Uhkarohkea elämäni / Living recklessly

Sanaton kyyneltäjä - The Silent Artisan of the Tears

Kun viime torstaina päiväjärjestykseni muuttui onnettoman vernissaustapauksen vuoksi, päätin siirtää töiden paketoimisen Jyväskylän taiteilijaseuran taidelainaamossa kuluvalle viikolle. Juhannusaattona, kun katselin aikatauluani, totesin, että ei minulla ole yksinkertaisesti enää varaa "risaisiin" päiviin. Siis sellaisiin, joina en voi taukoamatta tehdä aamuvarhaisesta yömyöhään töitä. Kirjan deadline on liian lähellä, ja Porin asuntomessuihin valmistuminen ja pari muuta pakollista aikatauluun sidottua hommaa siihen päälle. Päätin keskittää kaiken pakkaamisen asuntomessuja varten perjantaille, jolloin noudan teokset kehystämöstä.

Onnistuin juhannusaaton ja osan juhannuspäivääkin viettämään melkein vapaa-ajan moodissa (mitä nyt muutaman testin tein uusilla vernissoilla ja akryylimediumeilla), ja sen jälkeen pari työpäivää menikin sutjakkaasti ilman ylimääräisiä häiriöitä. Eilen kuitenkin heräsin päänsärkyisenä. Eikä jomotus päässä tietenkään kaikonnut millään lääkkeillä. Bonuksena Keski-Suomen museon työmaalta, joka tuossa likeisyydessä sijaitsee, kuului niin järjetön mekkala, että kotona oli melkein mahdotonta olla. (Työmaalla on selvästi nostettu nyt kunnolla kierroksia, aikalailla samaa vauhtia oman stressitasoni nousun myötä. Viikko pari sitten sinne ilmestyi kaivinkone, jonka rasvaamattomat telaketjut kitisevät kuin sata narisevaa ovea, hampaisiin sattuu. Nyt on alkanut jälleen isojen metallipaalujen junttaus, ja se vasta metelin aiheuttaakin. On kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikaan ei ole kovin mieluisa: ikkunoiden kiinni pitäminen ei peitä kokonaan melua, mutta se laskee sen sellaiselle tasolle, ettei korvat soi illalla (varsinkin, jos vielä laittaa korvatulpat). Mutta jos pitää ikkunat kiinni, aurinkopaikalla sijaitsevan asunnon lämpötila nousee nopeasti yli kolmenkymmenen, ja sitten ei jaksa tehdä oikein mitään.)

Lisäkierroksen keskittymiseni totaaliseen herpaantumiseen toi aamulla laatikossani odottava sähköposti: Kyynelpuutarhurin päiväkirjan ISBN-numero. Vatsasta kouraisi. Jos on hyvänlaatuisia paniikkikohtauksia, sain ehkä sellaisen. Sydän hakkasi villinä ja kaikenlainen keskittyminen ja järjellisyys vain katosivat johonkin.

Nopea ratkaisu: koska luova työ ei onnistunut, päätin hoitaa juoksevia asioita. Päänsärkyni kuitenkin koveni aika nopeasti. Kirosin Beckerille mennessäni, että olisi sittenkin pitänyt jäädä korvatulpat korvissa, kolme tyynyä pään peittona nukkumaan kotiin. Pakkaaminenkin sujui ihan hirveän hitaasti, kun kaikki ponsi oli pois. Mutta sitten tapahtui jotain ihmeellistä: asiakas, joka oli varannut Sanattoman kyyneltäjän, tuli noutamaan sitä. Ilahduimme molemmat kohtaamisesta - mutta minulle tuo oli aivan totaalinen käänne koko päivässä. En osaa sanoa miksi ja miten, mutta tapaamisen jälkeen tiesin heti, ettei minulla ole mitään hätää kirjan kanssa, vaikka tällaisia luppopäiviä sen suhteen tuleekin. Päänsärky ei lakannut, mutta se unohtui.

Eilen kirja ei siis edistynyt, tänään senkin edestä. Vieläkään en ole varma, onnistunko tässä projektissa, mutta jostain syystä se ei vaivaa mieltä kovinkaan paljon. Parastaan enempää ei voi tehdä, ja pitää olla aikaa tyhjäpäiselle nurmikolla istumiselle. Käy niinkuin käy.

---

Last Thursday, when my schedule changed because of my varnish incident, I decided to pack my artworks at Jyväskylä Artotheque some day this week. However, when I took a look at my calendar on Friday, I noticed that I have so little time, that I really can't afford to any multitasking days, I just have to concentrate on my book. So, I decided to pack those works on Friday, when I'll also pick the framed ones from the frame shop.

I had some kind of holiday in midsommer eve and on midsummer day (I did make some testings with new vernissage and acrylic medium, though), and then I had a few very efficient working days. But yesterday I woke up with a horrible headache. And no medicines helped. I also got a bonus: there's a large construction site of the Museum of Central Finland quite near us, and the noise is unbearably horrible - it's almost impossible to be home in some days.

And besides these: when I went to my email, there was one very important waiting for me: the ISBN number for my book. Butterflies in my stomach. If there are such things as positive panic attacs, I guess I had one. My heart beats were strong and fast, and all possibilities to concentrate just vanished.

A fast solution: because I knew I can't make any creative work, I decided to deal with some other stuff instead. My headache just got stronger. When I walked to the artotheque I was truly regretting leaving, I should have just plugged my ears and slept through the day. The packing job felt heavy and I did everything too slowly, I just didn't have any power in me to do things. But then something miraculous happened: a client, who had bought my work the Silent Artisan of the Tears, came to pick it up. We both were glad to meet - but for me this was a total change in the course of the day. I can't say why and how, but after the meeting I just knew right away, that everything is going to be just fine with the book, even with these kind of days. My headache didn't pass, but I just forgot about it.

So, yesterday I didn't do anything for the book, but today, I have done plenty. Still I am not sure, if I will make this project happen, but somehow it just doesn't bother me that much. I do my best, and there just has to be some time to this kind of empty-headed sitting on grass. It happens what happens.

.