Klaxons - Children Of The Sun (Radio Edit)

[Kuva: Jitka Hanušová / Galerie Vernon.]

Lyhyesti kerrottuna: avajaiset menivät hienosti! Jotenkin osasi aavistaa, että sananen pari pitää avajaisissa sanoa, mutta kuitenkaan ei sitten osannut varautua siihen. Jitka olisi ollut paikalla kääntämässä sanasemme suomesta tsekiksi, mutta puhe tulikin spontaanisti englanniksi ja sitä tulikin ehkä vähän enemmän kuin kukaan odotti. Kuvia Vernonin sivuilla.

Stressi alkoi hiljalleen purkautua avajaisten jälkeen, joten paluulennolla seuraavana päivänä oli jo melkoisen väsynyttä meininkiä, joskin lentoon liittyvät odottelut tyhjäkäynteineen tekivät hyvää. Ostin Prahan kentältä Alice Munron kirjan Dear Life ja lueskelin sitä hiljakseen. Prahan kirjakaupoissa muuten Alice Munrovan kirja palautti mieleen tuon hassun -ova-lopun, joka naisten sukunimien perään isketään. Aikanaan tuli naureskeltua telkkarin Janis Joplinova -dokumentille ja sukupuolensa aluksi "salassa"  pitänyt J.K. Rowlingovakaan ei siltä voinut välttyä. Mutta minä vältyin! Yhdessäkään tiedotteessa en ollut Hintsanenova ja sekös hämmensi: avajaisissa minulta kysyttiin usemmankin kerran, olenko Timo ja Timolta vastaavasti, josko hän olisi Päivi.

Saavuimme yöllä Jyväskylään ja nukkumaan ajauduin vasta aamuyöllä, eikä kieltämättä olisi ollenkaan huvittanut lähteä käymään Galleria Ratamossa, jossa oli Live Herring '14 -näyttelyn viimeinen viikonloppu ja Matti Niinimäen arduinopaja. Oli kuitenkin mukavaa saada vähän juteltua Soilen kanssa Live Herring -hommista noin yleisesti: samalla hetkellä, kun itse pasteerasin Prahan avajaisissamme, Soile oli vastaanottamassa SKR:n juhlassa Live Herring ry:n kulttuurirahastolta saamaa 80 000 euron apurahaa. (Lisätietoa apurahasta ja Mediataide kartalle -projektista Live Herringin sivuilla.) Tieto apurahasta on vetänyt suupieliä hymyyn jo viikkokaupalla ja on ollut aika vaikea pidätellä tietoa vain itsellään - joten juhlalle oli aihetta ja kakulle tarvetta. Sunnuntaina, näyttelyn viimeisenä päivänä oli Lasse Ursinin ja Jinhee Kimin taiteilijapuheenvuorot ja myös silakkakuvioista kakkua tarjolla apurahamme - ja tulevaisuutemme - kunniaksi. Kakkusokerin ja kahvin voimin avustimme ihan hiukkasen myös näyttelyn purkamisessa, ennen kotiin lähtemistä.

Viikonlopun jälkeinen tilttaus oli kohtuullisen voimakas. Olen yrittänyt istua työkoneen ääressä ja hoitaa asioita (laskut ja muu paperisota, teosten noudosta huolehtiminen, matkalaskujen kirjoittelu, kaikenmaailman pikkuhommat...), mutta tuntuu kuin aivoista olisi poistettu se osa, joka kertoo miten tehtää ja jättänyt päähän vain sen osan, joka vain aikoo (ja senkin vähän surkastuneena).

Kova tavoitteeni on saada kaikki oheistyö ja tilaustyöt alta pois ensi viikon puoleen väliin mennessä, jonka jälkeen pääsisin keskittymään täysin artsuiluun - Berliiniin lähtevien töiden pariin.