Midlake - It's Going Down

[Poissa 196. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Vähän taas vaikea pysyä fokuksessa. Berliiniin tuleva teossarja on työn alla, mutta silti keskityn enemmän muutamiin satukuvituksiin, tarinaan, jota ei oikeastaan ole olemassakaan - vielä. Huomaan kuluttavani tuntitolkulla (päivätolkulla) aikaa olohuoneessa hahmottelemassa liiduilla ja erilaisilla kynillä ja musteilla susia ja karhuja, mutta en saa niistä mieleisiäni. Näyttävät eläimiltä kyllä, mutta en saa sitä jotain - uhkaa, lempeyttä, mitä onkaan - näkymään kuvissa. Ne eivät vain vielä elä, ja niin kauan, kun en saa niitä eloon, niin en tunnu pääsevän projektista eroon. Nyt, kun kiire ja stressi ei pukkaa päälle muista työprojekteista, jostain se näköjään pitää saada. En ole suunnitellut noita kuvituskuvia edes mihinkään näyttelyyn ja todennäköisesti, kun (jos) saan ne valmiiksi, ne pysyvät pöytälaatikossa vielä vaikka kuinka kauan, ennenkuin ne päätyvät mihinkään, jos päätyvät - joten järki tolkuttaa keskittymään nyt tuleviin näyttelytöihin ennen paniikkikiireen iskemistä, mutta ei auta.

Pakko tehdä sitä, mihin mieli ajaa.

Toisaalta: kahtena päivänä olen kuluttanut myös useita tunteja värikynieni lajitteluun.

Saa nähdä, tuleeko Berliiniin sitten joku konseptualistinen minimalistinen tyhjyyden ylistys -installaatio. (Déjà vu?)

----

It's a bit hard to focus on anything. I'm making a print series to Berlin exhibition, but still I manage to focus more on a few fairy tale illustrations, to a story that actually don't exist - yet. I notice that I'm spending hours (days) time drawing wolves and bears with chalks, pens and inks, but I just can't draw how I would like to. They look like those animals, but pictures miss something. They aren't living yet, and as long as I can't make them living, I don't seem to get rid of the project. Right now I don't have any pressure from other work projects (as I usually do), so I 'm wondering, if it is just a way for me to work, to get a stress from somewhere. I have't even planned to show those illustrations in any exhibition, and most propably when (if) I get them finished, I'll just put them in my drawer for who knows how long, before they will be exhibited / used anywhere - if they even will be. So, my brain asks to focus on the future exhibition works before the panic stress hurry hits, but no can do.

I have to do the thing that my mind is driving me to.

On the other hand: I just spent several hours in last two days to sort my colour pens and crayons.

Time shows, if there will be just some conceptual minimalistic praise for emptiness installation shown in Berlin... (I have feared this before with some exhibitions earlier too.)