Aiemmin valitin, että kun on niin paljon kiirettä, ei ehdi kirjoittaa blogiin. Mutta ei näköjään ehdi (= saa aikaiseksi) kirjoittaa, vaikka mitään suunnatonta kiirettä ei olisikaan. Maaliskuun alun jälkeen olen elänyt juuri sellaista elämää, josta olen pitkään haaveillut. Yksinkertaista. Työn tekemistä ilman painostavaa kiirettä, aikaa myös muulle elämälle. Maaliskuussa ehdin kurssittautua muutamaankin otteeseen ja samalla löysin itselleni pitkään etsimäni tekniikan (en tiennyt, mitä etsin) toteuttaa erään katoamista kuvaavan teoskokonaisuuden.
***
Perjantaina lähdin aamulla Mikkeliin, jossa odotti näyttelyn ripustus Studiom3-galleriassa. Kieltämättä pitkästä aikaa sain itselleni nousemaan sellaisen jännityksen hien pintaan, kun pakettien lähettämisen jälkeen tajusin vasta kotona kuitista, että Matkahuollon virkailija ei ollutkaan lisännyt paketteihin särkyvänä-kuljetusta. Yleensä tarkistan kuitista asian samantien, mutta tällä kertaa virkailija toisti tilauksen niin monta kertaa oikein, ettei tarkistaminen ollut heti päällimmäisenä mielessäni - varsinkin, kun olin niin shokissa hinnannoususta. Vielä maaliskuun puolella kolmen paketin lähetys olisi mennyt yhtenä monikollilähetyksenä noin 70-80€ hintaan - nyt jokainen paketti menikin erikseen, ja lähetyksen yhteishinta oli 160€. Olisi ollut 190€, jos virkailija olisi muistanut lisätä erityiskäsittelyn lähetykseeni. Mieltä kuitenkin hieman huojensi se, että harvoinpa ne kuskit kuitenkaan pienellä präntättyä lukevat, ja laatikot oli käytännössä vuorattu varovasti-tarroilla. Ja ehjänähän ne perille menivät, turhaan uhrasin huolestumiselle aikaa.
Mikkelissä ja Studiom3:ssa olin perjantaina puolilta päivin, ja purin lähetyslaatikot. Siinäpä se työpäiväni sitten melkein olikin. Näyttelyn ripustus sujui äärimmäisen leppoisasti: katsoin teosten paikat, istuin sohvalla ja seurasin, kun ne ripustettiin. Ei varmaan ikinä ole näyttely noussut seinille yhtä nopeasti ja kevyesti. (Ensimmäiset kaksi teosta myytiin näyttelystä heti, kun ripustus oli saatu valmiiksi.) Ehdin vielä illalla kunnolla nauttimaan keväisestä Mikkelistä ja hotellihuoneessa kasvonaamio naamallani mitään tekemättömyydestä. Absoluuttisen täydellinen päivä.
Seuraava päivä jatkui samalla työluksuksella: hotellin aamiaiselta suoraan galleriaan, jossa oli tarjolla kuoharia ja täytekakkua. Ihmisiä kävi juuri sopivasti ja muutama teos löysi uuden kodin. Ja ulkona oli kevätpäivä kauneimmillaan! Paluumatkakin - matkalaukusta, pahvilaatikosta, junanvaihdosta ja syömättömyydestä huolimatta - tuntui kevyelle.
Toisaalta: työn keveys ja kiireettömyys ovat saaneet aikaan sen, etten ole kolmeen viikkoon hoksannut pitää yhtään varsinaista vapaapäivää. Eilinen sunnuntai sujahti vielä paperihommien parissa, mutta nyt heittäydynkin sitten alkuviikon vapaalle, enkä tee mitään työjuttuja, alkaen juuri nyt. En ole edes niin pahoillani kevätsään pakenemisesta. Tällainen sadepilvien luoma hämärä on aivan erilaista kuin lyhyestä päivästä johtuva: tämä on lempeä ja rauhoittava, ja juuri sopiva sille, että voi pujahtaa sohvan nurkkaan viltin alle kirjan kanssa, ja hörppiä teetä täydellisessä hiljaisuudessa.
---
Before I always complained how I have so much other things to do, and that's why I don't have time to write my blog. But it seems that I don't write even I would have some time. In March I've been living the life I always dreamt about. The very simple one. Working without any pressure, having time to other things in life too. In March I took part to some workshops and in one of them I found a technique I've been searching for a long time (without actually knowing what I'm searching for), to make an installation-like image series focusing on things vanishing.
***
On Friday I traveled to Mikkeli, where I'm having an exhibition at Studiom3. There was some suspence in the air: when I sent the artworks via Matkahuolto bus service, I noticed only at home that the "careful handling" was missing from my receipt. I usually check my receipt at the site, but this time the official repeated my order for several times, so I didn't think about it - especially when the price was messing with my head. If I had sent those three boxes in March, it would have cost me about 70-80€ - but now each box was a separate issue, and the price for them was 160€. It would have been 190€ if the official had added the careful handling which I ordered. I wasn't truly worried though: the boxes were throughout covered with red warning stickers, and I guess the deliver guys rather read those big stickers than the small printed text. They arrived intact, so my worrying was totanny unnecessary.
I arrived in Mikkeli about noon, and emptied the boxes. And that was about it. Never has the exhibition set up been so easy: I just pointed where each artwork should be placed and then I sat on the sofa and watched the job to be done. (First two pieces were sold right after set up.) I had plenty of time to enjoy spring in Mikkeli and I sat on the hotel room with mud mask on my face, doing nothing. Absolutely perfect day!
The following day continued the same way: after hotel breakfast I walked straight to the gallery. Some bubbly and berry cake was served for my exhibition vernissage guests. I had plenty of visitors and a few artworks found a new home. The sun was shining and the air smelled as spring! Even the trip back home felt light - although I had to carry my suitcase and a big cardboard box through changing trains and I didn't find anything to eat...
On the other hand: this current lightness and leisuriness of my work has lead to the point where I haven't really had any days off for about three weeks. I still had to do some paper jobs yesterday, Sunday, but now I'm having my few days off, not thinking work at all. Starting right now. I'm not even sorry about the sunny, warm spring weather vanishing. This kind of hazy dusk created by raining clouds differs from the darkness that the short days bring aroung: this is kind and settling, and just perfect for reading a book and sipping tea in total quietness.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti