The Seer.
Eilen meillä tapahtui jotain suhteellisen käsittämätöntä: siivottiin. Vain keittiötä tosin, mutta kuitenkin. Varsinaiset työt jäivät hunningolle, mutta jostain syystä tänään onkin sitten ollut erityisen antoisa (ja kiireellinen) työpäivä. Vaikka kello on vasta yksi ja normaalisti tähän aikaan vasta kömmin kolostani.
Yläkaupungin yössä kävin muutaman vuoden tauon jälkeen. Kuten Maija jo mainitsi blogissaan ja itsekin jo tilitin edellisessä entryssäni, tein Maijan Tanssiva kaupunki -teokseen flashit ja tuo tekniikan (epä)onnistumisen jännitys toi oikeasti perhosia vatsaan. Mutta vain pieniä, sellaisia koin kokoisia. Mutta oli kerrassaan kummallinen efekti nähdä kuvasarjat passiivisena katsojana: siellä oli seassa kuvia, joita en muista edes nähneeni. Äänimaailmakin toi paljon uutta silausta päälle.
Mental note: kavereita näköjään näkee, kun poistuu asunnostaan. Oli mukavaa nähdä ihmisiä, joita ei ole aikoihin nähnyt. Ja alan hiljalleen uskoa siihen, että kaikki maailman ihmiset todella *voi* linkittää toisiinsa kuuden ihmisen kautta. Sen verran outoja ihmissuhdeverkostoja tuli taas viikonlopun aikana nähtyä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti