Availen kiinniruostuneet purkit nyt lähiaikoina kotona ja kuvailen muutenkin osaa uudelleen, että saan parempia kuvia itselleni talteen. Eli mental note itselle: käytä kumitiivisteisiä tai muita vastaavia purkkeja, ei kiinniruuvattavia. Kamerasta en vielä kuvia saanut ulos - dokumentaation tuloksia pistän näkyviin joku toinen päivä.

Joka tapauksessa: Höyry-galleriassa oli pääsiäishengessä aivan huikea Munaklubin Pesämunia -näyttely. Kädet alkoivat täristä heti, kun tuli ajatelleeksi itseänsä maalaamassa yhtä pientä ja pikkutarkkaa jälkeä ja tasaista kuviota ohuen ja kaarevan munankuoren pintaan. Häkellyttäviä taidonnäytteitä. Varsinkin kun vertaa omiin pääsiäismunavärjäilyihini...


[Nuorallatanssija tuulessa / Tightrope Walker in the Wind. Pigmenttimustetuloste, 8x8cm (+marginaali), ed. 30.]

Muse — In Your World

Kevään terapiatekona ilmoittauduin 22.4. Helsingissä järjestettäviin Kuvitelma-kuvataidemyyjäisiin. Tällaisella kuvittelijalla ei ollut edes vaihtoehtoa, jos nimenä on KUVITELMA.

Ajattelin roudata paikan päälle etupäässä pinssejäni, värityskuviani ja korttejani ja myös joitakin pienempiä ja edullisempia vedoksia ja kaikenlaista Monsterium-kamaa. Pääpaino nimenomaan kuitenkin muualla kuin niissä töissä, mitä yleensä galleriaan vien esille. Paitsi sitten töitä tuosta ihan viimeisestä Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin -näyttelystä - sekä pullotettuja ilmoja Taivaanhoitajan käsikirjasta että Irtokuvituksia -sarjan pikkutöitä. Eli näitä (jotka pitäisi jossain vaiheessa nettisivullekin asti saada):


[Uhkarohkea sydäntenmurskaaja / Reckless Heartbreaker. Pigmenttimustetuloste, 8x8cm (+marginaali), ed. 30.]


[Sulosävelin / With Sweet Tunes. Pigmenttimustetuloste, 8x8cm (+marginaali), ed. 30.]

Gene Clark — Strength Of Strings

[Kierrätyskuva 4x6" kuvavaihtoon.]

Aamu alkoi vanhoja majakkakuvia (Märket ennen kunnostuksen alkua + Islannin majakkakierros) uutta kuvasarjaa varten selaillen, ja sillä huomiolla, etten ole viime vuonna käynyt yhdelläkään majakalla, enkä tänä vuonnakaan taida yksinkertaisesti keretä. Ensi vuonna pitää pistää merireissailu etusijalle, ettei tule näin rannatonta oloa. Maakravulle.

Majakoilta ja meren äärestä yleensäkin saa sellaisen latingin ispiraatiota ja yleensä konkreettisesti vielä hyviä kuviakin, että vähintään kerran vuodessa pitäisi jossain karussa majakankupeessa käydä soittamassa kameraa, jotta materiaalivarasto sekä mielessä että koneen kovalevyllä säilyisi sopivan antoisana. Yleensä merellä on aivan erilainen valo kuin muualla, johtuuko sitten kosteudesta vai mistä?

Hieman huolestuttavat muutamat konkreettiset asiat: en ole vielä löytänyt hyvää satiinimattapaperia, printteri on esittänyt merkkejä lähenevästä poismenostaan ja muutenkin on koko ajan sellainen olo, että olisi aika katsella ehkä suurempia printtereitä. Sellaisen hankkiminen kylläkin sekoittaisi totaalisesti sekä talouteni että asunnon järjestyksen ja tällä hetkellä ei riitä aivo ajattelemaan mahdollista tulevaa finanssitilapalapeliä.

Meneillään olevat työprojektit ovat pakottaneet keskittymään kaikkeen ihan muuhun, mutta jotain konkreettista kuitenkin sain aikaiseksi: taukotyönä koneen äärellä istumisesta silppusin leikkurilla asunnon kaikki turhat pahvipakkaukset (mailerit, vanhat kodinkonepaketit ja muut) vedosten taustapahveiksi. Keittiössä on puuhapiste, jossa leikkelen samanlaisena taukotyönä pilalle menneistä vedoksista sekä erilaisista väritestivedoksista (joita on kertynyt vuosien aikaan kymmeniä) pohjia uusille vedoksille. Paperi on kallista eikä se ole fyysisesti mennyt pilalle, joten jos päässä telmii niille sopivia kuva-aiheita, niin miksi niitä ei toteuttaisi? Aloitin leikkelemällä vedoksia keskittyen itseäni puhutteleviin väripintoihin ja päädyin tekemään pienen erän abstrakteja sommitelmia. Yhtä-äkkiä päässäni alkoikin hahmottua paloista koottu väripinta... Aiemmin olen jo kokeillut päällekkäin printtaamista, eli siihen tarkoitukseen lajittelin oman kasan ja kolmas pino muodostui vedoksille, joista väsään jotain pientä uutta joko raaputtamalla tai painamalla.

Olen viime syksystä lähtien yrittänyt kehittää tuota vesirapsutustekniikkaa (muste ei todellakaan lähde irti edes pesemällä - pitää rikkoa paperin pinta ja raapia päällimmäinen pinta pois, eikä sekään onnistu kuin vedessä). Syntyneitä pikkuisia kokeiluprinttisiä olen laittanut laskun saajille kuoreen pienenä piristeenä. Vaikka tuollainen muiden hommien välillä tehtävä työ välillä turhauttaakin, kun tuntuu, ettei pääse keskittymään niin hyvin kuin haluaisi, tällä viikolla oli kuitenkin jonkinlainen taitoskohta koko projektissa: tajusin mitä ja miten kannattaa tehdä. Hyvä, että kokeilu välillä palkitseekin, ja mukavammaltahan se aina tuntuu pidemmän prosessin jälkeen.

Tänään sitten lähti New Yorkia kohti yksi noista raaputustöistä 4x6"-swappiin, johon osallistuin ihan terapiaprojektina. Saanen piakkoin vastaavan kokoisen pienen työn jostakin päin maailmaa :)

Civil Civic — Sky Delay

 
Roskisväritesti: pottupaino, punasipuli, rauta, sitruunahappo, akvarellipaperille

Eilen pidimme Ullan kanssa Suomen käsityön museolla kaksiosaisen luennon Luonnonväri - ekoväri?, jossa itse puhuin ensin luonnonvärien ja värjäyksen historiasta, jonka jälkeen Ulla puhui luonnonvärien käytön tulevaisuuden näkymistä. Heti perään alkoi kaksipäiväinen SULOisia värejä -roskisvärjäystyöpajamme, josta yritetään saada kuvia piakkoin blogiimme - ja ehkä vähän videotakin! Kokeiluluontoisessa työpajassa syntyi mahtavia kokeiluja ja myös itse opin aika paljon uutta työpajalaisten kokeiluista - huimia värejä, uskomatonta jälkeä. Harmittaa vain, kun ekana päivänä kamera unohtui kotiin ja toisena päivänä muistin sen olemassaolon vasta ihan viimeisellä tunnilla ja vasta kotona huomasin, että manuaaliasetukset oli ihan ihmeasennolla. Onneksi Sisko dokumentoi pajaa videoin ja taisi muutaman kuvankin napata. Täytyy kyllä vielä erikseen käydä tallentamassa hieno värikarttani, jonka perjantai-illan viihteenä väsäsin kasaan.

Pottupainon lumoonkin jälleen pääsin ja roskisvärien lisäksi kurssilla väännettiin myös pieni määrä munatemperaa maaväreistä. Peruna osoittautui jälleen painovälineenä niin hyväksi vaihtoehdoksi, että pitää kokeilla sen käyttöä ihan artsuiluprojekteissakin - ainakin tulevassa pienessä Pictures & Descriptions -vihkosessa, jota terapiaprojektinani tässä väsäilen ja jonka pitäisi olla valmis huhtikuun loppuun mennessä.

Työurakoita on koko ajan melkein lannistavan paljon kesken ja välillä tuntuu ahdistavalta, kun on nyt melko täyspäiväisesti valjastettu niiden kimppuun. Projektit itsessään ovat suurin osa palkitsevia, mutta etenemättömyys ja odottelu tuntuvat vain syövän turhaan energiaa. Välillä on sentään kiva puuhailla aivottoman toiminnan kimpussa: olen pistänyt levymailereita ja muita pahvilaatikoita palasiksi: heittänyt turhat osat pois ja leikellyt jäljelle jääneistä taustapahveja teoksille tulevia paketteja varten - tulee edes hetkeksi sellainen olo, että on saanut jotain valmiiksi ja sädekehäkin se vielä pään päälle ropsahtaa tällaisesta kierrätystoiminnasta.

   
Roskisväritesti: punasipuli, sitruuna, valokuvapaperille

The Coasters — Down In Mexico

[Sisäänkäynti / Entrance. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 15.]

Päätin pitää vapaapäivän. Vanhempien luona loikoilin sohvalla ikkunan edessä ja pääasiassa tuijottelin herkeämättä katolta roikkuvaa lumensekaista jäälippaa, johon aurinko heitteli tuulen pyörittämien männynoksien avustuksella hienoa valoleikkiään. Luin aikakauslehtiä, söin äidin tekemiä herkkuja, join kahvia ja makasin taas ikkunan ääressä. Iltapäivällä alkoi jo olla sellainen olo, että jotain pitäisi päästä tekemään.

Ja mitä tapahtuu, kun tulin kotiin ja päätin istua hetkeksi koneen ääreen? Kaapin päällä ollut psp:n laturi tippui päähäni. Onneksi se ei ole mitään breshneviläistä kolmen kilon mallia, joten tuskin tuosta kuhmua tulee, mutta säikähdytti pahan kerran, kun ihan ennakoimatta hyppäsi. Varjeleeko jokin ylempi voima vapaapäivääni? Suojellaanko minua työltä tai kaikelta sen kaltaiselta? - Enkä edes ajatellut työjuttuja, vaan vanhoja 1700-luvun ruotsinkielisiä värjäystekstejä, jotka viime viikolla sain luettaviksini Colorian ystävältä! Päädyin lopulta siihen, että tämä oli minulle universumin viesti: pelaa! Eli PSP parin kuukauden naftaliinista lataukseen seinään ja pelipeukalot ojennukseen.

Sen verran vain, että Ex votos -näyttelymme Galleria Nunesissa on huomenna auki viimeistä päivää, klo 12-16.

Steve Harley & Cockney Rebel — Mr Soft

[Ydintalvi / Winter's Core. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Päätin antaa itselleni vapaapäivän kaikista muista töistä ja keskittyä vain noihin erilaisiin artsuilu- ja väriprojekteihin, mutta tietenkin järisyttävä migreenikohtaus piti huolen siitä, että niin ei käynyt. Ja kuinka onkaan, että aina migreenikoomassa makaillessa pää alkaa täyttyä uusista ideoista ja kummallisista kuvista, jotka pitäisi heti saada paperille jonkinlaiseksi muistiinpanoksi. Toipumisvaiheessa palava into päästä toteuttamaan ideoitaan melkein nostattaa ilmaan, kunnes into törmää tiukkaan ahdetun kalenterin reunoille ja moraaliseen velvollisuuteen suorittaa arki ensin loppuun: ensin muut keskeneräiset projektit loppuun, kuitit, tositteet ja tiesmitkä verolämiskät ojennukseen, kalenterin palaverit suoritukseen ja välipalaksi työprojektien pakkopullaosuudet pakotettuna alas. Olen jopa yrittänyt merkitä kalenteriini kullekin projektille päivän, jolloin sen toteutan, mutta siinä vaiheessa päivää, kun pakolliset kuviot on hoidettu, on niin rättipoikki, ettei pää enää taivu. Ja minä sentään multitaskaan aika hyvin.

Missä saisi teetettyä itsestään duplikaatteja? Voisin mielelläni jakautua ja pistää toisen minäni toteuttamaan jo rutiiniksi muuttuneita työjuttuja, copypastausta ja perussäätöä ja niitä kaikkia aloitettuja omia projekteja, jotka ovat jotenkin jämähtäneet mielenkiinnon uuvahtaessa, ja toinen saisi liihotella uusia ideoita suoltaen. Huonolla tuurilla jämähtäisin tietenkin sitten sen rutiiniminäni tajuntaan kiinni.

Jos nyt kuitenkin huomenna saisi ensimmäisenä hoideltua oman korttitilauksensa kuntoon, sitten hahmoteltua muutamia tulevia luentoja ja sitten tiedotussuunnitelman kimppuun ja nettisivuhommiin. Illalla, jos jää aikaa, jatkan Taivaanhoidon käsikirjan suunnittelemista, The Little Witch Who Knits -kirjasen kuvitustöitä ja kierrätyskuvien tekemistä pariin kv-projektiin. Ja niitä vinkeitä maisemia ja muita kuvia, jotka ovat rakentuneet puolivahingossa SULOisia värejä -projektissa aikaansaamieni mehuvaahtokuvien pohjalle: suloisiavareja.wordpress.com/2012/02/28/vaahtokuvia-foam-images

Fun Boy Three — Tunnel Of Love

Meinasi kiireen keskellä unohtua - mutta vielä viikko aikaa käydä tutustumassa: helmikuun puolenvälin tienoilla aukesi Galleria Nunesissa Helsingissä ryhmänäyttelymme (Rita, Maija, Minja ja minä). En ollut viime vuonna Portugalissa paikan päällä ihailemassa kokonaisuutta ja nyt kun omin silmin pääsi näkemään, pitää todeta, että näyttelyyn valikoituneet työmme sopivat hyvin yhteen! Omalla kohdallani jäi vain harmittamaan oma puolivillaisuuteni koko näyttelyn suhteen - hieman nolosti olin melkein unohtanut koko tämän näyttelyn, ennenkuin tammikuussa lopulta tapasimme keskenämme näyttelyn tiimoilta. Projekti liukeni omalla kohdallani hieman taustalle, kun jouduin jättämään Portugalin reissun väliin. Näin näyttelystä hienoja kuvia ja kuulin hyvää palautetta, mutta kaiken muun häppeningin keskellä koko homma jäi itseltäni jotenkin vajaalle rekisteröimiselle. Huolimatta Nunesin näyttelyn teosten yhteen sopivuudesta, itseäni jäi vähän harmittamaan se, että lipesin periaatteistani: yhteisnäyttelyssä on ok tehdä kompromisseja sen kanssa mitä laittaa esille, mutta missään näyttelyssä ei pitäisi tehdä kompromisseja varsinaisten teoksen kanssa - ja tässä nyt niin kävi. Galleriassa ei ollut tykille telinettä eikä pieni tila antanut resursseja oikeasti hyvälle projisoinnille, eli tykki on nyt liki maan rajassa liian valoisassa tilassa. Jälkeenpäin harmittelin, että ehkä kumminkin olisin voinut laittaa jotain muuta kuin projisoinnin, kun se ei tilaan suosiolla mennyt (eikä galleristikaan vaikuttanut siitä kovasti ilahtuvan). Toisaalta se kumminkin kuuluu alkuperäiseen setupiin, ja ehkä olennaisin kuitenkin välittyy. Ja kokonaisuushan tuossa tärkein on.

Tilassa ei tosin taida olla missään esillä tuon projisointiteokseni, The Undertakings, taustaa. Vuosina 1998-2001 keräsin materiaalia projektiini Ex votos ja sainkin vastauksia yli neljä sataa - mutta lopulta materiaali jäi hyödyntämättä. Aloitin kyllä flash-animaation toteuttamisen materiaalista, mutta sitten aika vain loppui kesken ja unohdin koko projektin vuosiksi - ennenkuin Rita alkoi puhua samannimisestä projektistaan, johon kutsui minut mukaan. Kaivelin materiaaleja esiin ja katselin aikaansaannoksiani ja hiljalleen koko toteutusidea palautui mieleeni. Käytin hieman samantyyppistä visuaalista pohjaa Lepidophobia-projektissa, joten tuntui siltä, että ehkä projektin toteutus äänenä olisikin parempi ratkaisu. Löysin kuitenkin vanhat flash-tiedostotkin ja melkein järkytyin, kun huomasin, kuinka pitkälle olin projektia jo työstetänyt, joten pakkohan projekti oli saattaa loppuun - vaikka se onkin visuaalisesti selkeästi Lepidophobian sisartyö. Hajoitiin vastaukset paloihin ja sommittelin niistä visuaalisen kokonaisuuden - ehkä vähän videorunohenkisesti.

Jostain universumin taitekohdasta löydän vielä sellaisen timefreezen, minä aikana saan luotua oman videokanavan previeweja varten ja saan ne nettisivullenikin esiin.

Nancy Sinatra — Bang Bang (My Baby Shot Me Down)

[Merisää / The Weather at sea. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Aika otti vihdoin ylivallan. Olen pyörinyt väkkäränä joka suunnalla: Live Herring -hommissa, omien webbihommieni tuoksinnassa (ja tottakai, kun kerrankin lupaudun poistumaan mukavuusalueeltani painotuotteiden pariin, Indesign tekee topin ja deadlinen päälle kaatuessa esite sitten luonnollisesti taitetaan Photoshopilla...), SULOisia värejä-projektissa ja siihen liittyvissä uusissa säädöissä ja kankaanpainokurssia vetäessä. Muutama tiedotussuunnitelma ja Plankkon kesäinen projekti odottavat vielä säätövuoroaan. Korteistani sain tehtyä jonkinlaisen suuntaa antavan inventaarion, vaikka aika ja keskittyminen eivät riittäneet ihan täydelliseen suoritukseen - mutta sellaiseen kumminkin, että lisää voi tilata. Jonkin verran ehdin tässä välissä vedoksia (signeerausta vailla) ja uusiakin näköjään pukkaa päähän, vaikka jotenkin jo luulin kuvavirran tyyntyneen. Ja pitäisi vielä saada kaikki viime vuoden matkalaskut ja kaikki hävinneet kuitit jotenkin selviteltyä. Jos sitten jossain vaiheessa olisi aikaa taas oman sivuston säätämiseen: olisihan se kiva saada vihdoin jonkinlaiseen esittelykuntoon...

Huolimatta kaikesta kiireestä ja toivointaivaraston loppumisesta, uusia ideoita alkaa pukata päähän samalla, kun puoliunessa kulutan nenäliinapaketteja ja kurkkupastilleja. Ja vanhoja: muistin tuossa loikoillessani erään aikoinaan kesken jääneen karusellisarjan - jospa sen vaikka löytäisi ja tekisi loppuun. Jonkinlaisen energiakryptoniitin löytyminen olisi nyt hyvää bonusta arkeen, mutta toisaalta: uuden tekeminen virkistää aina!

Friends — I'm His Girl

[Ukkonen / Thunder. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Viikko pari sitten sain tiedoksi, että Jyväskylän taidemuseossa ollut työni Tuoja / The Bringer oli valittu Kulttuuriluotsien kokoamaan näyttelyyn Jyväskylän taidemuseoon, mutta kun kävi ilmi, ettei kaikkia teoksen vaatimuksia oltu otettu huomioon, toivoin, että se jätetään näyttelystä pois. Onneksi juttu oli vain simppelin muutaman meilin asia ja sujui yhteisymmärryksessä. Ilmoitusmeili näyttelyyn valinnasta tuli sellaisen ruuhkan keskellä, etten ehtinyt sitä edes ajatella, joten siksikään ei hirveästi harmita työn pois jääminen näyttelystä. Mutta näin jälkeenpäin alkoi kyllä mietityttää ihan toinen asia: tilaa, tyhjyyttä ja pimeyttä ympärilleen vaativa projisointityö saa varmaan olla suurimman osan elämäänsä hylättynä jossain varaston uumenissa. Konkreettisimmille kokoelmateoksille löytyy helpommin sijoituspaikkoja julkisista rakennuksista, mutta harvoihin paikkoihin voisi edes ajatella projisointipohjaisia teoksia ja tuskin tuo nimenomainen teos mihinkään museon näyttelyistäkään kovin helposti päätyy. Jotenkin alkoi vain harmittaa ajatus siitä, että vaikka kokoelmiin päätyminen on tavallaan hieno homma, se pahassa lykyssä tarkoittaa tuon tyyppisille töille vankilatuomiota ja pahimmassa skenaariossa eristysselliä. Ei sitä oikein töilleen sellaistakaan kohtaloa toivo.

Samalla kumminkin tunnen ihan suunnatonta riemua SULOisia värejä -projektista; se tuntuu saaneen siivet alleen. Onneksi vastapainona on tuo verkon rajaton tila, missä hommat eivät pysähdy edes maan rajoihin, vaan pyörivät globaanina bittivirtana pitkin palloa.

Siis: elämä jatkuu - tilojen välissä.

The King Blues - The Future's Not What It Used To Be

Uutta SULOista virtaa värjäyksessä! Lapiolahden Ullan kanssa haettiin NowHere Finland -muotoilunäyttelyyn (osa WDCHelsinki 2012 – tapahtumaa) värjäysprojektilla - ja pääsimme mukaan! Aivan mahtavan hieno fiilis suunnitella taas jotain uutta värien parissa, kun se puoli elämästä on niin onnettomasti päässyt rypistymään tuonne muiden menojen ja kiireiden alle. Aloitin prosessin jo syksyllä testaamalla lähimpiä keittiöjätteitä: värjäyskattilaan on päätynyt biojätteistä suurinpiirtein kaikki mikä ei haise ylivoimaisen hirveälle. Näyttelyn avajaiset oli Suomen käsityön museossa eilen ja siellä näyttely on auki 13.5.2012 saakka, jonka jälkeen näyttely jatkaa kesällä Savonlinnan maakuntamuseoon ja syksyllä Lahden Sibeliustaloon. Näyttely todennäköisesti päätyy myös ulkomaille ja toivotaan, että rahaa riittää myös meidän työpajamme ulkomaille roudaamiseen.

Käsityön museon eka ilmainen työpaja täyttyi hetkessä ja seuraava työpajakin järjestetään, mutta se onkin sitten maksullinen. Kaikki ovat kuitenkin tervetulleita mukaan yhteisölliseen roskavärikoekeittiöön osoitteessa suloisiavareja.wordpress.com, missä myös enemmän tietoja koko projektista.

Omat artsuiluprojektit ovatkin olleet työjuttujen takia naftaliinissa koko tammikuun, mutta onneksi sentään saa jotain konkreettista näperrellä, kun värjäily onnistuu vallan mainiosti työrupeamien välissäkin. Tällä hetkellä lankoja lilluu jonkun mysteerihedelmän oranssissa liemessä ja kohta kippaan kattilaan eltaantuneet ja homehtuneet pari mehupulloa, joiden korkki oli ikävällä tavalla pettänyt...

Graham Parker & The Rumour — Hey Lord Don'T Ask Me Questions

[Myrsky / Tempest. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Tuntuu aina niin ärsyttävältä, kun tietää tehneensä paljon, mutta silti mikään ei ole vielä näkyvää, eikä tunnu konkreettiselta - tai sitten menossa on projekteja, joista ei vielä tässä vaiheessa saa hiiskua sanaakaan. Olisi kiva saada joskus taas lähiaikoina työpöydälle jotain suoritettua, sellaista, etteivät kaikki langanpäät roikkuisi ilmassa. Ajattelin, että huomisella junamatkalla Helsinkiin teen itseni vanhan kunnon to do -listan, johon kirjaan kaikki keskeneräiset isot ja pienet projektit, niin saan vähän otetta siitä, mitä vasen käteni puuhaa, kun aivo ei enää jaksa ajatella. Helsingissä tarkoitukseni on kaiken muun (Plankkon kokouksen, parin muun projektikokouksen ja muutamien Live Herring -tapaamisten) lisäksi käydä katsomassa Kulttuurien museossa Värimatka Kiinaan -näyttely - joka ei ole auki enää montaa päivää! *vink, vink*

Cardiacs - Is This The Life?

[Poutapäivä, erityisen hieno / Fair Day, extra fine. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Pääosin tyhjäkäyntiä ja olematonta haihattelua, mutta sain sentään tehtyä projektin, joka on odottanut tekemistään melkein kaksi kuukautta. Ja aloitettua monta muuta melkein yhtä kauan odottanutta. Kun käytettävissä oleva aika koostuu hetkien sirpaleista, joistakin projekteista tulee vain ylitsepääsemättömän tuntuisia, kun ne vaatisivat katkeamatonta ajatusta hieman pidemmän aikaa.

Aikapitsin keskellä olen selaillut Firenzen oppaita kaukokaipuun taputtaessa rytmiä taka-alalla. Lentoja tsekatessani huomasin, että Firenzeen olisi mahdollista lentää myös 9 tunnin menolennolla ja 10 tunnin paluulennolla, kummassakin kaksi välilaskua, hintaan 9800 € ja risat. Toki hinta on kahdelta hengeltä, eli yksi henkilö pääsisi puolet halvemmalla. Mutta silti. Mitä tuolla lennolla oikein tarjoillaan?

2:54 - Scarlet

[Poutapäivä / Fair Day. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Miten tämä joulun ja uudenvuoden aika joka vuosi vain livahtaa ohi nopeammin. Tänä vuonna iski yhtäaikaa koneen hajoaminen, joku flunssanoloinen tauti ja hirveä työrysäys ja muutenkin koko joulun juhliminen tuntui niin päälle liimatulta ajatukselta, että vaikka muuten en olekaan mitenkään äärimmäisen anti-jouluhenkinen, tänä vuonna joulu sai jäädä ihan suosiolla väliin. Muutaman päivän nukuin välissä pois nuhaista oloa ja väsymystä ja seuraavina temmoin työprojektikasaa matalammaksi. Maailmaan ei yksinkertaisesti mahdu kahta elämää, tai kolmea: värejä, artsuiluja ja niitä muita töitä. Puhumattakaan muista projekteista, jotka vellovat tuolla pään sisällä ja odottavat tulostumistaan reaalimaailmaan kuvina, sanoina tai ääninä tai niiden mystisinä kombinaatioina.

Vaikea yrittää keskittyä mihinkään, mihin pitäisi keskittyä, kun mieli seikkailee kirjoissa. Avasin jo elokuussa inkun ja tein pohjan valmiiksi kahdelle pitkään suunnittelemalleni projektille: toinen on Taivaanhoidon käsikirja, johon on puolivalmiina jo enemmänkin kuvia kuin mitä näyttelyssä on esillä (ja mikä tuossa kuvassa on), ja toinen outoja faktoja kuvituksineen. Vanhoja värijuttuja lukiessa olen kerännyt samalla omituisia faktoja, jotka ei ehkä ole enää ihan tosiakaan, mutta jotka on jotenkin ollut mukava mielikuvitella kuviksi. Elokuun jälkeen en ole löytänyt mistään ajan ripaustakaan, että saisin projektini vietyä loppuun, joten todennäköistä on, että kumpikin projekti jää terapia-/pöytälaatikkoprojektikseni, mutta niitä vain on innottavaa suunnitella. Mikään kiirehän tässä ei kummallakaan projektilla ole: Taivaanhoidon käsikirjan kuvissa on vielä melkoinen tekeminen ja toiseen ei ole kuvia vielä laisinkaan, eikä kaikkea sisältöäkään koottu. Hiljakseen haudutellen hauska tulee.

Otin myös työn alle viime vuotisen Sketchbook-projektini entryn A Little Witch Who Knits, joka löytyy digitoituna Brooklyn Art Librarysta, mutta on ilmeisen kärsinyt matkan varrella. Sen tekeminen (käsin) oli melkoisen raastavaa, kun materiaalit eivät käyttäytyneetkään kuten piti ja harmittaa, kun itselleni ei jäänyt siitä hyvää dokumentointia. Joten ruutukaappailin digitoidun kirjan sivut ja ajattelin tehdä sen uudelleen, illustraattorin ja käsinpiirretyn kuvan yhteisprojektina - ja myös suomenkielisenä versiona. En tiedä, josko siitä tulisi sen verran pätevä, että sitä voisi jollekin kustantamollekin tarjota.

Nyt on joka tapauksessa toimintaympäristö kaikelle parempi. Viimeisen parin viikon aikana olen saanut lisää säilytystilaa printeilleni, mikä mahdollistaa vähän paremmin artsuiluani. Ja pöydälle sain asennettua viikon paketissaan odottaneen Eizo ColorEdge CG241W -näytön, jonka kautta kaikki on niin paljon laveampaa. Ja kun sen vanhan putkinäytön raivasi pöydältä pois, nykyinen työpöytä näyttää niin paljon avarammalta. Tai näytti vielä pari päivää sitten ennenkuin siihen alkoi kasautua hiljakseen paperinippuja ja käsittämättömiä post-it-lappu esiintymiä... Kummallisen burstin näytön vaihtaminen voi työlle kumminkin antaa...

Catatonia — Strange Glue

[Pilven sijainnin määrittely / Defining the Cloud Position. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 15.]

Niin se kolmiviikkoinen taas vilahti ohi ja näyttely meni ennenkuin ehti kunnolla edes sisäistää sen alkua. Tänään pääsin jälleen kerran ihmettelemään sitä, kuinka nopeasti näyttelyn saa purettua ja pistettyä pakettiin verrattuna teosten paikoilleen ripustamiseen. Keskisuomalaisen positiivisen kritiikin lisäksi sain vinkin parista muustakin varsin positiivisesta kirjoituksesta: Raisa Jäntti: Pullotettuja leikkejä ja Hurmioitunut: Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin. Näyttelyssä ei ollut mikään suunnaton väenpaljous, joten moiset positiivisviritteiset näyttelykatsaukset tuovat henkistä valoa tämän loskaisen joulukuun keskelle.

Viikonlopun taidebasaari oli outo tapahtuma: se imi energiaa kuin musta aukko, mutta samalla toi sitä tarjolle vähintäänkin vastaavan määrän. Leikkelin ja napsuttelin koko basaarin ajan uusia pinssejä, joita onkin nyt ennätysmäärä. Niitä ja kortteja menikin basaarissa ihan kohtuullisen hyvin ja muutaman suuremmankin teoksen myin. Miltei tauoton sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on innostavuudestaan huolimatta uuvuttavaa, joten olisin mielelläni kömpinyt sunnuntai-iltana lyhyille talviunille muutamaksi päiväksi.

Vielä eilinen meni jonkinlaisessa henkisessä välitilassa, kun tuntui, että mikään ei oikein nappaa, mutta tänään heräsin ihmeellisen energisenä, vaikka vielä kymmeneltä oli melkein pilkkopimeää. Ullan kyläily SULOisia värejä -työpajan tiimoilta oli varsinainen piristysruiske. Olen koko kuvanteko- ja näyttelyprosessien aikana pitänyt projektia jotenkin aivojen taka-alalla, joten tuntui aivan mahtavalta, kun nyt pääsimme vauhtiin sen ideoinnissa. Kirjoitin samaan syssyyn luentopohjaa ja artikkelin tynkääkin muokattavaksi tulevaisuutta varten. Sormet jo syyhyävät päästä blogin kimppuun. Viikonloppuna pitää viritellä keittiöön kunnon valot, että voi ottaa blogia ja muutenkin projektia varten kuvia...

Ennen sitä pieni irtiotto omasta arjesta ja sitten perjantaina Live Herringin avoimet ovet (toimistolla klo 14-18, tervetuloa!).

The Undertones — When Saturday Comes

Osuipa oiva biisi soittolistalta - sillä kun lauantai tulee, liihotan minä iloissani sosiaaliseen tilanteeseen: Jyväskylän taidemuseon joulubasaariin, jossa myytävänä mm. kuvassa oleva Surullinen ilmapallonisti -pinssi sekä muita surullisia, iloisia ja hirviöittäviä pinssejä. Ja kortteja. Ja artsua. Ja puolinukuksissa oleva minä (todennäköisesti).

Jyväskylän taidemuseon joulubasaari
La ja su 10.-11.12.2011 klo 11-18
Jyväskylän taidemuseo, Kauppakatu 23, Jyväskylä
Pöytä nro 15 (portaiden vieressä)

-------

Tänään käväisin kaikkien muiden säätöjen välissä lepuuttamassa hermojani Galleria Beckerissä, jossa pidin monimutkaisen esityksen työstäni graafikkona kristillisen opiston oppilaille. Muutama tuttu kävi paikalla katsomassa näyttelyn "luentoni" aikanakin, enkä heidän kanssaan ehtinyt jutella, mutta mahtava ajoitus oli Hanna-Kaisalla ja Markolla, jotka tulivat juuri, kun oppilaat lähtivät! Tapaaminen oli todellinen piristysruiske muuten työteliäässä päivässä (töitä, pakkausta, töitä, pakkausta etc).

Nyt alkaa olla kamat kasassa huomista varten. Naurattaa tavaran määrä. Itseasiassa vedoksia taitaa olla vähemmän kuin aiempina vuosina, mutta kun äidyin pakkaamaan ne sellofaaneihin pahvilla tuettuna, pakkausten syvyys on noin kymmeenkertainen pelkkään vedokseen verrattuna. Näyttää siltä kuin täältä nyt muutettaisiin wege. Toisaalta - nyt on varmaan sikäli mukavaa, että kun jotain myydään, tulee suurempi aukko varastoon - ja tuntuu siltä, että on myynyt enemmän kuin onkaan.

Viikko on ollut kokonaisuudessaan aika rankka. Toivotaan, että lataudun yön aikana kunnolla, etten ole ihan corpse huomenna.

Lana Del Rey — Video Games

[Pitkä odotus / The Long Wait. Pigmenttimustetuloste, 44x29cm (+marginaali), ed. 15.]

Uh, olikohan sittenkään viisasta jättää työrupeamia sunnuntaiksi, kun olojalka vain vipattaisi. Ja artsuilu- ja kuvittelujalka. Kuvat pyörivät päässä ja nyt on tullut sanoja niiden seuraksi. Mihin minä lokeroin tämän kaiken siksi aikaa, kun teen muille töitä?

Aamu oli joka tapauksessa melko maittava, kun Keskisuomalaisessa oli hyvä kritiikki Taivaanrannanmaalarin kotikirjastoon (Keskisuomalainen 4.12.2011) ja kahvikin kupissa kuumaa ja maittavaa. Häivytti hetkeksi mielestä tuon ulkona vaanivan tasaisen harmauden.

Tekstin ja kahvin maittavuuskaan ei poista sitä kutinaa, joka vetäisi koko ajan printtien ääreen, jatkamaan kokeiluja uuden löydön parissa, jonka sain syliini sattumalta, kun alkuperäinen idea meni poskelleen.

Höyry-galleriassa aukeaa itsenäisyyspäivänä A6-näyttely, jossa nimensä mukaisesti on esillä useampien taiteilijoiden aakuutosen kokoisia pieniä teoksia joulukuusessa. Lisätietoja näyttelystä Höyry-gallerian sivuilta. Harmittaa, kun kädet olivat viikolla siinä kunnossa, etten saanut toteutettua alkuperäistä ajatustani kuultavasta, ompelemalla yhteenliitetystä kuultopaperikuvasta - ehkä ensi vuonna sitten? Olen edellisen artsuprinttaussession aikana miettinyt entistäkin kuumeisemmin, miten voisin hyödyntää kaikki koe- ja virheprintit, joihin paperia on kulunut useiden satojen edestä ja niinpä A6-näyttelyynkin päätyi sitten yksi uniikkiprintti, joka on muunneltu osa yhdestä suuremmasta uniikkityöstä - tai sen koevedoksesta. Jotain ihan toisenlaista joka tapauksessa.

Torstaina miltei myöhästyin kyydistäni Siekkareiden keikalle, kun löysin juuri tuolloin uuden tavan vesinaarmuttaa pintaa. Kuvahan ei irtoa vedessä, mutta kovalla harjalla hankaamalla saa pinnan rikki ja sillä raaputettua kuvaan varsin monisyisiä naarmuja ja viiltoja. Ajattelin lähiaikoina valmistaa osasta printtejä naarmutettuja uniikkipohjia kuvansiirtotöilleni - eli pohjana on yksi printti ja päälle yritän kiinnittää lakan avulla toisen. Lueskelin sen verran foorumeita, että olen aika vakuuttunut siitä, että kuvan fyysinen laatu ei tästä prosessista huonone ja laatumateriaaleja käyttämällä saa laadukasta jälkeä aikaiseksi. Kummasti tulee lisävirtaa aina, kun pääsee johonkin uuteen käsiksi.

Kunpa virta nyt vain pysyisi akussa sen aikaa, että saan muut työrupeamat alta pois...

Noel Gallagher’s High Flying Birds — AKA ... What A Life

[Oveton / Withoud A Door. Pigmenttimustetuloste, 44x29cm (+marginaali), ed. 15.]

Alkuviikko meni taudissa pöhistessä, mutta loppuviikosta muodostui varsinainen kulttuurirysä! Toipuillessa päähän sinkoili ihkauusia artsuaiheita, joten tällä kertaa kuvien tekeminen ei loppunutkaan näyttelyyn, eikä siihen tullut edes paljon taukoa. Ajattelin kuitenkin pantata näitä ideoita ja valmistella kerrankin kaikki rauhallisesti ja hitaasti. Siinä vielä toipuillessani aloitin myös uusien pinssikuvien piirtämisen: tarkoitus on taas saada Jyväskylän Taidemuseon joulubasaariin (la-su 10.-11.12. klo 11-18) uusia pinssilöitä valmiiksi. Hiljaisena kotityönä olen pakkaillut vedoksia pahvilla tuettuina sellofaanipusseihin, jotta ne säilyisivät em. tapahtuman selailusta eheänä ja ilman sormenjälkiä - viime vuonna pari vedosta hieman kärsi siinä selailun häsellyksessä, ja onhan nuo myös ostajalle parempi kuljettaa perille, kun on hyvä pakkaus ympärillä.

Torstai-päivän vielä arvoin, olenko sen verran tervehtynyt, että uskallan lähteä Siekkareiden keikalle, mutta kun sitten järkkääntyi autokyyti perille ja pois, ei tarvinnut kauan epäröidä. Täytyy sanoa, että oli varsin hyvä keikka. Alussa mietin, että enitenhän ajanmyötä muuttunut on yleisö: riehakkaan hyppimisen ja ekstaattisen humppaamisen tilalla oli nyt sivistynyttä päännyökytystä ja biisien välissä varsin sivistyneen kuuloiset aplodit. Onneksi sitten jossain välissä alkoi muistuttaa vanhan ajan meininkiä. Muutenkin keikka meni varsin rokkenrollisti omalta kohdaltani - tai kuten Pekka sanoi: "Olet siis ulkoistanut örvellyksenkin!" Onnistuin saamaan olutta sekä takapuolelleni että kylkeeni ja siideriä päähäni, joten oli varsin hehkeälle tuoksuva olo kotiin päästessä. Ripsetkin meinasivat siideröityä kiinni.

Eilen Live Herring -palaverissa Soile ajantasaisti minut kaikista meneillään olevista projekteista ja mietittiin yhdessä ensi kevään toimintaa. Pieni tauko teki kyllä hyvää: kevään työrysäytys kyllä vei aika hyvin mehut, mutta nyt taas projektit maittavat! Iltapäivällä menin vielä Suomäen Pekan Kahvitauko-tilaisuuteen Galleria Harmoniaan. En ehtinyt omilta näyttelyntekokiireiltäni avajaisiin, joten aloitin katsomalla näyttelyn. Varmaan aiemminkin olen maininnut krooniseksi muuttuneesta visuaalisesta väsymyksestäni, mutta Pekan näyttely jotenkin pysäytti. Ihmeellinen toiseuden olo vallitsi melko pitkään näyttelystä lähdön jälkeen.

Timppa kävi eilen noutamassa oman näyttelynsä Korpilahden Höyry-galleriasta pois ja toi tullessaan siellä olleen korttitelineeni, jonka tänään edelleenroudasin Galleria Beckeriin, kera ihkauusien korttieni. Kortteja onkin jo kyselty, mutta en ehdi uutta tilausta enää tekemään ennen joulua (kun tässä nyt on kaikenlaista muutakin...) Joten kaipa nuo johonkin pisteeseen asti kestävät.

Muuten lauantai onkin mennyt suloisen letkeästi. Päätin pitää tänään vapaapäivän tyyppisen päivän ja jättää varsinaiset työrupeamat huomiseen. Nukkumisen ja loikoilun lisäksi olen hiljalleen kaivellut vain värijuttuja jälleen esiin, tarkoituksenani saada taas Coloria-blogi ja Coloriasto vähän paremmalle hapelle, kun ne tänä vuonna ovat jääneet kaiken muun jalkoihin. Voi kun saisi toisen minän tekemään osan asioita, niin ehtisi kaiken minkä haluaisi!