Kannattaa ylistää

Tänään pidin Taikin täydennyskoulutuksessa kokonaisen päivän 'luennon' väreistä. En tiedä, menikö ihan loogisesti, mutta hauskaa ainakin oli. Tiedä sitten oppilaista. Vaikka aika hyvää palautetta kyllä tuli ja koko hommasta jäi positiivinen klangi. Porukka oli mukava ja osallistui - ei mitään hengettömiä nahinneksia siis. Paluumatkalla veljeni asunnolle ehdin vielä pikaisesti poiketa kuuntelemassa Väriyhdistyksen väripäivän viimeistä luentoakin, joka käsitteli taideteosten valaisua - ja siitä jäi muutama hyvä pointtikin mieleeni. Tilaisuuden jälkeen Taikissa olisi ollut jonkun värinäyttelyn avajaisetkin, mutta olin sekä henkisesti että ruumiillisesti niin tilt, että suunnistin ratikalle.

Tulin jo eilen Helsinkiin, kun aamulla piti olla yhdeksältä aamulla Taikissa, joten ihan mukava oli vähän relatakin aika tiukan viikonlopputyörupeaman jälkeen. Edellisenä yönä menin viideltä nukkumaan ja heräsin yhdeksältä, joten ajattelin, että illalla tulisi uni heti, kun pään vain painaisi tyynyyn. Luin Mötley Crüen iloisten veikkojen surkuhupaisista kommelluksista vielä kahdentoista jälkeen yölläkin... Kulttuurikokemuksen pitkittymisestä huolimatta olo oli varsin virkeä koko päivän. Tosin luennon viimeinen puolituntinen oli aikalailla jo impulssivaeltelua sanasta toiseen, minkä kuulijaraasu saattoi hyvällä tuurilla lukea surrealistisen sanataiteen piiriin.

Oli niin intensiivinen päivä, että 9-17 menoon tottumatonta jo huimaa. Otsikkolainaus veljeltäni, joka kylläkin puhui itsestään, eikä kehottanut kääntymään korkeampien voimien puoleen.