Avajaisten välissä

Eilen menin mukamas palaveeraamaan iltapäivällä, mutta ei ollut ketään kenen kanssa olisi palaveerannut. Joten taidepummailin sitten taidetoimikunnassa aikani (olin kyllä selostavinani Henkevän Silakan kehitysprojektin edistymistä, mutta jotenkin taas onnistuin muuttamaan puheenaiheen maitoon, eikä takaisinpaluuta asialinjalle enää ollut). Myöhemmin siirryin taidemuseolle hengailemaan. Kunnes lopulta iltasella päädyin Galleria Harmoniaan, jossa oli ystäväni Hanna-Kaisa Hämäläisen Tähdistö-näyttelyn avajaiset. Avajaisissa oli valtavasti porukkaa, jatkoilla vähän vähemmän. Oli mukavaa jutella ikuisuuksien tauon jälkeen sekä Hanna-Kaisan että DJnsä Rinnakkaisradion kanssa... Mutta ulkoilmalla ottaa veronsa: Sohwilta lähtiessä koti houkutteli enemmän kuin keskustan yökerhot ja ensimmäisen kerran pitkään aikaan menin nukkumaan ennen kahtatoista - tai ainakin ennen puolta yhtä.

Tämän päivän palaverissa oli muitakin ihmisiä paikalla: Arktisen upeeta leffafestari järjestetään siis 17.-20.11.2005 ja samaan aikaan sijoittuu Henkevä Silakka -nettiartsufestari ja yliopiston luentoja. HS on vielä työnimi, omat avustushakemuksemme ovat vielä odottamassa postitusta ja rahoituskuviomme vähän hutera, mutta näyttää aika komealta suunnitelma. Jos tänä vuonna ei vielä mieletöntä megalomaanista tapahtumaa kyetäkään järjestämään, se tapahtuu sitten muutaman vuoden sisällä. Suuremmalta tuo nykyinen suunnitelma näyttää kuitenkin kuin se 'pari konetta johonkin nurkkaan' -ajatus, joka suustani pääsi ensimmäisen kerran asiaa ideoidessa. Sisäinen paniikki on vähän laantunut ja kaikki alkaa hahmottua selkeämmäksi, mutta kyllähän tämä vielä uudelleen ehtii kaaokseksi kääntyä.
Päivän taidepummausosuus osui tällä kertaa Galleria Beckeriin, jossa kävin istuskelemassa keittiössä ja höpisemässä päättömiä (Taikusta on lyhyt matka, tiedän - mutta sentään ylämäki, joten tekosyy galleriassa vierailuun oli ilmeinen ja hyvä). Neuvosen Kirsin näyttelynpystytys oli parhaillaan meneillään, joten poistuin suhtkoht nopeasti ennenkuin minut ehdittiin värväämään mukaan pystytykseen. Ruumiillinen työ se on nörtin kauhistus.

Nyt pitää laittaa elämä ruotuunsa. En tee kuvan kuvaa enkä kirjoita tähän artsuilublogiin sanan sanaa, ennen kuin olen saanut pari pakollista työvääntöä hoidettua alta pois. Kuten sanottu, paniikki on hellittänyt tuon nettiartsutapahtuman suhteen, muttei suinkaan vielä töiden suhteen. Kaimaltani/ystävältäni saama linkkivinkki on kuin dokumentti työpäivästäni: kärsästä alkaa kärsiminen. Tätä siis seuraavat pari päivää.