Nyt kun tämä on julki ja lehdessäkin lukenut, uskaltanen sanoa ääneen myös minä: sain Taikelta näyttöapurahan, viiden kuukauden työskentelyyn (lisätietoja Taiken sivuilta). Aika iso juttu! Sain kuulla tämän jo ihan hyvän aikaa sitten, joten ensimmäisen kuulemisen riemu on jo ohitettu (vaikkakaan ei täysin laimentunut), mutta jonkinlainen rauhallinen autuus säilyy varmaan koko apurahan ajan.
On ollut sen verran työtä monella rintamalla, etten ole oikein ehtinyt asiaa juhlistaa, mutta tänään tuo apuraha sai toimia hyvänä syynä mennä syömään vanhempieni kanssa. Nautimme sisäsuomalaisen saaristolaispöydän antimista Jyväskylän Asemaravintolassa, joka oli varsin positiivinen kokemus kaikin puolin - aiemmin en ole paikassa käynyt, mutta tulevaisuudessa tulen varmasti käymään. Siinä istuimme auringonpaisteessa, lämpimässä, kun ulkona maailma oli muuttunut jo ihan vihreäksi - ja jotenkin heräsi toivo ylivoimaiselta tuntuvan urakan toteuttamisestakin. Eiköhän kaikki järjesty.
Viikonloppuna on luvassa editointia ja toivoakseni Verba-trilogian viimeisen videon valmistuminen. Sittenpä kaikki on muutamia testejä vaille valmista Vaasan parin viikon päästä aukeavaa näyttelyä varten (lukuunottamatta ripustusta, jota vähän aamuyön hetkinä kauhistelen).
---
Now this is public and printed to a newspaper even, so I dare to say it out loud: I got a five months working grant from the Arts Promotion Centre Finland. This is huge! I learned this a few months ago, so I've passed the biggest hysteric joy of hearing this for the first time (although I'm as happy now as I was when I heard about this), but some kind of peaceful bliss will continue through this whole grant working period.
There has been so much work to do, it has consumed all my time, and I haven't really celebrated this in any way - but today this grant was just a perfect excuse to have a dinner with my parent. We enjoyed the rich fish and seafood "smorgasbord" at the Jyväskylä Asemaravintola (old railway station house now working as a restaurant), which was absolute positive surprise - I haven't visited the place before, but in future I will absolutely take more visits there! There we sat, the sun shining warmly through the window glass to our table, when the world outside was already green, ready for the summer - and somehow I just found a new kind of hope. I just know I can manage these few overwhelming projects I'm working with right now.
Next weekend I'll be working with editing and hopefully finishing the last part of Verba trilogy. Then just a few tests, and everything will be ready for the exhibition in Vaasa, opening in a few weeks time (except the set up process, which has kept me awake a few times at early morning hours).
Tekstit
2 kommenttia:
Voi!! Onnea, onnea viiden kuukauden työskentelyyn. Olkoon se inspiraationtäyteinen!
Kiitos!
Onhan tää aika mahtavaa - tuntui tosiaan heti, että inspiraatiokin heräsi uniltaan :)
Lähetä kommentti