Anemo - Made Of Fiction

Spring. 2006.

Kohtuullinen kooma. Olin eilen ja tänään opettamassa. Yöunet ovat jääneet minimiin ja tänään alkoi jo vähän pätkiä. Tänään on yritettävä rajata vähän yötyötä, jotta opiskelijat saavat huomenna edes jotain selvää Suuresta Sanomastani. Aika hyvin olen vielä hillinnyt itseni: karttakeppi ei ole viuhahtanut kertaakaan ja olen pystynyt pitämään taipumukseni spontaaniin musikaaliperformanssiin kohtalaisen kurissa. Mutta vielä pitää kaksi päivää yrittää pinnistää.

Öinen maailma on muuttunut tosin oudon vilkkaaksi. Viime yönä kahdentoista ja yhden välillä oli sähköpostilaatikossani vilkkaampi liikenne kuin aikoihin. Taiteellisessa maailmassa liikkuu outoja viestejä, jotka käsittelevät syvällisesti postmodernismin syvää lamaa. Tässä eilinen klo yhden postitteluni:
Alkuperäinen Xanadu, minimalistisempi tulkinta em. kappaleesta ja Se, josta kaikki lähti liikkeelle.

Toisinaan on mukava olla sekopää

- Menandros -

Bat For Lashes - Trophy

Winter. 2006.

Beckerissä on tällä hetkellä aivan loistava Janne Laineen näyttely (selätti jopa visuaalisen väsymykseni) ja perjantain avajaiset olivat hauskimmat pitkään aikaan. Sopiva päivän päätös muuten aika rasittavalle ja numeropitoiselle päivälle: hain postista adsl-modeemin ja istuin verovirastossa vaikka kuinka kauan setvimässä Live Herringin ulkomaalaisten ja suomalaistenkin vieraiden palkkionmaksua. Uh.

Eilinen meni Live Herringiä säätäessä ja töiden parissa, tänään sama meininki jatkuu.

Vihataanko me enää Kaarloa?
Olen ymmälläni, laumasieluni kaipaa johdatusta. Mikaako me nyt vihataan?
- BB keskustelupalsta / hilippahilippa 23.9.2006 18:51-

David Bowie - Heroes

Tree of Hope. 2006.

Nenäliinapino hupenee ja Elisa on taas suosituin juttukaveri. Töistä ei meinaa tulla mitään, kun nettiyhteys heittelee miten sattuu - ja sama koskee Live Herringiä. Piti jo ennen viime viikonloppua hoitaa ihmisille perustietoa tuosta Live Herringistä, mutta kun siitä ei tule mitään, niin ei sitten. Nyt on pakko suunnata energia keskeneräisiin töihin ennenkuin ajan itseni vararikkoon tämän päämäärättömän luuhailun kanssa.

Grrr.

Kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea.

- Kiinalainen sananlasku -

Audioslave- Original Fire

Tree of Dreams. 2006.

Miken kanssa kävin viime viikolla lounaalla ja päällimmäisestä keskustelusta jäi mieleen vain linkkivinkki Puljuun, josta kaikki tärkeä roina löytyy. Sieltä löysin dinosauruskasvin, joka on varmaan pakko tilata. Sivulla kehutaan: Dinosauruskasvi on ideaalinen työpöytäkasvi - voit nimittäin unohtaa sen kastelemisen 50 vuoden ajaksi ja silti se herää eloon kun viimenään muistat kastella sen. Viherpeukaloni ei ole edes keskellä kämmentä vaan jossain kyynerpään tienoilla, joten tämä olisi hyvä uusi pehmeä alku ystävyyteen luonnon kanssa. Jospa tuota ei onnistuisi tappamaan ainakaan pariin vuoteen.

Kaiser Chiefs - Na Na Na Na Naa

Timpan näyttely näyttelyvieraineen.

Sähköposteja on kertynyt, enkä ole ehtinyt vastailla. Kyllä, hengissä olen. Kyllä, Elisa on ryttyillyt. Kyllä, olen ollut sekä muualla että kotona offline. Ja kyllä, alkaa olla jonkinlaisen syysflunssan oireet.

Maanantaina matkasimme Joensuuhun, jossa Timpan avajaisia seurasivat rankimmat jatkot ikinä (*grin*): menimme avajaisten jälkeen hänen vanhan kaverinsa luo kahville ja pullalle. En muista, milloin viimeksi olen mennyt ennen kahtatoista nukkumaan, mutta tulipahan tuokin nyt koettua. Varhaisesta nukkumaanmenoajankohdasta huolimatta aamupalalle raahautuminen ennen yhdeksää otti tiukille.

Tiistaina kävin Carelicumissa tapaamassa Pohjois-Karjalan museon näyttelyamanuenssia. Ensi vuoden alussa talossa avautuu värinäyttely, joka käsittelee suurelta osin juuri niitä asioita, jotka Väristyksiä-näyttelymme jätti väliin tai jotka olivat vain pienesti esillä. Puhuimme hieman Colorian joidenkin tietojen käyttämisestä näyttelyssä - ja kuulostihan tuo koko näyttelyprojekti hienolle. Innoissani odottelen, mitä tästä alusta kasvaakaan.

Torstaina meillä oli Live Herring -palaveri, jossa vähän kävimme läpi tilavuokria ynnä muuta sellaista. Omalta osaltani asiat on taas vähän löyhästi hoidettu, kun melkein kaikki likenevä aika on mennyt tuon nettiyhteyden kanssa tappelemiseen. Virallinen palaveri sai viralliset hyvän-tuulen-jatkot, kun Soilen kanssa kesälle uskollisina istuimme jäätelöinemme Kävelykadun kyljessä ulkona. Museolla piti johdatella yksi ihminen Väristyksien saloihin, mutta tapaaminen peruntui ja palasin yksinäisenä ja hyljeksittynä kotiin. Lohduttauduin makaamalla sohvalla television edessä viltin alla ja ahtamalla kurkustani alas levyllisen suklaata ja vinguin täysmaitoon tehdyn kaakaon perään (...anti-Pohjois-Karjala-projekti on näemmä käynnistynyt).

Eilen hoitelin rästiin jääneitä työasioita supersankariottein ja yllättävän hyvin sainkin pöytääni tyhjäksi. Iltapäivällä tapasin Käsityön museolla Kirsin, joka tekee tutkimusta värien kulttuurieroista. Esittelin hänelle Väristyksiä-näyttelyn ja keskustelimme hieman molempien projekteista. Tapaaminen oli avartava ja asiaa olisi varmasti riittänyt pidemmällekin ajalle.

Tapaamisesta sain sen verran energiaa, että oikeastaan vasta kotimatkalla huomasin, kuinka kipeältä - tai oikeammin epäterveeltä - oikeastaan tuntui. Tämän päivän olen lähestynyt ameebamaista olotilaa. Ei ole kuumetta, mutta ilmeisesti joka elimeni tuntuu kuvittelevan niin. Tämä lienee tarpeeksi hyvä tekosyy hylätä työt täksi päiväksi ja siirtyä pleikkarin ääreen.

The Juliana Theory - Shotgun Serenade

Tree of Determination. 2006.

Veli vinkkasi jonkin aikaa sitten tuonne Ylen elävään arkistoon ja heitti perään muutaman lisälinkkivinkin. Joista yhden sivuraiteena löysin tämän.

O_O

En tiedä, saanko nukuttua enää tämän vuoden puolella.

Voisi sitä tietenkin kurjemminkin viettää sateisen perjantai-iltansa. Ehkä. Alan vain olla aika voipunut tuon jatkuvan Elisa-draaman vuoksi. Eli vanhaa rataa: tänään, kun avasin koneen kotiin tultuani, verkko ei toiminut. Samannäköinen ongelma kuin viimeksikin: ei saa noudettua IP-numeroa. Soitin Elisan tukeen, jossa noin parinkymmenen minuutin jonottelun jälkeen vastasi varsin epähenkevä iili, joka ei edes kuunnellut, mitä selitin (eli vika EI ole minun koneessani vaan jossain muualla). Sisäisen Don Quixoten löydettyäni en vain voinut antaa periksi, vaan soitin Elisan asiakaspalveluun, jossa vastasi varsin sympaattinen naishenkilö, joka varmasti teki kaikkensa ongelmani eteen - ja hetkeä myöhemmin löysin itseni taas Elisan tukipalvelusta, jossa tällä kertaa (HALLELUJA!) vastasi jonkinlaista järkeä omaava naishenkilö, joka lupasi kysellä laajemmat oikeudet omaavia ja soittaa takaisin. Ja soittikin jonkin ajan kuluttua: paikalla ei enää ollut henkilöä, joka voisi asiaa tutkia. Mutta ainakin kaikki pyyntöni ja toiveeni tulivat jälkimmäisellä kerralla hoidettua.

Nyt verkko taas toimii. Saa nähdä, miten käy, kun huomenna illalla avaan koneen uudelleen. Ahdistaa jo etukäteen, varsinkin kun muutenkin näiden rästiin jääneiden töiden loppuun saattaminen alkaa purra sielua.

Urputus sikseen: tänään oli melkoisen seurallinen ja semiaktiivinen päivä. Kävin teatterilla palaveeraamassa, sitten Timpan kanssa kreikkalaisessa syömässä (jumalaista valkosipulikeittoa, YLISTYS!) ja Käsityön museon kautta koukaten yritysrekisterimaistraattimikäliehen, jossa kävin laajentamassa toiminimeäni. Harmittaa, kun ei ollut kameraa mukana. Maistraatin edessä kadulla seisoskeli aviopari, sulhanen mustassa puvussaan ja morsian vitivalkoisessa asussaan huntuineen kaikkineen; kadulla ei näkynyt ketään muuta ja kaikkialta - talon seinässä, kadun pinnassa, ilmassa - ympäröi kesän syövä lämmin harmaus. Lievä surrealismiannos iltapäivään.

Kultturelli päiväni jatkui pysähdyksellä Harmoniassa ja myöhemmin vielä lyhyellä hengähdystauolla Beckerissä. Olen nyt nähnyt molempien gallerioiden näyttelytkin, joten johan tässä sivistyy. Itseasiassa kulttuurisuoritteisesti tämä päivä oli aivan huippuluokkaa: 1x teatteri, 2x museo (vaikkakin sama museo), 2x galleria. Johan tässä onkin syytä levätä ja katsoa tositeeveetä netistä, kun se telkkarista jo loppui.

x_X

Klaxons - Magick

Tree of Loneliness. 2006.

Tänään (tai: teknisesti eilen, koska näyttää olevan jo huominen) vein eilen printtauksiani Beckeriin tyrkylle. Itse liikutuin miltei kyyneliin, kun näin ihmeelliset kuvani miltei käsinkosketeltavassa formaatissa, mutta kukaan ihmisistä, joille matkan varrella noita kuvia esittelin, ei vaipunut polvilleen ja alkanut itkeä, joten itseluottamus alkaa hiljalleen pettää. Olisi sittenkin pitänyt jaksaa vaivautua Tiimariin ostamaan sitä glitteriä, että olisi saanut kohotettua artsuilut taiteen tasolle.

Kapa piti keskiviikkona sellaisen tulostuksen oppitunnin, että opin varmaan yhden päivän sisällä photarista enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Päässä surraa. No, onpahan sisäinen meteli omasta takaa seuraavalle joogatunnille.

Keskiviikko oli muutenkin melkoisen tunteita herättävä päivä. Kun palasimme kotiin väsymyksen valtaamina ja olin aikeissa pinnistää rästityöt alta pois ennen koomautumista, verkko ilmoitti poissaolostaan. Hirmuinen aggressio pääsi keräytymään kolmen tunnin ajan, koska Elisan vikailmoituslinjalle ei päässyt edes jonottamaan: automaatti valitteli vaivaa ja pyysi soittamaan myöhemmin uudelleen. Kaksitoista kertaa. Kun vihdoin pääsin läpi *jonotukseen*, luurin toisessa päässä vinkui sama Terence Trent D'Arby kuin kuukausi sittenkin. (Ovat siis jääneet tiukasti 80-luvulle.) Kun vihdoin toisessa päässä vastasi joku poikanen, vastassa oli semiseonnut raivotar. Pinna paloi lopullisesti siinä vaiheessa, kun edellisen vikani syyksi oli kirjattu jotain aivan muuta kuin mitä se oli. Intin vastaan, että kysymys ei ollut suinkaan talopäätteen jumittumisesta vaan siitä, että Elisan sisällä ei ollut kulkenut tieto korjauksista, joissa oli asennettu jotain elementtejä, jotka eivät olleet yhteensopivia koneeni verkkokortin kanssa - ja lopulta, kun tämä tieto kulkeutui korjaajalle, fiksaus kesti vain kolme minuuttia. Sen jälkeen intin, että koneessani ei varmasti ole mitään vikaa ja kyse on varmasti samanlaisesta ongelmasta ja piipittävä poikaraasu toisessa päässä väitti, että korjaukset Jyväskylän seudulla on jo tehty, ei täällä enää sellaisia ongelmia voi olla. Ehdin jo suunnitella amok-henkistä ryntäystä Elisan toimistoon, mutta jo puolen yön jälkeen yhteys palautui normaaliksi. (Oletan.) Eli vika oli siis siellä, missä arvelinkin sen olevan: jossain muualla kuin koneessani.

Tulipas purkaus. Melkein helpottikin. Kai sitä on siirryttävä töiden pariin.

There is beauty in the dark, if you look for it in the right places.

- Babylon 5 -

Vielä ehtii Väristyksiin

Vielä ehtii nähdä ja kokea Väristyksiä Suomen käsityön museossa. Värikästä petkuhuiputusta ja historiallisia tosiasioita luonnonväreistä esittelevä näyttely on kerännyt kesän aikana yli 6 600 kävijää. Näyttely on avoinna ensi viikon sunnuntaihin 17.9.2006 saakka Suomen käsityön museon vaihtuvien näyttelyiden tiloissa (Kauppakatu 25, Jyväskylä). Tämän jälkeen Väristyksiä jatkaa olemassa oloaan kiertonäyttelynä. Näyttelyyn on mahdollista tutustua mm. Hyvinkäällä 23.1.-15.4.2007 Lasten ja nuorten taidekeskus Villa Artussa. Näyttelystä on saatavilla myös Jälkiväristyksiä -näyttelyjulkaisu, jota voi ostaa tai tilata Suomen käsityön museon museokaupasta. Museokauppa on avoinna ti-su klo 11-18, puh.(014) 624 945, craftmuseum.info@jkl.fi.

Automatic - Recover

Tree of False Memories. 2006.

Eilen oli ensimmäinen jooga-sessio. Matolla makaaminen oli yhtä juhlaa, mutta mitä tapahtuu, kun pitäisi tyhjentää muutenkin tyhjä mieli? Syntyy imu? Päähäni sulloutuivat varmaan kaikki muiden ilmassa leijuvat ajatukset. Sain jonkun henkisen tourettes-kohtauksen, joka "tyhjennä mieli, tyhjennä mieli" -pakkoajatuksistani huolimatta alkoi karkkia-jäätelöä-pullaa -mielikuvista ja päättyi rankkaan takaa-ajokohtaukseen.

Koskaan ei ole ollut sellaista vilskettä päässä kuin eilen. Onneksi tänään on ollut taas tavallisen lamaantunutta ajatusrintamalla. Rauha.

Alkuperäiseen tämän viikon ohjelmasuunnitelmaani kuului Iitin Väripäivillä vierailu, mutta realiteetit pistivät vastaan: ei ole rahaa eikä aikaa. Vähän harmittaa. Yritän kuitenkin piirrellä sinne lupaamiani värityskuvia, josko ne ehtisi huomenna saada postiin. Piirtely vaatii aina jotain myötätoimintaa, joten on sentään hyvä tekosyy tuijottaa tänään tuntitolkulla tosi-tv:tä. Plussia sille, joka tietää mistä nyt puhun: ihanaa, että se ällöttävä Ricaaaaaardo sai nenilleen, mutta kyllä ohjelmasta on tullut tylsempi. Vaikka onhan siellä noita inhokkeja. Eikä kaikki ole edes karsinnassa.

Tieteen suuri tragedia on se, että ruma tosiasia rikkoo kauniin teorian.

- Thomas Huxley -

Pixies - Where Is My Mind

Tree of Oblivion. 2006.

Muutama päivä eloa ja enemmän elämätöntä elämää. Torstaina piti mennä valamaan betonia (en mennyt) ja eilen veneilemään järvelle (en mennyt). Siinä välissä onneksi oli yksi suht koht virikkeellinen päivä: Timpan synttärit kuluivat melkoisella vauhdilla ja pieteetillä. Meininki ei kuitenkaan ollut niin rajua kuin edellinen lause ehkä antaa ymmärtää: shoppailua ja hyvää ruokaa lähinnä. Perisuomalaista terassilla istuskelua (= vielä on lehdet puissa, siis on kesä) - lopputuloksena kipeitä kurkkuja ja koukkuselkäisyyttä.

Viime viikon tärkeimmät artsuilupuolen jutut liittyivät Live Herring -tapahtumaan ja Henkevään Silakkaan. Ensin mainitun kohdalla oli parikin pientä tapaamista ja paaaaljon sähköpostittelua. Jälkimmäisen kohdalla syyskuu toi mukanaan uuden näyttelyn, jonka teemana on Vieras | Strange. Julisteen näyttelyyn on tehnyt V020 ja kutsuvieraana on Geoff Lillemon teoksellaan Oculart. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Lillemonin työt ovat eräänlaisia flash-maalauksia; pitkän latautumisajan loppuun kannattaa odottaa ja sitten volat täysille. Äänimaailma ja kuvat luovat yhdessä melko maagisen meiningin.

Pistin Henkevään Silakkaan esille myös tuon seitsenosaisen puukuvasarjani, joka tänne blogiinkin tippunee kuva kerrallaan. Mutta siellä on sarjana katsottavana. Ensi viikolla menen harjoittelemaan gurun johdolla ko. sarjan printtaamista; katsotaan toimivatko nuo reaalimaailmassa lainkaan, vai pitäisikö pysyä vain omassa lestissään bittitaivaassa.

Bart, stop pestering Satan!

- Marge Simpson :) -