Yksi Helminauha-vedos tilattiin lahjaksi ja lupasin viedä sen kehystykseen maanantaina. Vedos oli itseltäni loppunut, mutta sarjasta oli vielä ottamatta yli puolet, ja samoin oli muutaman muunkin kuvan kohdalla. Joten koko perjantai ja tämä sunnuntai-aamupäivä on kulunut paperia asetellessa ja musteita vaihtaessa. Nyt olen jo leikkausvaiheessa, mutta miten tämä tuntuukin niin haasteelliselta. Tarkat mitat on ylhäällä ja paperileikkuri on helppo giljotiinimalli, mutta pää ei meinaa taipua ymmärtämään ylös kirjoittamiani mittoja. Pelkään, miten signeerauksen ja numeroinnin - etenkin jälkimmäisen - kohdalla käy tänään, kun sekä ajattelun- että hienomotoriikan ohjain on päästäni tyystin kadonnut. Muitakin vedoksia odottaa nimmarointia ja numerointia ja osa myös leikkausta, ja pitäisihän nuo kaikki välivaiheeseen jääneet vedokset saada pöydän päältä pinoista laatikkoihin pölyltä turvaan.
Ajatuksen kulkua hämää henkisen ja fyysisen toimintovajauksen lisäksi tekemäni löytö: tein Helminauhan (samoin kuin Sylillinen kiviä -vedoksen) viime vuonna Höyry-gallerian näyttelyyn, jonne oli tarkoitus tulla enemmänkin Ihmisiä saarillaan -sarjan uusia vedoksia ja aloitin paria täysin uutta kuvateemaa. Mutta, kuten aina näyttelyn alla, tahti kävi niin hektiseksi ja pienet järjestelyasiat täyttivät pään, että haaveeksi jäi. Nyt kun kaivelin materiaalejani, löysin muutaman melkein valmiin vedoksen, jossa ei enää ole kuin muutaman päivän pinnistys, jotta valmistuvat ensimmäisiä värivedoksia varten. Mutta lisäksi löysin viime vuonna tekemäni Helmipuu-vedoksen, joka on käytännössä valmis. Olen ottanut siitä yhden koevedoksen, jonka väreihin en ole ollut täysin tyytyväinen, ja joka sitten on jäänyt kiireen vuoksi vaiheeseen - ja jonka olemassaolon olen onnistunut täysin unohtamaan sen jälkeen, samoin kuin samassa laatikossa olleet muut helmi-aiheiset viime vuonna aloittamani vedokset.
Mietin, josko ehtisin ensi viikolla säätämään Helmipuu-kuvan värit kohdalleen ja ottamaan siitä ensimmäiset oikeat vedokset. Tai seuraavalla. Jos ehdin, niin edessä on uusi dilemma: onko se viime vuoden vai tämän vuoden työ? Mitä ihmettä merkitsen kuvaan valmistumisvuodeksi? Tuo kuva on niin hienosäätöä vaille valmis, että oikeasti sitä voi pitää jo viime vuonna valmistuneena ja totta puhuen tänä vuonna ei moista kuvaa olisi syntynyt. Mutta ehkä kuitenkin hienovaraisten värien löytäminen on se viimeinen silaus. Ja oikeastihan se vuosi, jolloin ensimmäinen numeroitu vedos otetaan, ratkaisee.
Nähtäväksi jää, onko se tämä vuosi vai pitääkö ajanpuute niin varpaillaan, että lopullisessa työssä on lopulta ensi vuoden luku.
---
One String of Pearls print was ordered as a gift and I promised to take it to be framed on Monday. I didn't have any prints myself, but over half of the edition is still not printed, and so it was with a few other pictures. So, I used the whole Friday and this morning aligning papers and changing inks. Now I'm already in cutting phase, but I wonder why this feels sooooo challenging right now. I have the measurements written down and I have a easy-to-use guillotine paper cutter, but still my head just doesn't het those measurements I've written down. I fear what happens with signing and numbering - especially with the latter one - today, when both thinking and fine motor coordination drivers have vanished from my head. There are other prints waiting for signing and numbering, as well as cutting also, and I really should get all those unfinished projects off my table: move the prints to their cardboard boxes to safe themselves from dust.
In addition to the shortage of my physical and psychical abilities right now, also one finding is messing with my head: last year I made the String of Pearls print, as well as Armful of Stones print to the Höyry galleria exhibition, where there was supposed to be more of new prints from the People on Their Islands series, and I also started a few totally new themes. But, as it always happens to me before exhibitions, there's so much work and those small details filling my brain, that nothing new was really finished. Now, when I was searching my last years materials, I found a few almost-finished prints, that need only a few days works before I can make the first colour tests. But, in addition to that, I also found a Pearl Tree print that I made last year, and which is practically finished. I've taken one colour proof of the series, but I wasn't quite pleased with the colours, and that's why the print wasn't finished - and I have totally, fully, forgot about it, as well as other pearl themed prints that I found in the same box.
I'm wondering, if I could fix the colours of the Pearl Tree print next week and take the first numbered prints. Or the next week. If I do, there is a new dilemma ahead: is it last year's work or this years? What is the year I should mark to the print? There's just so little amount of fine tuning in the shades, that I really consider it to be a finished one, and I can honestly say, that I wouldn't have make this picture this year. But still, the fine tuning is the final process. And really, I think it is always the year when the first numbered print is made.
I will see, if it is this year or will my constant lack of time bring it to be the next year...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti