s-track | David Langham - My Funny Valentine

Friday Night is Music Night -ohjelmaa tässä kuuntelen melkein viikon viiveellä - kehtasivat taas sisällyttää ohjelmaansa tuon ihanaisen itkuvirren, tällä kertaa David Langhamin versiona - aivo on irrota. Mitä easy listeninia tämä on olevinaan, kyynelkanava tukkeutuu?

Sain eilen vihdoin postitettua Live Herring -taiteilijoille matskun kirjekuorissa ja vietyä taidemuseolle Oonan työpajaan liittyvät käsinkirjoitetut laput. Apurahatilitykset on vielä pari viikkoa kestävä projekti, mutta maaliviiva melkein näkyy. Eteisen antinyssäköittäminen on alkanut.

Tänä aamuna täytin muutamia apurahalomakkeita ja lähetin kuriirini mukana maailmalle. Sen verran artsuilun ja Colorian eteen on nyt tehty. Muuten vie työ mukanaan. Pelatakaan ei voi, koska a) sähköposti ratkeaa työpostista b)loppubossi on liian vaikea ja kuriiri-stunttipelaajani mokoma tekee ylipitkiä työpäiviä. Grrr.

s-track | Nick Cave - Do You Love Me

Aivan maailmaa järisyttävä hammassärky valtasi vasemman päänpuoliskoni tiistai-iltana ja torstaina lopulta menin päivystykseen kauhusta jäykkänä. Kauhulle ei taaskaan saanut vastinetta: edes puudutuspiikki ei sattunut. Luultavasti johtui purennasta ja oli jotain hermosärkyä, mutta pari päivää ruokavalio koostui särkylääkkeistä ja liemihenkisistä ruoista. Työntekoa se vähän hidasti, mutta antoi loistavan tekosyyn viettää vapaata pleikkarin ääressä. *LOL* Vähän vielä silloin tällöin jomottaa, mutta hiipuvaa on mainen tuska.

Ratchet: Gladiator -peli oli minulle toiveiden täyttymys. Tosi-tv:n hienous on vihdoin ymmärretty ja vielä yhdistetty se maailmankaikkeuden parhaaseen pelisarjaan. Vihdoinkin pääsin itsekin osaksi tosi-tv:n maailmaa, vaikka onkin kuvitteellinen sellainen... Mutta täytyy kyllä sanoa, että jäin vähän kaipaamaan pieniä nokkeluustehtäviä - oivaltamista ei paljon vaaditti, kunhan oli hyvät aseet. Pelin sain käteeni keskiviikkona ja intensiivisten sessioiden jälkeen pelasin sen loppuun perjantain ja lauantain välisenä yönä. Sen jälkeen siirryin pelaamaan Jak & Daxter III -peliä, joka jäi alkuvuonna kesken. Ja on edelleen...
Viikolla en töitä paljon tehnyt, mutta projektiluontoista hommaa kylläkin.

Värinäyttelyä varten olen jonkinlaista planssia tehnyt, mutta aika hajanaista touhu on edelleen. Keskiviikkona Päivi M ja Anne A kävivät palaveeraamassa Välittämö - projektista (jonka nettiosoite on tyylikkäästi valittamo.org). Saitti on ollut alustavasti verkossa esillä muutaman kuukauden. Vielä on kovin kliinistä tuolla, mutta kyllä se tästä piakkoin lähtee rosottumaan, kunhan pääsen taas pistämään näitä vapaavalintaisia projekteja enemmän työn alle.

---
Lumi on maassa. Ja puussa. Eilen, kun kävelin kahden aikaan yöllä Annan luota pois (ja luulin, että kello on vähän yli kymmenen...), oli aivan käsittämättömän kaunista. Ja hiljaista. Kaupungissa. Nyt näyttää vähän samanlaiselta, tekee mieli lähteä tallustelemaan ulkosalle.

s-track | Radiohead - I Might Be Wrong

Näkymä keittiön ikkunasta 15.11. klo 14.40

Ohi on. En jaksaisi toistella enää 'väsynyttä ja onnellista', joten olen nyt sitten sanamykkänä siltäosin. Kuvia tapahtumasta voi käydä katsomassa Flickrissä ja kutsuttujen taiteilijoiden teoksia vuoden loppuun saakka www.liveherring.org -saitilla. Työpaja Käsipäivää onnistui yli odotusten: kaikkia teoksia ei saatu verkkoon ihan ajallaan, mutta taiteilija Oona Tikkaoja koostaa teoksen loppuun parin viikon sisällä. Ensi viikolla työpajassa valmistunut teos sekä Sarajärven installaation dokumentointi tulevat esiin Jyväskylän taidemuseoon, jossa pysyvät esillä vuoden loppuun. Vielä on muutamia pikkujuttuja hoidettavina, mutta ne saavat odottaa loppuviikkoon.

Tänään alkoi sitten seuraavan näyttelyn valmistelu: etsin kuumeisesti pressikuvia värinäyttelyämme varten. En tiedä ehtivätkö ajoissa tiedotteeseen... Unenpöpperöisenä vastailin myös Kauppalehden haastatteluun (nettitaiteesta) - jännä nähdä, millainen juttu tulee. Muuta en ole paljon ehtinytkään tehdä: ihmetellyt vain, kuinka on ihmeellistä, kun ei tarvitse rynnätä pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Olisi varmaan syytä kumminkin tsekata tuolta sähköpostista kaikki työasiat ajan tasalle...

Olen näissä blogientryissäni runtannut verkkoon kuvia Helsingin matkalta viime elokuulta. Nyt olen tekemässä vastaavanlaista kuvasarjaa, jonka kuvat on otettu kotimme ikkunasta (työnimellä Vääristettyä todellisuutta - kuinka originaali olenkaan!) Tuossa kuvia valitessani löysin tuon yllä näkyvän maiseman - jota ei ole käsitelty mitenkään. Näyttää kuitenkin aikalailla epätodellisemmalta kuin mitä kuvankäsittelyllä saan noille kuville aikaiseksi... Alle viikon takaa.

s-track: piip piip klink klank

Me olemme täällä ja lisää päivittyvää kuvameininkiä tuolla.

Tulkaa tekin!
Ilmaiseksi.

s-track | Stranglers - Goodbye Toulouse

Langat skannerissa: veriseitikki+samettiruusu valkoiselle; samettiruusu valkoiselle; veriseitikki+samettiruusu valkoiselle; samettiruusu valkoiselle; samettiruusu harmaalle; veriseitikki valkoiselle.

Lauantaina oli pitkästä aikaa vapaapäivä - melkein kaikesta. En tehnyt juuri mitään työhön tai projekteihin liittyvää. Aamulla poseerattiin Timpan kanssa Hanna-Kaisa Hämäläisen kameran tähtäimelle ja sen jälkeen kiertelimme kahdestaan kaupungilla. Shoppailu oli melko järkiperäistä, mutta muistinpa taas, kuinka mukavaa onkaan tavarataloissa haahuilla ilman sen suurempaa päämäärää. Paluumatkalla viskasin Vakiopaineeseen muutamia flyereitä ja juttelin hetken Hokin kanssa. Jospa tänä vuonna päätyisi rokkijoululauluja kuuntelemaan Kuuskasiin.

Timppa lähti illalla uudelleen sateeseen (hektisen Ratchet&Clank 3-session jälkeen), joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja aloin värjäillä - ehtii vielä huurut haihtua kotona, ennenkuin valot alkavat pilkuttaa. Muutama päivä sitten nimittäin oli aika voimakastuoksuinen kokemus: värjäsin samettikukilla, joita en ole ennen käyttänyt. Tuoksu/haju oli aivan järkyttävän voimakas; tuuletus onneksi auttoi, eikä mitään pahempia hallusinaatiota näkynyt. Mutta huomasin seuraavana aamuna, että kaikki pienet hedelmäkärpäset, jotka ovat meitä omenakauden alusta kiusanneet, olivat kokeneet joukkokuoleman. Luin netistä, että kukkaa (samettikukka, samettiruusu, mikä onkaan) käytetään kasvimaillakin karkottamaan ötököitä. Nyt on hellalla kiehumassa krappia, siitä ei kovin voimakas haju tule.

Lankojen värjäytymistä odotellessa olen mailaillut vanhoille tutuille, jotka ovat viime aikoina antaneet kuulua itsestään - pitkästä aikaa!

Äsken oli kummallinen hetki, kun kävin nostamassa krappilankojani hellalta pois liiallisesta lämmöstä ja vein kattilan ulos parvekkeelle jäähtymään - ja kun palasin koneen ääreen, B. Dickinson soitti ohjelmassaan BBC6:lla (skandinaavirokki-illassaan) The Rasmusta. Kuulostipa kotoisalta. Vaikka maineen ja uskottavuuden kannalta pitäisi varmaan olla ilahtuneempi tuosta Circlestä, joka tuolla meuhkaa.

---
Ja vielä: päivän ehdoton kruunajainen oli ilotulitus, joka tuli jostain Keljon suunnalta (marketit?) Virittelin juuri parvekkeella jonkinlaista kuivaustelinettä langoille...

s-track | Devendra Banhart - Heard Somebody Say

Ole huoleti, sillä toivosta ei ole enää toivoakaan. Ei pelastuksia, armahduksia tai pakomahdollisuuksia.

- Ratchet: Gladiator -

s-track | Winterville - Under My Skin

En ole varsinaisesti ehtinyt levätä vieläkään, mutta melko relasti olen olemisen ottanut. Olo on huomattavasti helpompi, näkyy jo valo tunnelin päässä. Ulos en tosin vieläkään uskaltaudu - keskiviikon jälkeen olen käynyt vain minuutin hengittelyreissulla parvekkeella. En vieri, enkä ole kivi, joten tulevaisuus näyttää pehmeältä. Illan aion viettää rennosti katsellen tosi-tv:tä kaikilta kanavilta. Yhtäaikaa. Haasteellista.

Coloria-palautetta oli aamulla sähköpostissa oikein roimasti, mikä (tavanomaiseen tapaan) sekä piristi että aiheutti hirmuisen Colorian kaipuun. Juhlin sillä ajatuksella, että tuon silakkajuhlallisuutemme jälkeen maailmasta löytyy varmaan taas enemmän aikaa omaan käyttöön. Vaikka todennäköisesti tämä aikapula on tullut jäädäkseen. Joka tapauksessa: Colorian kävijämäärä on kasvanut neljänneksellä vuoden alusta. *Pollea*

Teetä on tullut juotua. Tämän päivän uusi tuttavuus on kirsikkatee, jonka tuoksu muistuttaa erehdyttävästi koivun lehtiä. Ja sen huomattuani myös maku on alkanut kummasti vetämään koivikon suuntaan.

Tuijottelen käytettyä nenäliinaläjää roskiksessa. Toivottavasti nuo kaikki eivät ole materialisoituneita ajatuksiani. Se kieltämättä kertoisi aika paljastavasti, mitä päässäni oikein liikkuu.

s-track | InMe - 7Weeks

Ruumis petti.


Luento oli varmaan aika tylsä. Oli tosi energiaton ja tylsä olo ja flunssainen ääni narisi tasapaksusti. Ei ehkä maailman huonoin suoritus, mutta kyllä sen itse huomaa, saako porukan kaapattua mukaan vai en. Onneksi voin tekosyyksi sanoa, että oikeasti otti tiukille selvitä paikasta elävänä hengissä. En oikeastaan tajunnut kuinka huonossa jamassa olen, ennekuin luennon loputtua mentiin kiinalaiseen ravintolaan syömään: kurkku oli niin kipeä, etten voinut niellä mitään ja syömättä jäi. JOS en olisi päässyt autolla kotiin saakka, olisin varmaan joutunut parkkeeraamaan itseni hotelliin.

Seuraavana päivänä tuli sitten se totaalinen tiltti: ääni lähti kokonaan. Ensin oli lyhyt palaveri Taikussa, sitten vähän pidempi Elävän Silakan puitteissa ja sitten vielä Käsityön museolla kaksi palaveria - ja sen jälkeen ei lähtenyt enää pihaustakaan. Ja sillä tiellä edelleen ollaan. Puhelin on pois seinästä, kun muutaman kerran vastasin siihen, kun se soi - ja kun ei tule ääntä, niin ei tule. Ottakaa ihmiset sähköpostilla yhteyttä, jos haluatte minuun kontaktin. Postia luen, jos pystyasennossa pysyminen onnistuu suht koht luontevasti.

Joka tapauksessa: keskiviikkona saimme julisteen ja flyerin lähtemään painoon (taittajana näissä sekä tulevassa näyttelylehtisessämme on Toni Vihantola) ja perjantaina saapuivat painosta. Torstaina sain kaikki esitetekstit kääntäjälle oikoluettavaksi ja kun ne sieltä tulivat perjantaina, pistin suoraan taittajalle menemään. Leiskat on tsekattu ja hyvältä näyttää.

On tullut muutamakin kutsu mielenkiintoiseen projektiin - mutta täytynee säästää lukemiset siihen asti, että saan kaikki työhommat ja pakolliset Elävät silakat hoideltua alta pois! Jos tässä sitä ennen vielä vähän malttaisi levätäkin, kun ei viitsisi omia kuume-ennätyksiään ihan tahallisesti ylitellä.