Kolme viikkoa menee aina liian nopeasti // Three Weeks Pass Always Too Quickly

Tanssi / Dance. 2016, pigmenttimustevedos / pigment ink print, ed. 25.

Tuntui, että vasta sain Rovaniemen Galleria Napan näyttelyn pystyyn ja nyt on enää kaksi näyttelypäivää jäljellä. Näyttelyaika kuluu aina vähintään triplanopeudella normaaliin verrattuna. Taisin tehdä näyttelyllä roiman tappion: myyntejä ei ole ollut tähän mennessä kovinkaan paljon, en varmaan saa edes matka- ja lähetyskuluja katettua, puhumattakaan näyttelytilan vuokrasta. Mutta se nyt oli tavallaan odotettavissakin. Teoksia on muutenkin liikkunut alkuvuonna todella vähän verrattuna aiempaan, joten olin osannut henkisesti varautua siihen, etteivät työt Rovaniemeltäkään lähde kovin vilkkaasti liikenteeseen. Ja toisaalta, matka- ja majoituskulut olivat niin hintavat, että osasin senkin puolesta varautua asiaan. (Ja onhan tässä vielä kaksi päivää aikaa: ehkä tulee viimeisten päivien asiakkaita, kuten viime vuonna kävi Black Wall Galleryssa Vaasassa!)

Tämä Jyväskylä-Rovaniemi -matka sai minut kyllä miettimään Suomen ulkomaita arvostavaa näyttelyapurahajärjestelmää. En tiedä millaiset rahasummat noissa pyörivät, mutta huomio kiinnittyy ennenkaikkea apurahajärjestelmien joustavuuteen, joka tuntuu suoraan huutavan, että ulkomaa on parempi. Ulkomaan matkatukia on haettavissa useammasta paikasta useampia kertoja vuodessa, kun taas kotimaan näyttelyihin tukia lähinnä saa hakea Taiken ja eri säätiöiden yleisistä apurahoista, eikä niissä ole (käsittääkseni) yhtään suoraan matka- ja majoituskuluihin kohdennettuja hakuja, eikä ainakaan sellaisia, joita voisi hakea joustavammalla aikavälillä kuin kerran vuodessa. Korjatkaa joku, jos olen väärässä. (Toivottavasti olen!) Totean tämän nykyään haettavissa olevia apurahoja yhtään väheksymättä: nekin on tietenkin hyvä olla olemassa, ja itse saan olla kiitollinen sekä tänä että viime vuonna saamistani Taiken apurahoista, jotka ovat ylipäätään mahdollistaneet näyttelyjen pitämisen. Mutta silti toivoisin, että näyttelyjen järjestäminen kotimaassa nähtäisiin yhtä arvokkaana kuin ulkomailla ja siihen panostettaisiin samalla pieteetillä.

Kotimaassa matkustaminen ja teosten kuljettaminen on (ainakin autottomalle) edelleen kallista. Itselläni suhteellisten pienikokoisten paperipohjaisten töiden kuljetus sujuu kohtuullisen edullisesti, kun ne kulkevat melkein missä tahansa lämpötilassa ja mahtuvat standardikuljetukseen, mutta erikoiskäsittelyä vaativien öljy- tai akryylimaalausten tai muiden kylmänarkojen teosten kuljetus talvisaikaan lämpösäädellyssä kuljetuksessa voi maksaa ihan käsittämättömän paljon - sen verran, että siitä saattaa tulla lopulta kynnys näyttelyn järjestämiseen kauempana. Yksityisautoilijoille tämä saattaa olla hitusen edullisempaa, minkä itsessään on nykypäivän joukkoliikennettä "suosivassa" systeemissä ironista.

Nyt tämä pohdinta lähti siitä, kun huomasin, että omien teosteni kuljettaminen toissa vuoden näyttelyyn Prahaan, sekä matkat ja viiden päivän majoitus kahdelta Prahassa maksoivat suurin piirtein saman kuin mitä maksoi teoskuljetus ja neljän päivän matkani Rovaniemelle. Tosin, samaan näyttelyyn Timo Sälekiven akryylimaalausten lennättäminen maksoikin sitten enemmän kuin Rovaniemen matkani, mutta siitäkin hinnasta kotimaan sisäinen kuljetus (Jyväskylä-Helsinki lämpösäädellyllä rekalla) maksoi aikalailla samanverran kuin Helsinki-Praha -lentokuljetus. Näyttelyteostemme kuljetus toissa vuoden näyttelyresidenssiin Berliiniin ja omat matkamme maksoivat kahdelta henkilöltä vähemmän kuin matkani ja teoskuljetukseni Rovaniemelle (majoituskuluja en tässä ota vertailuun, kun Berliinissä olimme kolmen viikon residenssissä). Mainittakoon, että sekä Prahan että Berliinin näyttelyyn saimme matka-apurahaa (Taikelta ja Framelta), millä saatoimme kattaa matka- ja majoituskulut ja mikä mahdollisti näyttelyiden pitämisen.

Rovaniemen junamatkalla tajusin Suomessa koettavat etäisyydet. Pistää vain miettimään, että mitä jos apurahasysteemi jotenkin kannustaisi kotimaan näyttelyiden pitämiseen yhtä tehokkaasti kuin ulkomaan näyttelyiden järjestämiseen, ja apurahaa kotimaan matkakuluihin olisi haettavissa yhtä fleksiibelillä systeemillä kuin ulkomaan matkakuluihin? Ehkä taiteesta tulisi tasa-arvoisemmin tavoitettavaa koko Suomessa. Ehkä vähän kärjistettyä, mutta ei kaukana totuudesta?

EDIT: Koska sain välittömästi julkaisun jälkeen sähköpostiini kitkerää palautetta siitä, että yritän ajaa alas kansainvälistä toimintaa ja haukun Frame Finlandia (henkilöltä, jolla ei ole käsittääkseni mitään tekemistä Framen kanssa), tahdon vielä lopuksi painottaa, että tämä ei ole mikään Frame Finlandin vastainen kirjoitus. Frame Finland tekee hyvää työtä omalla alallaan, edistäessään suomalaisten taiteilijoiden näkyvyyttä ulkomailla. Tämän kirjoituksen toivomus on, että kunpa tehokkaan taiteen ulkomaille viennin rinnalle saataisiin yhtä tehokkaasti taiteilijoiden kotimaan näyttelytoimintaa tukeva systeemi. Tai siis: voi, kun koko Suomen kattavaa näyttelytoimintaa varten olisi olemassa kotimaan Frame Finland!

---

It feels like yesterday, when I had the Gallery Napa vernissage in Rovaniemi and suddenly there're only two days left. The exhibition time goes by at least three times as quick as "normal" time. I think I have made a grand financial loss with the exhibition: there hasn't been many sales so far, and I won't probably even cover my travel and shipping expences with the sales, not to speak about the exhibition space rent. But I had somehow guessed it. This year the art sales have been really really quiet, at least when compared to the previous sales, so I had prepared myself to think that those works in my Rovaniemi exhibition won't sell very quickly. And in the other hand, also the travel and accommodation expences were so pricey, that I had prepared myself to that also. (And there are still two days time left: maybe there will be some last day customers, like there were at the Black Wall Gallery in Vaasa last year!)

This Jyväskylä-Rovaniemi trip (about 550 kms) made me think about the Finnish grant system that puts a lot of value to the exhibition activities outside Finland. I don't know the financial amounts of the grants but my attention is most of all at the flexibility of the systems, and in that area the system is practically screaming that it's better outside Finland. The exhibition grants to the international exhibitions (or, exhibitions outside Finland) can be applied for several times in a year when there are a lot less grants avalaible to organizing exhibitions in Finland, at least there is not such flexibility in those grant applications. (I hope I am wrong with this assumption). I'm very greatful to every grant I've received last year and this year, which have made possible for me to have exhibitions, but still I wish that somehow the exhibitions in Finland could be at least the same value as the exhibitions abroad and they could get the same attention and flexibility.

Travelling and shipping artworks in Finland is very expensive because of long distances (at least when you don't have a car). To myself the shipping it's quite easy and reasonable priced, because my small prints can be handled in almost any temperature and they fit to standardized packages, but if you have for example oil or acrylic paintings which are larger and which should be transported in temperature regulated containers, the shipping can be really really expensive - it really may be the thing that stops people to have exhibitions in further away. For the car owners this might be a bit cheaper (but not cheap), which is very ironic in this world that should prefer the public / mass transportation.

At this time I started to think about this all, when I noticed that the cost of shipping my artworks to Prague two years ago, and the flights and accommodation for two people was about the same as the costs of the shipping of my artworks and my four day trip to Rovaniemi. Though, shipping Timo Sälekivi's paintings to the same exhibition was far more expensive than my trip to Rovaniemi, but about the half of the shipping price was about the inner Finland transport (Jyväskylä-Helsinki with temperature regulated truck), about as much as the flight shipment from Helsinki to Prague. At the same year our artwork shipments and our own flights to Berlin were less expensive (for two people) than my trip and artwork shipment to Rovaniemi. (I don't count accommodation to this, because we spent three weeks in Berlin in residence). I should also mention, that we received travel grant both to Prague and Berlin exhibitions, which made possible the whole thing.

When I was travelling back from Rovaniemi to Jyväskylä I really realized the distances in Finland. I can't help but to think that what if the grant system would somehow encourage to have exhibitions in Finland as efficiently as it encourages to have exhibitions abroad, and what if the grants for exhibitions in Finland could be applied in as flexible system as they can be applied to the exhibitions abroad? Maybe the art(life) would be more coequal and equally available in the whole Finland, not just in southern cities. Maybe a bit exaggerated, but not far from the truth?

EDIT: Because I received very heavy feedback just about minutes after publishing this post, about that I try to run down the international activities and I criticize Frame Finland withtout a reason (this all came from a person that doesn't have anything to do with Frame), I would like to emphasize the fact that this post is not against Frame Finland in any way. Frame Finland makes awesome job in their area of expertice, as they support opportunities for Finnish artists to participate in international art events and exhibitions. In my post I just wish that if only we could have as efficiently working system for the exhibitions and events in Finland too.