sunnuntaina, maaliskuuta 22, 2015

Taiteilija palstantäytteenä // About Artists Filling the News Columns


[Puutarhasta / From the Garden VII, VIII, IX. Pigmenttimustetuloste, á 27x12cm (+marginaali), ed. 15.]

Luin juuri viikon takaisen YLEn uutisoinnin Anna Logrènin väitöskirjasta, jossa on tutkittu median ja taiteen suhdetta (Väitös: Media välittää kapean kuvan kuvataiteilijoista ja -taiteesta, YLE 13.3.2015 klo 18:13). Jutun ingressin pari ensimmäistä lausetta oikeastaan kertovat kaiken: "Median välittämä kuva taiteesta on kaventunut. Tutkijan mukaan kuvataiteen saama palstatila on vähentynyt ja uutisointi keskittyy taiteen sijasta tekijään." Tämä on ilmiö, jota varmaan kukaan taiteilija ei ole voinut olla huomaamatta.

Onnekseni omista näyttelyistäni on ollut ihan kohtuullisen hyvin juttuja - vaikkakin melko ahkerasta näyttelytahdista huolimatta edelliset yksityisnäyttelyiden kritiikit taitavat olla päivätty vuoden 2011 leimalla. Lehtijutut ovat olleet pääasiassa näyttelyesittelyitä, mikä on tietenkin yleisön houkuttelemiseksi hyvä juttu, ja joista olen kovin kiitollinen. Eihän siitä pääse yli eikä ympäri, että vaikka blogijutut ja some ovat alkaneet hoitaa isoa osaa tiedotustehtävästä, edelleen lehteen painetut jutut tuovat oman yleisönsä näyttelyyn ja monelle teoshankintaa harkitsevalle sinetöivät päätöksen.

Mutta palstatilaa tuntuisi olevan aika paljon enemmän tarjolla, jos ei suostuisi puhumaan vain siitä, minkä itse kokee oleelliseksi (taiteensa ja muut projektinsa). Viimeisen parin vuoden aikana toimittajat ovat ottaneet yhteyttä mm. seuraavanlaisin lausein: "Voisitko kertoa lempiruokasi ja mitä itse mieluiten kokkaat"; "Teemme juttua eri ammattien edustajien pukeutumistyylistä. Olisitko kiinnostunut esim. kertomaan, missä shoppaat ja minkälainen pukeutuminen sua kiinnostaa"; "Voisitko esitellä tapaasi sisustaa. Voitaisiin kirjoittaa vaikka, miten ja mistä haet sisustusideat ja miten taiteilijuus tulee esiin kodin sisustuksessa"; ja nyt viimeisimpänä se viime blogauksessani mainitsemani kysely arjestani parin viikon ajalta. Väliin mahtuu myös pienempiä juttuja, kuten lempikirjan tai lempimusiikin kyselyitä ja erilaisia nimeämisiä (vuoden hienoin kulttuuriteko, vuoden paras tapahtuma jne.) - ja muutama viikko sitten haluttiin tehdä juttua siitä, miten pärjään nykymaailmassa ilman puhelinta (sivussa-voisi-vähän-esitellä-töitäsi -lupauksella).

Olen ottanut linjakseni sen, että annan haastatteluja vain aiheista, jotka liittyvät taiteelliseen työhöni tai muihin meneillään oleviin projekteihin, joiden esiintuomisen tunnen oikeasti tärkeäksi. Olen pysynyt aika tiukkana tällä linjalla, ajatuksenani se, etten halua viedä turhaan kaikenmaailman hömppäjutuilla tilaa silloin, kun itselläni ei loppujen lopuksi ole mitään sanottavaa - tausta-ajatuksenani se, että jospa sitä palstatilaa löytyisi sitten, kun on työn puolesta jotain tiedotettavaa. Asiantunteva kollega ehti jo varoitella minua, että jos kieltäydyn kaikista kissanristiäisjutuista, niin minua aletaan pitää vaikeana tapauksena - eli saa nähdä tuleeko seuraavista näyttelyistäni juttua ollenkaan...

Melkein aina, kun joku toimittaja on ottanut minuun yhteyttä erilaisten omalta kannaltani ei-tärkeiden juttujen vuoksi, olen tarjonnut tilalle sellaista, joka itselleni olisi ollut tärkeää saada esille. Ajankohtaista näyttelyä tai sen taustoja, Coloria-sivustoon liittyviä uutisia tai yhteistyöprojekteja, joille usein on turhaan hakenut näkyvyyttä. Ei ole vielä tärpännyt. Niinkuin minulle kerran aika suoraan vastattiinkin (uskaltanen lainata suoraan erään sisustusjuttua kirjoittaneen toimittajan sähköpostista yhden lauseen): "En usko, että näyttelyjutut kiinnostavat meidän lukijoitamme. He haluavat lukea henkilökohtaisempia juttuja."

En vain itse ihan heti keksi, mikä olisi henkilökohtaisempaa kuin omista teoksista - oman pään sisäisestä maailmasta - kokoonpuristettu näyttely.

---

There was a story in Finnish Broadcasting Company YLE about Anna Logrèn's dissertation on relationship between media and art about a week ago. The first few sentenced of ingress tell it all (roughly translated): "The view that media shows about art has narrowed. According to the researcher the column amount for visual art is smaller and instead of focusing in art the newsstories are focusing in artist." This is a phenomenon that I think all artists must have noticed.

I'm lucky in a way, that there have been quite a well coverage on my exhibitions - even though, considering how often I've been having exhibitions, the last critiques have been dated in 2011. Most of the published stories have been exhibition introductions, which is always a good thing to bring more audience to the exhibitions, and of which I am grateful. You really can't get around the fact, that even blogging and some have taken a big role in publicity work and passing information, still the stories printed in newspapers and magazines bring their own audience to the exhibitions, and for many of those who are considering to purchase something, they can seal the deal.

But there would be a lot more columns space available, if one would agree to not talk only about what she/he thinks is essential (art and other personal projects, that is). During the last few years the "journalists" have contacted me for example with following sentences: "Could you please tell me about your favourite food and what you would like to cook yourself"; "We are wiring about how people of various occupations are dressed. Would you be interested to for example tell us where you shop and what kind of clothes you are interested of"; "Could you introduce your way to furnish your home. We could write for exmaple where and how you get the ideas for you home and how your artistic career comes out in decorating your home"; and now the latest one, about which I mentioned in my last blog entry, about my everyday life during the last few weeks. There are also some smaller questionnaires, like my favourite book or favourite music, and different kind of nominations (for the cultural act of year, the best event of the year etc.) - and a few weeks ago somebody wanted to write an article of how can I manage without using a phone in today's world (with a we-could-also-introduce-some-of-your-works promise).

I've decided to not to give any interviews on any other things than my artistic work or other ongoing projects - the subjects I really feel important myself to bring out in public. I've kept my head, thinking, that I wouldn't want to take any printed space with all those wishy washy themes when, after all, I really don't have anything to say about the subject. And also thinking, that maybe this way, I could get some space on newspapers and magazines, when it would be important for me and my work. One of my well-informed colleague already warned me, that if I decline of all the nonsense stuff, the press will start to consider me to be a very difficult person - so let's see if there is any printed publicity of the following exhibition...

Almost every time when some "journalist" has contacted me about different - what I consider not-important - subjects, I've offered some other topic instead - which would be important for me to get out. Current exhibitions or the backgrounds of it, Coloria web site related news, or cooperation projects, which have been really hard to get noticed by press. Not succeeding yet, though. As one life style magazine writer one time replied to me (I dare to quote, roughly translated): "I don't think exhibition articles would interest our readers. They would like to read more personnel stuff."

I myself just can't think anything more personnel than an exhibition, built of own artworks, which have been born from inside one's own head.




2 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

"En vain itse ihan heti keksi, mikä olisi henkilökohtaisempaa kuin omista teoksista - oman pään sisäisestä maailmasta - kokoonpuristettu näyttely."

--> Aamen! Hienoa, että olet päättänyt pitää ns. asiallisen linjan. Toivoisin itsekin kovasti lukevani lehdistä enemmän itse taiteesta kuin taiteilijasta (tai taiteilijaa sivuavista ilmiöistä). Taiteen kauttahan te taiteilijat puhutte ja kerrotte itsestänne.

Päivi kirjoitti...

Kiitos, Hurmioitunut, rohkaisevasta ja kannustavasta kommentistasi! :)