keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2005

Onneksi on tositv...

...jossa ihmiset sentään edes ovat elävinään. Parhaan ja monisyisimmän vaikutelman saa, kun kanavasurffaa non-stop - hyvällä tuurilla ja tarpeeksi nopeana saa onnettomien ruotsalaisfarmarien elämään valmiiksi nauretut studionaurut. Mustanpuhuva surrealismikin joskus täräyttää, jos onnistuu väläyttämään kuvaan vielä katastrofiuutista.

Uutisista mieleen: joku kysyi Colorian foorumissa mustan ja valkoisen savun historiaa (...paavin valinta). Ystävälliset sielut vaivautukaa, jos tiedätte. Menkää ja julistakaa tietonne kansalle.

Tänään sentään jotain kosketusta muuhunkin kuin kopsahtaviin koodinpätkiin: palaveri ensi vuoden Väristyksiä -näyttelystä Ullan kanssa ja tyhjäkätinen kulttuuripummaus Galleria Beckerissä (niillä ei ollut särvintä kahvin kera! Mitä kohtelua tämä oikein on? Kulttuuripummiminäni saattaa tällä menolla nääntyä ennenaikaisesti.)

Löysin konetta siivotessani muutamia *ihania* aarteita ¬_¬ ja alan nyt esitellä kuvankäsittelyhistoriaani, kun en kerran mitään uuttakaan saa aikaan.

Kuva on kuvitustani satumaiseen noitaromppuun, jota aloin kovalla tohinalla ja omana projektinani tehdä syksyllä 1995, mutta joka sitten jo seuraavana keväänä hyllyttyi ennalta määrittelemättömäksi ajaksi.

--

Viribus impossibile.


Poistun tarkkailemaan muiden sähköistä elämää.

Ei kommentteja: