Taide. Taide ei kiinnosta.

Pakollisia työvääntöjä hoidettu alta pois ja lisää tullut tilalle - 108 lukematonta työhön liittyvää postia jäljellä. Ajatukset poukkoavat, joten poukotkoon tekstikin.

Viime viikolla kävin katselemassa printtereitä ja kyselemässä hintoja. Kyllä on melkein tonni peliin laitettava, jos haluaisi sellaisen kunnon setin (tähän laskin mukaan tarvittavat lisäromppeet, kuten paperit ja muut). Vähän tuntuu siltä, että olen kallistumassa ostamisen puolelle ja havaitse outoa voimakkaampaa sydämentykytyskaikua kaikissa raajoissani. Tällä hetkellä vielä ei ole valuuttaa hankkimiseen, mutta kunhan nuo pari työn alla olevaa työprojektia valmistuvat. Tuntuu silti oudolta panostaa johonkin, jota ei ole koskaan aiemmin oikeastaan suunnitellutkaan. Lievää nauseaa havaittavissa. Varsinkin, kun kuvatehtailu näköjään jo loppui osaltani. Odottelen taas säyseämpää kautta töiden suhteen ennen seuraavaa Photoshop-terapiasessiota.

Coloria on jälleen pelastanut elämääni taas pariinkin otteeseen: viime perjantain iloksi sain etukäteiskiitoksena väreihin liittyvästä pikkupuuhasta Opus-kustannukselta Luovan piirtämisen opas -kirjan. Jospa sitä vaikka elämää odotellessaan opettelisi piirtämään. Tänään kysyttiin chartresinsinisestä, josta juuri pari päivää sitten etsin tietoja juttua varten. (Se on saanut nimensä Chartresin katedraalin (Cathédrale Notre Dame de Chartres) lasimaalausten mukaan; lyhyt juttu tulee Coloriaan varmaan joskus myöhemmin, kun taas jostain löytäisin pienen aikakolon tekemiselle). Jotenkin vain nuo pienet keskeytykset työpäivässä ja vastailu kannustaviin sähköposteihin aina rusauttaa selkärankaa jykevämpään asentoon. Kohta jo istun lojumisen sijaan.

Lohtua myös tuli siitä, että Tilitoimiston Teija soitteli kysyäkseen jotain - kysymys ei itsessään ollut lohduttava, mutta tietoisuus siitä, että joku toinen hoitelee veroilmoitukseni. Olin unohtanut sen jo täysin ja muistutus siitä sai vain oloni rennommaksi. Siltäkin pahalta taas vältyin.

BBC6:lta tulee parhaillaan aivan järjettömän upeaa tajunnanräjäytysmusiikkia - mutta mitä - siitä ei ole aavistustakaan. Huonolla aasinsillalla leikkien: päivän linkkivinkkinä peli, jonka musiikki on aivan käsittämätö(mä)n (upea) klassikko: ZooKeeper.

Otsikko on muuten suora näyttelypalautteen siteeraus Raamit-hankkeen loppuraportista (lasten suustahan sen totuuden kuulee...?) Yhdyn lauseeseen tällä hetkellä täysin. Visuaalisen väsymyksen voisi jotenkin varmaan jalostaa vaikka sotateollisuuden tarpeisiin, niin voimakkaan lamauttava vaikutus sillä on.